No niin, sama täällä. Siskontytön häissä kävin Kemissä, ja se mahdoton paine ennalta -- miten voin mitenkään olla siellä, yhtään omana itsenäni, kun veli ja sisko ovat olleet ensinnäkin riidoissa ties miten kauan ja se juuri johtuu näistä puhumattomista asioista, joita siinä meidän perheessä on aivan viljalti (isän, jo kuolleen alkoholiongelmat nyt ensi alkuun) .

Mutta no, sitten kun sitä siinä koko kesän jännitti löytyikin joku outo coolius, mukamastunne siitä että enhän minä ole siellä keskipiste, joo. Tämä meni hyvin niin kauan, kunnes kaadoin äitini kumoon, siinä morsianta ja sulhasta kirkon rappusilla odottaessa. Yksi vanha lapsuudentuttu yltiöityi halaamaan ensin minua ja sitten takanani seisovaa siskoani siinä määrin, että horjautti ensin minun tasapainoni ja sai sitten minut kaatamaan äidin. Ihan siihen kirkon rappusille, joo, kuului oikein sellainen yhteinen "ooo" kun pistin äidin kumoon. No ei se sitten sen kummempaa ollut, ei sattunut, ja hamekin oli musta, äiti sanoi heti "unohdetaan tää".

Ja sitten on niiitä, jotka jotenkin odottavat minulta jotakin. En edes muista, millainen olen ollut lapsena, mutta joidenkin mielestä näköjään kuulun johonkin, mistä en edes tiedä. Vetäydyn pois, koska en osaa olla mitään velkaa. Ja sitten kenties aiheutan pettymyksen. Tuntuu kuin en olisi tuntenut, että olisin kovinkaan tärkeä. Ja että mitä kaikki siitä meidän perheestämme ajattelevat, siitä mihin minun oli pakko kuulua, mutta minkä osa en tietyllä lailla, jossakin vaiheessa enää edes halunnut olla.

Sukujuhlat herättävät minussakin ristiriitaisia tunteita. Käyn vain näissä lähimmissä, sisarusteni perhejuhlissa. Muut jätän suosiolla väliin, sillä olen vieraantunut muista sukulaisista.

Entä mikä väitöstilaisuudessa väsytti sinua, vieraat ihmiset, väitöstilaisuuden aihe vai paikka?

Annika, tutun kuuloinen tarina, näen tuon ihan silmissäni. Sitä yrittää olla niin fiksusti ja sitten tulee tönäisseeksi jonkun kumoon. Ja juuri tuo, että ihmiset odottavat jotain ja ehkä itsekin odottaa ihmisiltä jotain, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä mitä ja miksi odotetaan. Sitä ei kuitenkaan saisi myöskään pysähtyä miettimään, eikä varsinkaan kyselemään, pitäisi vain mennä muiden mukana.

Celia, väitöstilaisuudessa väsytti juuri sukulaisten näkeminen. Siis ihan pelkkä näkeminen. Koska näkeminen herättää niin paljon kaikenlaista, mikä on jäänyt käsittelemättä. Latentti kipu puskee pintaan.

Tuo on kyllä hyvin tuttua. Hermoilen tiettyjä sukujuhlia etukäteen niin, että olen ihan henkisillä rakkuloilla ja paiseilla. Käyn läpi hirvittäviä kauhuskenaarioita, keskusteluja ja riitoja ja olen jo ennen juhlia niin kireä, että soin.

Kissaa ei vain ikinä saada pöydälle, ei oikeiden ihmisten kanssa.

Herkistyin Karpalon blogissa äsken niin, että on pakottava tarve kommentoida täälläkin.
Olen kyllä visusti päättänyt olla kommentoimatta ja keskustelematta (enkä minä osaa edes kunnolla keskustella), koska siinä on vaara, että jään nettikoukkuun. Ja sitten jäisi monta muuta mukavaa asiaa tekemättä.

Blogijuttusi ovat usein koskettavia, osaat kirjoittaa ihanasti asioista, jotka äkkiseltään tuntuvat pienistä tai arkisilta. Vaikkapa sukulaisten kohtaamisesta. Kun luin juttuasi tajusin, että itselläni on ihan samanlaisia tunteita vastaavissa tilanteissa, mutta en ole koskaan edes tiedostanut niitä. Kiitos että annat usein aprikoimisen aiheita.

Oletko ajatellut, että seulomalla kirjoituksistasi tietyn tyylisiä kokemuksia, niistä saisi vaikkapa kirjan, Minuuttipähkäilyjä tai jotakin siihen malliin. Ajatuksissasi on monesti niin paljon syvyyttä, että ne ansaitsivat tulla tallennetuksi kansien väliin, jotta ne tavoittaisivat niitäkin ihmisiä, jotka eivät netissä viihdy.

Värikästä syksyä!
t: Niitti

Kirjoitin kommentin blogiisi, mutta pyyhin sen pois. Linkissä löytyy.

Kirjoitin kommentin blogiisi, mutta pyyhin sen pois. Linkissä löytyy.

Kumma kyllä Jenni, mutta jotenkin se aina lohduttaa jos muilla on samanlaisia vaivoja.

Oi kiitos Niitti. Voisit kyllä kommentoida täällä useammin ja pönkittää itsetuntoani ihan vakituiseen... Hyvää ja luovaa syksyä sinulle!

Kiitos Blogisisko, käydään lukemassa.

Kirsti, erinomaisesti on jäänyt mieleeni kuvauksesi tohtorinna Ellilästä, isoäidistäsi, joka kohteli poikiaan ja näiden perheitä hyvin epätasa-arvoisesti. Ei ihme, jos sukulaiset ahdistavat.

Itse en kovin paljon sukulaisia tapaa, kun ovat useimmat aika kaukana. Tapaamisia tulee harvoin, sukujuhlia ovat lähinnä hautajaiset. Kuinka ollakaan, minulle kirkastui tätini hautajaisissa, että olin aina kovin pitänyt hänen lapsistaan (11 kpl), vaikkei täti itse ollut suuri suosikkini. Seuraavissa hautajaisissa huomasin entistä selvemmin, että minulla on mukavia sukulaisia. Vaikutelma on sittemmin vain vahvistunut.

Ehkä on omituista tulla kehuskelemaan tänne toisten ahdistuksen keskelle.

Päinvastoin Sylvi, sehän on vain rohkaisevaa kun jollakin on noin tuskaton suhtautuminen.

Meidän ei tarvitse raahata koko ikäämme lapsuuden taakkoja.

On mahdollista antaa anteeksi sekä itselleen että muille. On mahdollista oppia ymmärtämään myös tohtorinna ellilöitä. Tuskin he ovat loppujen lopuksi sen kummempia kuin mekään. Olemme ehkä vain sokeita omille virheillemme.

Emme useinkaan ota huomioon olosuhteita, joissa toiset ovat eläneet. Nykyään koetetaan ymmärtää Hitleriä ja Staliniakin, rikollisia ja terroristeja saatetaan jopa ihailla, yritetään löytää ihminen hirviön takaa. Miksi emme sitten kohtelisi sukulaisiamme samalla ymmärtäväisyydellä?

En tarkoita tällä sitä, etteikö joku ihminen voisi olla tietoisesti ja tarkoituksella paha.

Ongelmista puhuminen ja kirjoittaminen, niiden pohtiminen on tietenkin parasta oman aikansa. Häiriöklinikat ovat tarpeen.:)

Sitten tapahtuu kypsyminen ja voi sanoa kuten Sylvi;
" huomasin entistä selvemmin, että minulla on mukavia sukulaisia. "

Eikö tuollainen asenne ole tavoitteena?

Totta kai, mutta toisaalta, mistäpä sitä kirjailija sitten kirjoittaisi, jos kaikki elämässä olisi noin kivutonta ja selkeää.

Kirsti, kirjoitit:
"Totta kai, mutta toisaalta, mistäpä sitä kirjailija sitten kirjoittaisi, jos kaikki elämässä olisi noin kivutonta ja selkeää."

Ei ole kysymys kivuttomuudesta, vaan kasvusta, kypsymisestä. :)

Ja voihan kirjailija kirjoittaa muustakin kuin omasta elämästään. Omat kokemukset syventävät maailmankuvaa ja auttavat eläytymään kuviteltujen henkilöiden elämään, auttavat luomaan heistä eläviä.

Mielikuvitus ja ihmisten yhteinen sisäinen maailma antavat siivet. P.D. Jamesiltä kysyttiin joskus, että ovatko englantilaiset naiset murhanhimoisempia kuin muut kirjailijat, kun heissä on niin paljon salapoliisiromaanien kirjoittajia.

Torontossa pitämässään esitelmässä P.D. James vastasi, että jokainen meistä on ajatuksissaan sekunnin murto-osan elämästään vaikkapa murhaaja, nyt sanoisimme vaikkapa terroristi. Siksi pystymme eläytymään.

Tasaisesta elämästä ei saa helposti kiinnostavaa kirjaa. Vastakohdat luovat jännityksen, monenlaiset vastakohdat.

Niin, blogissani yritän juuri pyydystää noita elämäni hetkiä, jolloin olen murhaaja tai jotain muuta kamalaa. Taltioin ne tänne, etteivät ne unohtuisi, vaan olisivat käytössäni kun kirjoitan. Tiedän varsin hyvin, että kirjailija voi kirjoittaa muustakin kuin omasta elämästään. En ole itsekään kirjoittanut yhtään romaania joka kertoisi omasta elämästäni ja minä olen sentään julkaissut niitä aika monta. Toisaalta joudun nöyrästi tunnustamaan, että kaikki mitä kirjoitan, liittyy jollakin tavalla omaan elämääni, en pysty kirjoittamaan muuten kuin itseni, omien kokemusteni kautta.


Sen lisäksi minulle on aivan selvää, että siinä vaiheessa kun olen kypsä ja henkisesti kasvanut ihminen, minulla ei ole tarve kirjoittaa enää mitään. Luultavasti olen siinä vaiheessa kuollut.

Tämän blogisi teema on tietenkin 'ongelmat', onhan tämä häiriöklinikka. Tämä on vain yksi puoli Sinua, minäkin tiedän sen koska olen lukenut kirjojasi.

On hyvä idea tallentaa synkkiä juttuja blogikirjoituksiin, mutta kommenteissa saisi kai valokin pilkistää.

Loppukappaleesta olen jälleen eri mieltä: koen Sinut aika kypsänä, vaikka olet ihan elävä.:)

Blogisisko:-)

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services for any type of business..

A good post indeed! That’s the sunny side of your writing, you write in a lucid manner and I have no difficulty to understand what you have said, even though I am a novice. Keep the good work going by continue blogging new and entertaining posts. I have already subscribed to the RSS feed of your weblog and look forward to reading more of your blog posts in the future.

Moving Orlando

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units Can be customized Thurs Requirements.

Thanks ,your site is awesome.

in this article discuss about the many important information that is cat and all its species .

I hope you are going to continue to keep in submitting new articles & thank you for sharing your great experience among us.

This article was extremely interesting, especially since I was searching for thoughts on this subject last week.

Thanks for sharing this informtion with us .

Now a advance world ipad is the very popular thing for the using the many popular use of listening song .

I am going to most likely be back again to go through additional, many thanks for the information.

I actually feel this website requires much more focus.

I seriously believe this internet site demands more consideration. I'll almost certainly be back to examine much more, thanks for the data.One point I just desire to say is your Weblog is so perfect worthwhile for us.I hope you are going to continue to keep in submitting new articles & thank you for sharing your great experience among us.

I am going to likely be back to examine additional, thank you to the data.