|
|
|||
|
13.02.2006 - 18:43
Kirstillä
oli punainen lippalakki jossa oli valkoinen tupsu. Välitunnilla Kirsti
hyppäsi narua. Pialla oli ruskeat silmät ja valkoiset
lettinauhat. Hänelläkin oli hyppynaru. He hyppivät kilpaa, Pia oli
nopeampi. He katsoivat toisiaan ja nauroivat. Pialla oli poskessa
ihottumaa. Sitten he pistivät kielet yhteen. Pian kieli oli viileä ja
märkä ja se tuntui hiukan pelottavalta.
Kirsti meni käymään Pian kotona. Pia asui samassa talossa kuin Tervakangas. Tervakangas oli lihava pisamainen nainen joka kerran ompeli Kirstille joulujuhlamekon. Mekko oli tummansininen ja siinä oli hopeanvärisiä paljetteja. Tervakangas poltti ketjussa tupakkaa siinä toivossa että laihtuisi, mutta vielä se ei ollut tehonnut. Pian kotona oli päivällä verhot ikkunoiden edessä ja piti liikkua hiljaa koska äiti nukkui. Veljen huoneessa oli sänky petaamatta ja unen haju leijui sen ympärillä. -Minä näytän sinulle jotain, Pia sanoi ja otti jalkalistan takaa valokuvan jossa oli naisen karvainen haaroväli. He tutkivat kuvaa vaiti. -Aika ruma, vai mitä? Pia sanoi. Kirsti nyökkäsi. Ruma oli. Sitten ulko-ovi kolahti, Pia tunki kuvan takaisin piiloon ja he ryntäsivät ulos huoneesta. Pian isoveljellä roikkui tupakka suupielessä ja silmien alla oli vihertävänharmaat varjot. He kuuntelivat levottomina miten isoveli kolisteli huoneessaan. -Mitä se tekee jos se tajuaa, että me on nähty se valokuva, Kirsti kysyi. -Ei se nyt mitään uskalla tehdä kun äiti on kotona, Pia sanoi.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Minä muuten aina oletin, että hän oli itse ottanut tuon valokuvan ja säilytti sitä jonkinlaisena voitonmerkkinä. Pian veljen ympärillä tuntui leijuvan pelottavaa gloriaa, en ajatellut häntä lainkaan itseaiheutetusta selkäydinnesteiden kadosta kärsivänä antisankarina, vaan päinvastoin, hyvinkin herooisena joskin myös aika käsittämättömänä hahmona.
Miäs, jos tästä yrittäisi muokava oikean novellin, niin sitten olisi ehkä syytä miettiä isoveli uusiksi. Nyt yritin olla uskollinen muistikuvilleni.
Mikä ettei tuosta novelliksi olisi, eikä varmaan tarvitsisi paljoa muutellakaan - tuo aistihavaintoihin pohjaava kerronta ei sekään notkahda oikeastaan kuin vähän siinä kohtaa että "Tervakangas poltti ketjussa tupakkaa siinä toivossa että laihtuisi, mutta vielä se ei ollut tehonnut." Tässä on sellainen kausaliteetti, joka on jälkikäteinen ja ironinenkin. Ja nuo isostaveljestä kerrotut faktat - vuode sijaamaton, härski valokuva (olisiko se hänen itsensä ottama, missä liikkeessä siinä tapauksessa kehityttänyt? Ettei vain olisi jostain alan lehdestä), tupakka, silmänaluset - yhteensä rakentavat kuvaa kyllä Mr. Turmiolan suuntaan (Lisätkää kotona vain alkoholin tuoksu!).
Näitä tuli mieleen, ei niin vakavaa.
Mutta what do I know, anyway?
Miksi minulle tulee tuosta elokuvan nimestä mieleen vain jokin siirtolaiselokuva? Hmm.
Hehheh.
Kiva lukea muistelmiasi.