Väsää rauhassa. Lähtökohta kuulostaa mielenkiintoiselta, jos sitä nyt tässä vaiheessa edes saa sanoa.

Oletko Kirsti nähnyt elokuvan "The Others"? Suosittelen sitä sen mielenkiintoisen aikakäsityksen vuoksi, ja muutenkin!

Olen muuten nähnyt Maria. Olikin aika erikoinen kyllä.

Joo Tui, väsätään rauhassa, hehheh. Ei kai tässä muutakaan voi.

Jatka sinnikkäästi, hyvältä kuulostaa! Ties vaikka tulisit luoneeksi uuden kirjallisuuden lajin? Hauska sattuma, mutta minä olen kirjoittanut 14-vuotiaana tekstin, jossa kuvailen aikaa spiraalina, eri kerrostumina, jotka ovat liikkeessä. En voinut silloi(kaan) kestää ajatusta elämästäni janana, joka alkaa pisteestä A ja päättyy pisteeseen Ö. En sietänyt janoja, en varsinkaan horisontaalissa, mutta vertikaalissakin se oli hankalaa, joten päädyin jotenkin kieppuvaan ja huojuvaan spiraaliin, joka välillä oli paksumpi ja välillä hoikempi...

Toivottavasti en nyt riko stemninkiä, mutta tuulisuojalta (-ensuojalta?) haluisin ny vaan kysyy että no mimmonen se tarina sitte on jossa noin niinkun aika on "spiraalina, eri kerrostumina, jotka ovat liikkeessä." ?
Sitä mää vaa läksin, en mää ny muuta. Anteeks ny viälä. Mää oon vaa tämmönen.

Mulla on jostain jäänyt mieleen että Aitmatovillakin oli jotenkin spiraalimainen käsitys ajasta. Kahdeksankymmentäluvun alussa luin Aitmatovia, oli kova sana silloin mutta ei siitä kai nykyään enää kukaan mitään puhu, enkä minäkään koska en muista lukemastani mitään. Mutta siitä lähtien olen vaalinut mielessäni käsitystä että aika on vähän monimukaisempi käsitys kuin miksi sen miellämme.

Jaa niin Miäs, älä oo noin vaatimatoin.

Kuulostaa mielenkiintoiselta tarinalta.

Hienoa kun valotat kirjoitusprosessiasi, se on aina ollut minulle suuri mysteeri, miten kukin kirjoittaa ja päätyy siihen tulokseen mikä sitten kansien välissä kirjakauppaan tulee. Ehkä minä siksi pidän niin paljon kirjoista, joiden päähenkilö on kirjoittaja. :D

Philip K. Dickin kirjoista löytyy mielenkiintoisia käsityksiä ajasta. Erityisesti kirjasta Valis (oma suosikkini hänen tuotannostaan), joka käsittelee myös uskontoon liittyviä kysymyksiä varsin erikoisella tavalla.

Miäs-hyvä, jokainen tehköön omansa, en minä Kirstille mitään tarinan teko-ohjeita jakanut. Voihan sen ajatella vaikka niin, että tarinan kertoja on jossain tietyssä ajassa kertomassa ja sitten ne muut ajat pyörivät pyörremyrskynä ympärillä...

Miäs, tottakai saa kysyä, mutta minähän en vastaa Kirstin puolesta enkä teksteistä, vain omistani, jos niistäkään.. ;o)
Kirjallisuudenhan voi ajatella haasteena, ja aikakäsityksetkin.

Afrikkalaisillahan aikakäsitys on syklinen, pyörät pyörii vaan... Siksi niillä ei oo niin kiirekään. Se on aika hyvä, se.

Kirjoittaja tarvitsee "bensaa suoniin" ajaakseen luomisvoimansa sanoiksi, lauseiksi, ajatuksiksi, tarinaksi. Adrenaliini tuottaa parhaimmillaan hyvää jälkeä. Ei hyvässä tekstissä näy kirjoittajan masennus, turhauma, tuska – ei edes silloin kun kirjailija kuvaa näitä aiheita. Luovuus keikkuu paradoksien varassa. Syntyy hyvää jälkeä, kun turha ei olekaan turhaa.

Kiitos Anu. Tämä blogi on verraton siitä että täällä saa niin hyviä kirjavinkkejä.

Afrikkalainen kirjallisuus on tosiaan kiinnostavaa erilaisen aikakäsityksensä ja maailmankuvansa vuoksi. On jotenkin huojentavaa lukea niin erilaisesta maailmasta kumpuavaa tekstiä.

Olet oikeassa "Jos". Itsellä adrenaliini ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle mutta vahvoilla perslihaksillakin pärjäillään.