Kirjailijan häiriöklinikka

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Kansakoulumuisto: Risto

11.02.2006 - 08:26

Ristolla oli soikeat, surulliset kasvot ja iso villapaita jonka sisällä hänen luiseva vartalonsa liikkui kuin pesäänsä vetäytynyt pieni eläin. Kirstillä oli liivihame ja hikinen tukka, ulkona oli leikitty lumisotaa. Oli myöhäinen iltapäivä. Koulun käytävä tuoksui sulaneelle lumelle, kumisaappaat tömisivät. Ikkunoista vuoti sisään vain aavistus harmaata, marraskuista valoa.
-Hei kato, Risto sanoi. Hän nappasi Kirstin kädestä myssyn ja heitti sen korkean kaapin päälle.
-Kato itse, Kirsti sanoi. Hän otti Ristolta lakin ja sulloi sen roskakoriin.
Hän ei huomannut opettajaa joka oli juuri tulossa portaita ylös.
-Pyydä heti anteeksi Ristolta, opettaja sanoi. Hän oli pieni mies jonka katsetta ei erottanut paksujen linssien läpi. Kirsti tunsi opettajan kuivien sormien puristuksen olkapäässä ja häneltä pääsi poru.
-Anna anteeksi Risto, hän sai vaivoin sanottua.
-Saat anteeksi, Risto sanoi.
He eivät katsoneet toisiaan silmiin. Riston leuka vapisi.
Sitten piti mennä tunnille. Kirsti ei pystynyt keskittymään opetukseen miettiessään miten myssyn saisi pois kaapin päältä. Risto istui viistosti edessä. Hän vastasi opettajan kysymyksiin selkeällä, totisella äänellä. Hänen korvalehtensä olivat punaiset ja läpikuultavat.

Risto alkoi kulkea kotimatkoilla Kirstin perässä, vaikka asui itse toisella suunnalla. Kirsti piti kiinni myssystä, toista kertaa sitä ei mihinkään heitettäisi.
Aluksi Risto piti välimatkaa, mutta vähitellen hän tuli yhä lähemmäksi. Ja eräänä päivänä hän tuli ihan rinnalle ja sanoi:
-Serkkuni sai syntymäpäivälahjaksi marsun.
-Minulla onkin kaksi kania isoäidin pannuhuoneessa, Kirsti sanoi.
Mäkisen hattuliikkeen kohdalla Risto lähti omaan suuntaansa.

Seuraavana päivänä Risto kulki Kirstin kanssa kotiportille asti.
-Haluaisitko nähdä kanit? Kirsti kysyi.
-Haluaisin, Risto sanoi.
Kirsti otti avaimen kivijalassa olevasta halkeamasta, avasi painavan oven ja astui koksilta tuoksuvaan alustaan. Pannuhuoneen metalliovi oli vasemmalla. Raskas salpa piti ensin nostaa ylös, vasta sitten ovi avautui.
Pannuhuoneessa oli musta, humiseva keskuslämmityskattila. Kirsti pelkäsi että joskus se vielä räjähtäisi. Kanit olivat häkissä ikkunan edessä. Toinen oli harmaa ja toinen valkoinen.
Kirsti avasi häkin ja antoi Riston ottaa harmaan kanin syliinsä.
Myöhemmin Kirsti on tullut ajatelleeksi, että kani ja Risto muistuttivat aika paljon toisiaan.

Kategoria: Kirjallisuuden liepeillä 15 kommenttia Kommentoi

Karpalo kirjoitti 11.02.2006 - 09:04

Lutusta. Ihana kertomus, kertakaikkiaan. :)

Maria kirjoitti 11.02.2006 - 10:03

Just, ihan niin. Tuttua menoa kansakouluajoilta ja miksei myöhemmiltäkin. Ainakin päähenkilöiden kohdalta. Yksi alkaa kulkea toisen perässä...

SusuPetal kirjoitti 11.02.2006 - 11:04

Juuri tuollaisia ne opettajat olivat :(

Melkein tunsin kansakoulun ummehtuneen hajun tässä tarinassa. Hieno tunnelmapala.

Saara kirjoitti 11.02.2006 - 11:19

Jaahas, että Susu Tähtinen seikkailee täälläkin.

Saara kirjoitti 11.02.2006 - 11:23

Hahhah, miksei siis SusuPetal voisi olla SisuPetal?

Voi herranjestas sentään.

SusuPetal kirjoitti 11.02.2006 - 11:27

SisuPetal? Miksei? Toisaalta SusuPetalilla on takanaan ihan oma etymologiansa, joten turha vaihtaa :)

PRTW kirjoitti 11.02.2006 - 12:43

Hellyyttävä tarina, mutta se jäi vaivaamaan, että miten Kirsti sen myssynsä sai sieltä kaapin päältä.

Kirsti kirjoitti 11.02.2006 - 13:06

PRTW, se vaivaa minuakin. En tosiaan yhtään muista.

Tätä juttua kirjoittaessani tajusin senkin, että Risto on ainoa oppilas jonka muistan nimeltä kansakoulun viidenneltä luokalta, jonne siis tämä tarina sijoittuu.

Alastalo kirjoitti 11.02.2006 - 14:38

Kiva muisto kouluajoilta. Ja kivasti kirjoitettu. Tuli oikein hyvämieli. Kiitos!

Pirkko kirjoitti 11.02.2006 - 17:53

Kirsti, noista lapsísta tulisi kiva kirja.

Tui kirjoitti 11.02.2006 - 18:40

Risto varmaan halusikin päästä Kirstin kanssa lähempään tuttavuuteen tai sitten opettajan epäreilu käytös sai hänet tajuamaan, etteivät asiat sujuneet oikein. Hyvä tarina.

Kirsti kirjoitti 11.02.2006 - 19:34

Ei se opettaja ehkä epäreilu ollut, hän vain ei nähnyt koko tapausta eikä kumpikaan meistä kertonut hänelle.

Se on ehkä yksi keskeisimpiä lapsuudenkokemuksia että asioista ei juuri kannattanut aikuisille puhua. Lapset sumplivat asiat keskenään miten sumplivat.

Tui kirjoitti 11.02.2006 - 20:07

Eihän se opettaja voinutkaan huomata ja lasten on aika usein hankalaa selittää asia oikein. Mutta ilmeisesti Risto ymmärsi, että juttu ei mennyt oikein ja siksi omalla tavallaan pyysi anteeksi. Lasten tapa sumplia asioita on usein todellakin hyvä.

Kirsti kirjoitti 11.02.2006 - 20:13

Tuntuu kummalliselta etten muista mitä sitten tapahtui. Että tuo on oikeastaan ainoa selkeä muisto koko viidennestä luokasta.

Maria kirjoitti 11.02.2006 - 20:36

En minäkään paljoa alkuvuosien koulujutuista muista, eikä koulunkäynti ollut silloin vielä edes ahdistavaa... nekin jutut mitkä muistan - en pysty niistä tarkalleen sanomaan minä vuonna mikäkin tapahtui. Mutta toisaalta olenkin erinomaisen huono nimissä ja vuosissa. Isoäitini, joka on miltei satavuotias, vielä muutama vuosi sitten valitteli, kun ei ENÄÄ muista kansakoululuokkansa istumajärjestystä, oppilaiden nimineen kaikkineen. Minä en kai ole koskaan edes muistanut niitä nimiä...