Hah! Puhuin juuri yhtenä päivänä samasta asiasta ystäväni kanssa. Minä rakastuin 8-vuotiaana Rolling Stonesin Keith Richardsiin ja piirtelin hänen kasvokuviaan ihan huumassa. Kun hän meni naimisiin jonkun Patti Hansen-nimisen naisen kanssa, ajattelin, että ei se mitään, kun tapaamme, Patti jää kuin nalli kalliolle, varsinkin jos kerron, mitä patti tarkoittaa suomeksi. Mietin, mitä kaikkea tekisimme sitten,kun olisimme yhdessä.
Mutta nykyään ei tarvita mitään idolien kuvien metsästystä ja leikekansioita, kun kaikki on netissä. Eivätkä starat ja idolit ole yhtään niin salaperäisiä, kuin silloin.

Eräs ystäväni tytär oli n. 11-vuotiaana rakastunut Jim Morrisoniin, vuonna 1988 tai jotain. Se oli jo melko absurdia. Hän sanoi menevänsä Jimin kanssa naimisiin kun olisi täysi-ikäinen. Melko kaameaa oli, että tyttö kuoli 17-18-vuotiaana, yliannostukseen. Mietin silloin häntä paljon, vaikken ollut nähnyt moneen vuoteen ja ajattelin, että siellä se nyt on jossain tsekkaamassa Jim Morrisonia, eikä varmasti huoli enää.
-minh-

Joo, mutta on se jotenkin paljon katu-uskottavampaa rakastua Keith Richardsiin tai Jim Morrisoniin. Pojatkin voivat rakastua heihin.

Mulla oli Cliff Richardin juliste Osmondsien vieressä vaikka nyt onkin vaikea muistaa miksi. Minusta Cliff ei siihen aikaan enää ollut edes pinnalla kun minä hänet huomasin, hän kuului jotenkin edelliselle sukupolvelle, en kyllä ymmärrä miksi ajattelen näin, pitää tarkistaa herran ikä... Mutta kyllä Summer Holiday on hauska kappale yhäkin. Minua jaksaa huvittaa se, miten voi ihastua sellaisiin tähtiin, jotka oikeastaan ovat edellisen sukupolven juttuja, mutta sehän vain kertoo musiikin merkityksestä.

Minh, tuo Patti-juttu nauratti kovasti. Mikä ihana esiteinin itsevarmuuss rakkaudessa. Hellyttävää.

Eivät kuule Kirsti hyvä voi.
Ainakaan jos heistä on tarkoitus kasvaa kunnon Miähiä.
Eri asia sitten on se, että meidänkin luokan tytöt aikoinaan turhaan enää hakeutuivat mielistellen minun seuraani, kun olin korvannut Mahavishnu Orchestrassa rumpali Billy Cobhamin, ja tulimme kotipaikkakuntani urheilutalolle keikalle. Minun ansiostani.

Olin tietysti paljon parempi rumpali kuin Cobham, niin että Johnny (teille muille kitaristi Mahavishnu John McLaughlin, bändini pomo) suostui, että suosituksestani jätimme väliin Montreaux'n jazzjuhlat ja tulimme Suomeen, ja siis kotipaikkakunnalleni, näyttämään miten fuusiojazzia soitetaan.
Kyllä tyttöjen naamat venähtivät. En ollut heitä huomaavinanikaan, jopa voin muistaa tunteneeni hienoista iloakin siitä, että tiesin heidän sisimmässään katuvan synkeästi sitä eteivät aiemmin olleet luoneet juurikaan katseitaan puoleeni. Keikan jälkeen oli mukava sitten kävellä heidän ohitseen odottavaan helikopteriin tötsyä pössytellen, kansainvälinen blondigroupie toisessa kainalossa ja Menneniä toisessa.
Seutukunnalla kuulemma puhuttiin käynnistäni pitkään.

Turussa Kane Recordsilta saa kaikkea, myös Cliff Richardia. Kane Recordsin löydät Hansakorttelista.
http://www.kane.fi/ , oli useita eri nimikkeitä Richardin levyjä.
Nostalgisia hetkiä:)

Tui, ei Cliff silloin ollutkaan pinnalla. Siksi hänen kuviaankaan ei mistään löytänyt eikä juttuja hänestä. Minulla on sellainen mielikuva että vähän myöhemmin sitten taas oli jokin Cliff-buumi, mutta minä olin kasvanut jo sen villityksen ohi.

Jaa Miäs, mulle yksi mies sanoi Keithistä että sitä panisivat miehetkin ja ajattelin Morrisonin kuuluvan vähän samaan kategoriaan. Mutta ehkä se oli sitten... no niin, ei siitä sen enempää. Ja mikä tarina sinulla. Varmaan oli upeaa päästä näyttämään. Tyttöparat.

Kiitos vinkistä Susu. Pitääkin käydä katsomassa.

No onhan meitä miehiäkin monenlaisia, mutta ei kukaan "tosi" mies edes ajattele tommosta.
Ei varmasti!!! En ainakaan minä! ;)

Ai kauhistusta, noloahan tämä kuin mikä. Meillä oli isojensiskojen jäljiltä nuoren Cliffin hittikasetti, jota kuuntelin haltioissani ja vein kouluunkin, kun oli levyraatipäivä. Young Ones ja Living Doll.
Ja oli tosiaan jonkinlainen Cliff-comeback joskus 1980-luvun puolivälin tietämillä ai vähän ennen. Silloin satsasin kasettiin, mutta ei se tuntunut samalta enää. Nyt en taida uskaltaa edes Cliffin kotisivulle, siitä tulisi varmasti todella omituinen olo.
Anni

Ahaa Alastalo, kuulostipa vakuuttavalta ;)

Anni, et tiedä kuinka hauska kuulla tuo. Tajusin nimittäin juuri etten ole koskaan tavannut ketään joka olisi ollut ihastunut Cliffiin. En ole kyllä juuri etsinytkään. Mutta lieneekö ikäkysymys, että haluaa löytää kaikenlaisia kohtalotovereita ja jakaa muistoja.

Maailma muuttuu Kirstiseni. Kuvien tulva tosiaankin voi viedä tähdeltä hohteen, sillä eikö tähteyteen kuulu nimenomaan saavuttamattomuus. Toisaalta kuvat ovat vain korvikkeita, jotka eivät voi kertoa muuta kuin sen, että tähti on poissa. Ja jos konserttiin pääsee, on se vain hetken huumaa. Maailma ei tähteyden osalta ehkä sittenkään ole muuttunut niin paljon.

Missähän buumissa Cliff minun teini-iässäni oli, kun julistekin löytyi... Mutta vanha rakkauteni Hector, josta kirjoitin, ei koskaan ole päässyt seinälleni eikä pääse. Musiikki on hänen kohdallaan ollut aina pääasia. Olen pyytänyt kuuluisalta jääkiekkoilijalta nimmarin kunmmipojalleni ja eräältä rokkarilta ystävättärelleni lahjaksi, mutta esimerkiksi Hectoria en koskaan kykenisi nykimään hihasta oman fanitukseni takia, tosin nimikirjoituksia en harrastakaan.

Niinhän se on Tommi. Mutta olisi se 13 vuotiaalle ollut hauska iltapuhde kierrellä nettisivuilla, löytää vaikka Cliffille omistautuneiden tyttöjen keskustelupalsta. Mikä maailma siitä olisikaan avautunut.

En ole päässyt kyläilemään Häiriöklinikalle kuukausiin, joten oli hauska yllätys löytää täytää vanha kunnon Cliff tapetille nostettuna (jos ei julisteena, niin kielikuvana). Minä olin ehdottoman rakastunut Cliffiin; juuri ja nimenomaan 13-vuotiaana. Sen vuoden paras joululahja oli kaverin ostama Cliff-kirja, omituisesta nimestään/sisällöstään huolimatta: Mielipiteeni nyt (The Way I See It Now) suom. Rakel Liehu. Siinä kristitty pop-laulaja neuvoo nuorisoa. Kristillisyys jäi kyllä pahasti niiden pikisilmien varjoon. Kaivoin tuon läpyskän juuri hyllystä nostalgiseen hipelöintiin. Ymmärrän silloisen ihailun nyttemmin näin: hevimusa oli siinä iässä pelottavaa, repivää sotamusaa kun taas Cliffin purkkapoppi ja poikamaisen, suorastaan naisellisen kaunis olemus oli vaaraton vaihtoehto koville kundeille jotka tuntuivat karskisti jyräävän päälle.

Oi Carssu, miten ihanaa! Uskomatonta että minä en tiennyt tuollaisesta arteesta mitään! Analysoit myös hyvin sitä mihin Cliffin viehätys perustui. Luulen että minulla oli sama juttu, hän oli suloinen ja vaaraton. Tietysti idolit aina ovat vaarattomia koska ei ole pelkoa että niiden kanssa joutuisi oikeasti tekemisiin.

Totta. Vaarattomuus on rakkauden kuivaharjoittelussa tärkeää.

Cliffiltä lähti viimein jalusta alta kun näin haastattelun, jossa hän kovasti närkästyneenä kertoi, ettei voinut sietää sitä, että fanit kirkuivat konsertissa laulun päälle eivätkä keskittyneet kuuntelemaan hänen ääntään! Kuittasin siis aika pienin perustein Cliffin omahyväiseksi narsistiksi.

Lisää itsekunnioituksen rajoja koettelevia (vrt. SusuPetal) tunnustuksia: Donny Osmondista pidin, vaikka vain yhden laulunsa vuoksi. Donnyn julistetta ei tosin kauan jaksanut seinällä katsella, koska hymy paljasti vähän liikaa ikeniä.

Jos nuoruusajan merkittäviä kappaleita kuulee harvoin, ne yhä palauttavat silloiset tunnelmat aika rikkumattomina (ei ole myöhempiä muistoja sotkemassa äänimaisemaa). Esim. Gilbert O’Sullivanin Alone again kuuluu sen verran harvoin, että sitä suorastaan syöksyy takaisin 14-kesäiseen itsesäälissä piehtarointiin sen tahdissa. Ja pikkasen hymyä seassa.

Oi voi, Alone again itketti kyllä minuakin.

Ja samaa mieltä Donnyn ikenistä kyllä.

Tulin vielä lisäämään sen verran, että jos en nyt ihan väärin muista niin olihan Cliffillä nuorempina vuosinaan varsin hyvä ääni! (Olihan...?)

Oli. Sellainen erittäin hunajainen. Sävykäs, pehmeä...

Niinhän mäkin pidin enemmän isäni ikäpolven musasta, ku sillon v63, ku tuli Rollingstones ja Beatles, Kinks ym. (olin13) Vähänaikaa heitä kuuntelin ja vaihdoin hupaisat beatlesinkkuni Sinatraan (Fallin In Love With Love), Freshmeneihin,
ym jatsahtaviin evergriineihin.
Sit 71 Tuli Singers Unlimited, Tower Power ja sitäkautta muut jaskat.

Nimim: Murrosiän protestiliikkeen ja rock:it sivuuttanut.
Mitänyt seiskytluvunlopun Hurriganes, ku ne saivat sattumalta swengaamaan ton gedowwnin. Se imi ku Imatran koski. Et tällai Timppa s.51

Timppa -51 vielä:
Gilbert O Sullivanista unohtui kommentoida.
Alone Again.. ja Glear, we well, ym saivat kyllä ostamaan levyt. Viimeinen tuli 1975, Happines Is Me And You. Sit mies katosi. Ei kuulunut niin mitään.
cd-levyjen tultua piti sit hankkia best off. Siin`on kaikki tarvittava.
Cliffistä kertoisin, että kun hän meni Amerikoissa parturiin, ja parturi siinä työskennellessään kysyi Cliffiltä: Mitä herra tekee työkseen? Cliff tokaisi, et HÄNHÄN ON LAULAJA!
Parturi vastasi, et tuleeko sillä hommalla toimeen?
Cliff huomasi silloin ettei hän olekaan mikään suurenmaailman tähti. Ei häntä Usa:ssa tunneta ollenkaan. Et näinkin voi käydä. Hei!

Oi, Gilbert O Sullivan, olin jo unohtanut!

Kun nyt on ollu tosta Gilbert O.S:stä puhetta, niin herää kysymyksiä esim, et miks mies on,oli niin salaperäinen? Kaikki starathan kertovat ittestään, et minkälaisia he ovat kun eivät esiinny? Vaimo(t), lapsia. Onko ennen artistiuraansa tehnyt "rehellistä" työtä? Minkälainen vintiö ollut lapsena? Koulutus? Sotilasarvo? JUU olin näkevinäni Gilbertin päällä jossain ohjelmassa uniformun, jossa oli kersantin natsat oikeankäden hihaan ommeltuina samaltapaa ku John Lennonilla.
-et tää tälkertaa Morjens

En muuten ole koskaan miettinyt Gilbertin salattuja elämiä, mutta nyt kerroit, niin alkoi kyllä kiinnostaa. Eikös kuukkelikaan kerro mitään?

Mikään ei kerro mitään. Taitaa olla kaverilla sellanen "lavantaus-elämä", et se ei kestä kertakaikkiaan päivänvaloa.

No, eihän me nyt meille niin tärkeää lauluntekijää mennä morkkaamaan. Hyi mua!
Annetaan Gilben pitää omana tietonaan sen minkä haluaa.
Hyvin vetävä häiskä kaikinpuolin ja mahtava biisinikkari.

Timppa. KUUKKELI?? Siis roskapönttöreportterit. (Onko kuukkeli pahanilman lintu?

Kyllähän he senverran kertoivat, et oli Sully:lla ollut esiintyminen jossain v75 tienoilla, Hänelle oli varattu musta stainway sinne konserttisaliin illaksi. Yhtäkkiä mies vain ilmoitti että hän aloittaa vasta kunhan valkoinen stainway saadaan hommattua paikalle.
Pianotuolien muodoista ja väreistäkin oli kisailua kuulemma ollut.
Mut tän luin tai kuulin vain kerran, et pitäneekö paikkaansa?
Mene ja tiedä.

Timppa. KUUKKELI?? Siis roskapönttöreportterit. (Onko kuukkeli pahanilman lintu?

Kyllähän he senverran kertoivat, et oli Sully:lla ollut esiintyminen jossain v75 tienoilla, Hänelle oli varattu musta stainway sinne konserttisaliin illaksi. Yhtäkkiä mies vain ilmoitti että hän aloittaa vasta kunhan valkoinen stainway saadaan hommattua paikalle.
Pianotuolien muodoista ja väreistäkin oli kisailua kuulemma ollut.
Mut tän luin tai kuulin vain kerran, et pitäneekö paikkaansa?
Mene ja tiedä.

Kuukkeli= google

Ei häntä ainakaan unohdettu ole, sen huomasin. Kiinnitti huomiota, että hän oli joutunut julkaisemaan muutaman levyn ennenkuin tärppäsi.

Ai kuukkeli onkin Google! Voi tyhmä minä!

No googlesta oon just kytänny pintaa syvempiä juttuja Gilbertistä, mut kun ei siellä ole ollut.

Youtupesta löytyy hyviä livejuttuja, mut sit siel on joku matkija joka tulkkaa pianonkans Gilben lauluja aika aidosti samalla äänellä, mut on niin ärsyttävänoloinen kaveri, et säikähdin et onko Gilbertti todella vanhetessaan muuttunu ja ukottunu todella tollaseks.
Ei hän ole G. Näin tuoreen foton hänestä ja hän on kyllä säilyttänyt ilmeestään päätellen lapsenomaisuutensa. Jep

Sinä oot Timppa selvästi perehtynyt aiheeseen:-)

No joo kyllä, mitä joihinkin tosi persoonallisiin lauluntekijöihin tulee.

Tietysti niistä monista voi mainita, -Paul Ankan.
Mut valita täytyy niistäkii. Diana, Lonely Boy ja Grazy Love-osasto on jo puhkisoitettu. Onhan mies tehny 62-65 sata muutakin biisiä. Miksei niitä nykyään oo saatavilla?
60-luvun alkuvuosina niitä soiteltiin jatkuvasti radiossa. Vanhoilla kelanauhoilla ne on tuol jossain komerossa happanemassa.
Nykyään bändeiltä ja artisteilta ilmestyy cd-boxeja, eli koko tuotanto, miltei. Ankalta ei löydy sellaista.
Et tähäntapaan tänään.

Et oo Timppa ajatellut Tuplaan ja kuittiin mennä joskus tienaamaan rahaa tolla tietämyksellä?

Heh Heh! Ehkä näyttää ulospäin siltä että tiedän paljon. Tiedänkin, mutta vain hyvin kapealta sektorilta.
Tietokilpailuissa en pärjäis tippaakaan.
Tietoni näissä asioissa ovat kuin kuiva pehko, josta on lähtenyt kasvamaan ohuen ohut villi rönsy.

Helppoahan tässä nyt on kertoa asioita joita on joskus vatvonut, mut ketä ne kiinnostavat?

Mut eikö tuplassa ja kuitissa juuri osoiteta tietämystä jollakin kapealla sektorilla? Mun mielestä on kiehtova kuulla yksityiskohtia kaikista kummallisista jutuista. Ne säilööntyy jonnekin selkäytimeen ja putkahtelevat sieltä sitten esiin sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.

Kyllähän se niinkin voi olla ja henkilötasolla ne voi olla kiinnostaviakin.
Tietokilpailutilanne on vähän sellanen et siellä ei koskaan tiedä et miltä -kapeelta sektorilta- on kysymykset.
Esimerkki: Yhdel mun kaverilla on, -voisko sanoo miltei kaikki tieto Beatleseista. Hänellä on kaikki mahd dokumentti B-seista. Lisäksi häll`on vaaksanpaksuinen kirja jossa on kaikki B.n satojen levytys-sessioitten, harjoitusten ja esiintymisten menemiset ja tulemiset suht tarkasti.
Sit. Kaveri on tutkinu asiaa v74 lähtien.
Tässon pieni sektori. Vain Beatleseista.
Hän kyllä vois osallistuu tuplaan ja kuittiin, aiheena.
The Beatles.
Kapee sektori=suhteellinen käsite.
Mä en jaksais jotain artistii tai bändii ruveta opiskelemaan em tavalla.

Ei puhettakaan T ja K:sta.

Niin, kyl sun kaverin tasonen asiaan perehtyminen melkein jotain lievää luonnehäiriöö vaatii, vaikeeta on samaan yltää jos häiriö puuttuu ;-)

Niin. Heitä ei kyllä voita kukaan, ellei oo suurempaa häikkää.

:-)

Besides buy runescape gold, there is a secret tactics defeated the nomadic way In Runescape. He is just the beginning range, use the ruby fights if you feel confident in the help of buy runescape money. Please note that the Activation and leeches HD Master and deflection curse and stand at least 1-2 steps away from the nomadic with enough runescape gold. And sometimes you need runescape money, it can help you in the game. For lower level rangers who trained their melee skills up first with runescape power leveling, you may consider Range fighting.