|
|||
 |
|
||
|
15.08.2007 - 09:48
Niin, siis olenkos minä jo tunnustanut, että minulla on tapana joskus aina googlettaa kirjojani nähdäkseni mitä niistä netissä sanotaan? Köyhää touhua, myönnetään, sillä tuskinpa esim. J.K.Rowlings pyörii netissä nuuskimassa mitä Harry Pottereista puhutaan.
Jotkut kirjailijat kylpevät faneilta tulevassa palautteessa, toiset saavat tyytyä vähempään. Destiny kirjoittaa lukeneensa kirjani Iiris: "Ihanan koskettava tarina ystävyydestä. Ei liikaa kundeja hössöttämässä ympärillä. Tässä hyvä esimerkki siitä, että jokaiseen kirjaan ei tarvita kundi sotkuja. Pisti miettimään oikeita ystäviä." Huomaan, että siellä täällä tytöt omilla sivuillaan ovat saattaneet arvostella kirjojani, merkitä minut suosikkikirjailijakseen, tai jonkin kirjani suosikkikirjakseen. On hauska huomata, että Kesä kummitustalossa, joka ilmestyi 1995 on vieläkin jonkun suosikkikirja. Mutta mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsee? Joku jossain lukee kirjojani, toinen pitää niistä enemmän, toinen vähemmän, joku ei ymmärrä lainkaan, mutta entä sitten? Jos olisin "parempi" kirjailija, merkkaisiko useampi minut suosikkikirjailijakseen ja kohahtaisivatko painosmäärät pilviin? Katselin toissapäivänä vanhan suosikkielokuvani Ben Hur. Muistan olleeni hurmiossa, kun näin sen ensimmäisen kerran noin kaksitoistavuotiaana. Nyt lueskelin lehdestä arvosteluja ja jokaisessa mainittiin elokuvan kilpa-ajokohtaus, joka on kuulemma legendaarinen ja joku taisi arvella, että elokuva sai 11 oscariaan juuri tuon kohtauksen vuoksi. Tajusin yhtäkkiä, että minusta kilpa-ajokohtaus on aina ollut elokuvan pitkästyttävin pätkä. Mietin onko minulla yleisemminkin taipumus nähdä pitkästyttävinä jutut jotka monia ihmisiä sävähdyttävät. Ja vastaavasti taipumus hurmioitua asioista, jotka suurimman osan ihmisiä mielestä ovat typeriä, naurettavia, tai yhdentekeviä. Jos näin on, niin sillä luultavasti on ollut vaikutuksensa kirjailijanurani sujumiseen. On silläkin varmasti ollut vaikutuksensa, että minulla on sellainen psyykenrakenne, joka vielä aikuisenakin kykenee liikuttumaan Ben Hurista. Tosin nyt kyllä huvitti katsella Charlton Hestonin roolisuoritusta kostonhimonsa kanssa kamppailevana juutalaisprinssinä, kun tietää hänen roolinsa Amerikan kansallisessa kivääriliitossa. Samoin huvitti juttu, jonka joskus kuulin, että kässäriin olisi Ben Hurin ja Messalan välille kirjoitettu homoeroottinen taustatarina, jota homokammoisen Hestonin ei annettu lukea, koska jos hän olisi tiennyt tällaisista virityksistä, hän olisi kieltäytynyt roolista. Nythän Ben Hurin ja Messalan välillä on kouriintuntuvaa värinää ja kyllä kipinät sinkoilevat myös Ben Hurin ja konsuli Arriuksen välillä. **** Muuten: Tein Hesarin sukupuolitestin. Olen 51 prosenttisesti nainen, 49 prosenttisesti mies.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Ääh, enpä sanoisi, että on köyhää hommaa googlata omaa elämäntyötään, sanoo hän, joka myös on tarkistanut, sattuisiko löytämään itsensä googlella. Tosin tavoitteeni on päinvastainen, sillä en ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoistakaan. ;D
Minäkään en pidä Ben Hurin kilpa-ajokohtauksesta. Minulla oli tapana nuorempana ruveta lukemaan kirjaa aina, kun elokuvassa oli taistelu- tai jokin voimienmittelykohtaus, sillä minusta ne olivat maailman pitkästyttävimpiä. Ymmärrän nuorta minääni erinomaisesti. Testosteronia tihkuvat lihasten pullistelukohtaukset eivät miellytä oikeassakaan elämässä.
Kieltämättä aikuisena ammennettu taustatieto antaa oman sävähdyksensä elokuvanautintoon, kuten juuri Hestonin kohdalla. ;) Vielä ilkikurisempaa on ollut katsella esim., kuinka Doris Day jahtasi Rock Hudsonia elokuvasta toiseen. Ja onhan niitä muitakin.
Kuten minä. Tosin olen lukenut vasta yhden, mutta ehdin vielä.
Sylvi, jotenkin voin kuvitella, ettei elokuva ehkä hivelisi esteettisiä makunystyröitäsi. Joka tapauksessa Ben Hurin näkemättä jättäminen edellyttää mielestäni tietoista väistelyä...
Obeesia, on varmasti niitäkin, kyllä. Mutta joskus mietin esim. sellaista, että pitäisikö sitä jaksaa jatkaa omalla linjalla vaikka kukaan ei tykkäisi. Pitäisikö sitä päästä siihen, että voisi kirjoittaa ajattelematta lukijoita lainkaan. Kuten Kafka, joka ei kait edes halunnut teoksiaan julkaistavaksi.
Minun nimelläni googlesta löytyy joku helsinkiläinen tutkija, jonka tutkimusten ja muiden saavutusten määrä vaikuttaa sangen mittavalta. Melkein harmittaa että se en olekaan minä.
Olen onnistunut välttymään Ben Hurin näkemiseltä, mutta kilpa-ajo- ja takaa-ajokohtaukset ovat minusta miltei missä tahansa elokuvassa sitä kaikkein puuduttavinta antia. Muistan että jotakin takaa-ajoa oli kehuttu arvosteluissa pilvin pimein, mutta kun katsoin sen, se oli niin pitkä ja tylsä, että jouduin käymään välillä jossain ruudun ääreltä, etten nukahtaisi kesken. Muuten elokuva taisi olla ihan ok. Onkohan tässä jokin sukupuolijakauma, kun tuntemani miehet kuitenkin yleensä ovat niistä tykänneet.
(Tuo sukupuolitesti sanoi taannoin, että olen 54-prosenttisesti mies. Hmmm... mitähän tästä pitäisi ajatella - pitäisiköhän peräti kehittää sellainen peniskateus?)
Eihän kirjoittaessa kaiketi kannata ajatella ketään muuta kuin sitä yhtä tyyppiä, joka jossakin tulevaisuudessa kääriytyy huopaan sohvalle ja lähtee sinun ajatustesi mukana seikkailuun. Niin kuin joku blogissaan taisi sanoa, kirjat ovat täynnä maailmoita. Sellaisen kirjoittaminen, jos jokin, on minusta jännittävin mahdollinen asia jonka voi tehdä.
Minä muuten olen ottanut asiakseni kerätä itselleni kaikki kirjoittamasi kirjat. Minulla on jo kaksi, joten tästä se lähtee. Niin että kyllä minä olisin iloinen, jos jatkaisit vain siihen tapaan kuin sinua miellyttää. Et selvästikään ole ainoa joka niiden parissa viihtyy.
Tekee ihminen mitä tahansa, niin palautteen saaminen on hirveän tärkeätä. Ei sitä tarvitse hävetä. Kyllä se tuntuu hyvältä kun saa sellaista palautetta kirjallisesta työstään, että kokee ettei niitä töitä ole ihan turhaan tehty ja että niillä on muillekin jotain merkitystä. Merkitykset (tulkinnat ja kokemukset)voivat olla sitten aivan yllättäviäkin, mutta sehän on kauhean kiinnostavaa sekin.
t. melkolailla fifti-fifti nainen-mies hesarin testin mukaan.
http://blogsearch.google.com/
Liisa, palautteen saaminen on tärkeää, mutta on siinä palautteessa vaaransakin. Jos siitä on liian riippuvainen, se voi liikaa ohjata omaa kirjoittamista.
Kiitos linkistä Heidi!
Nuo ovat muutenkin ihan huippuja kirja-arvioita. Yksittäinen lukija voi olla tunnetullekin kirjailijalle tosi kova pala. Tyyliin "Tämän kirjan kirjoitti Veikko Huovinen. En ollut ikinä kuullutkaan hänestä." Tai "Kirjailija on Heikki Turunen, josta on tiennyt mitään". Kun noilla lukijoilla ei parhaimmillaan ole yhtään mitään ennakkokäsityksiä kulttuurillisista konteksteistä, ovat arviot ja mielipiteetkin taatusti tuoreita ja rehellisiä.
Mun blogista löytyy lyhyt maininta Nainen joka... kirjasta Utrio - Isabella postauksen lopusta. Muuten taidan odotella sitä Miehen tuoksua, jos siitä tosiaan jotain saisi rustattua lehteen tai blogitsuun.
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
cargo companies in louisville
Charlotte Flowers
buy guaranteed facebook fans
cheap hotels los angeles