Iskit tällä toisen vuotesi aloituksella jälleen isoon kysymykseen, jos uskallan tulkita niin että tuo tapaus Capote voidaan tässä yhteydessä ajatella kysymykseksi nimenomaan kirjalijan vastuusta? Tuo Capoten kirja on hyvä, hyvin kirjoitettu, jos antaa pienet yleisönkosiskelut lopussa anteeksi, ja se taisi perustaa melkein uuden lajityypin, tai ainakin sai paljon tyylillisiä seurailijoita.
Kirja oli hyvä. Ja siihen piste?
PS. Tänään tulee tv:stä näitä asioita ehkä ainakin sivuava leffa "Elämä on ihanaa", jossa epämiellyttävänä kirjailijana märisee Jack Nicholson. En ole nähnyt, joten en tiedä pitääkö suositella katsottavaksi vai ei.Tiedoksi siis vaan.

Hei Kirsti.'

Hitsit, taas oiva kirjoitus.

Näin Capote-elokuvasta pienen klipin juuri eilen. Pääosan esittäjähän on nyt Oscarehdokkaana. Loistavaa työtä mm. Magnoliassa tehnyt Hoffman (nimi kai Philip Seymour - tai jotakin siihen suuntaan), jolle soisikin kaiken mahdollisen hyvän. Että ei-kauniskin mies menestyy Hollywoodissa!! Niitä on yhä enemmän siellä näitä ei-niin-perfektejä, mikä on hieno asia.

Capoten kirjaa en ole lukenut. Todella mielenkiintoinen dilemma Capotella, rajanveto on monesti niin hankalaa. Kirjailija on sekä observoija että osallistuja. Hän hyödyntää kaikkea näkemäänsä ja sen jälkeen vielä keksii lisää ja manipuloi teksteissään tapahtumia. Samoissa saappaissa kai seisoo toimittaja, monesti? Se, että kirjoittamisellaan haluaa nimenomaan kuuluisuutta hämmentää seosta lisää.

Miähelle: olen katsonut "Elämä on ihanaa" pari kertaa. On se ihan OK, muttei mielikki. Nicholson vetää roolin laadukkaasti. Jotain oudosti liitoksissaan nitisevää elokuvassa kyllä on.

Minäkin olen moraalisesti varustautumassa menemään pitkästä aikaa elokuviin. Tämä Capote juuri kiinnostaa.

Tuliko miehille tosiaan hirttotuomio? Eikö sielläpäin maailmaa ole yleensä myrkytetty tai käytetty sähkötuolia. Hirttäminen kuulostaa Britannian tai villin lännen touhulta.

Sylvi, kyllä miehet tosiaan hirtettiin.

Maria, minusta Elämä on ihanaassa ainakin nitisi liitoksissaan tämä pari, Nicholson sinänsä loistava roolissaan, mutta vastanäyttelijänsä olisi sopinut tyttäreksi. No näistä ikäeroistahan oli juuri lähiaikoina puhetta.

Ja Miäs, kirjailijan vastuusta kyllä. Capotehan on tietysti äärimmäinen esimerkki kun hankkiutui kuolemaantuomittujen ystäväksi siinä toivossa että saisi kirjoitettua näistä mehukkaan kirjan. Ilman muuta hän käytti miehiä hyväkseen, mutta miehet myös hyötyivät siitä. Elokuvassa Perry kiittää Capotea kaikesta siitä mitä tämä on hänen hyväkseen tehnyt, vaikka tietääkin että Capote hyötyi hänestä ja jopa valehteli hänelle ettei ollut kirjoittanut kirjaa vielä juuri lainkaan, vaikka kirja oli aika pitkällä ja sitä oli luettukin julkisesti. Meikäläisellä ei tietenkään ole koskaan ollut eikä varmaan tulekaan samanlaista tilannetta, mutta sama dilemma on silti jatkuvasti olemassa. Missä määrin ja millä tavalla sitä omia elämänkokemuksiaan hyödyntää omissa jutuissaan.

Elämä on ihanaa sitten nähty - alun lupaus (osittain nokkelaakin oneliner-vittuilua jossa newyorkilaiset ovat ainakin legendan mukaan hyviä) väsähti melodraaman suuntaan. Ajatus katsojalla harhaili jo sen verran, että silloin tällöin havahtuessa kuvitteli näkevänsä suomalaista politiikan historiaa: edesmennyt kikkelikortittaja Jorma Reini ja Anneli Jäätteenmäki yhdessä illallisella! Ei sentään, mutta hetken jo sykäytti!

Ilmeisesti leffan idea oli olla star-vehicle näille parille tuntemattomammalle näyttelijälle, kantorakettina Nicholson. En tiedä kuinka sitten tällaisena toimi. Kässärintekijän tai -t voisi kuitenkin komentaa häpeäpaaluun.

Mutta vielä varsinaisesta Kirstin käsittelemästä aiheesta: en ole Capote-elokuvaa nähnyt, enkä siis tiedä missä määrin s e perustuu tositapahtumiin, mutta kysymys voisi asettua niinkin että jos itse tämä leffa on ryöstökalastusta sekin? Nyt kun media on hieronut ystävällistä nenää homouden kanssa jo tarpeeksi, ja hinttarivariaatioista on nähty prosessinmukaiset ensiversiot, naurettava (se "naismainen") ja tavallinen ("ihan kuin me muutkin"), on aika tuoda lavalle kolmas, "ilkeäntraaginen"? Ja kun Capote vielä oli oikeasti olemassa oleva ja tunnettu, niin saadaan tyydytettyä tirkistelyviettiäkin samalla (julkkis).
Tämä ihan hatusta, elokuvan nähneet voivat kertoa kuinka asia on.

Minun käsittääkseni elokuva perustui tositapahtumiin. Se kuvasi kuinka dokumentaarinen romaani Kylmäverisesti syntyi. Joten tietysti elokuvakin on ryöstökalastusta, olkoonkin että Capotea varmaankin olisi imarrellut tällainen huomio. Vaikka voi tietysti olla että hänellä olisi ollut jotain valittamista Philip Seymor Hoffmanin luomuksesta.

Elokuvassa Capote sanoo Perrylle (murhaajalle) että ihmiset luulevat aina tietävänsä millainen hän, Capote on, sen vuoksi miten hän puhuu ja käyttäytyy, mutta he ovat aina väärässä. Mietin elokuvaa katsoessa, että olisiko hän ajatellut elokuvastakin näin: elokuvantekijätkin olivat väärässä, ne luulivat tietävänsä jotain Capotesta, mutta olivat väärässä.

Eli kyllä tämä asettuu varmaan siihen perinteiseen keskusteluun, että onko lupa tehdä oikeista ihmisistä fiktiota. Ja millaisilla ehdoilla tämä on sallittua. Tieteentekijöillä on moraaliset ohjeensa, pitäisikö niitä olla taiteentekijöilläkin vai onko taide moraalin ulkopuolella, kuten varsin monet taiteilijat näyttävät ajattelevan.

Tosin hekään eivät kyllä ole moraalin ulkopuolella, vaan ainoastaan toimivat moraalittomasti. Ja maksavat siitä sitten jonkin hinnan. Tai saavat palkkion. Miten nyt itsekullekin tässä myllyssä sitten käykin.

Capote täytyy ehdottomasti nähdä. Seymour vaikutti ainakin trailereiden perusteella tehneen melkoisen roolityön. Vähän samantyyppistä rooliahan hän esitti loistavassa Lahjakas herra Ripley-elokuvassa.
Minä ihmettelin muuten juuri samaa asiaa, että miten kaikki näkemäni elokuvat nykyään tekevät minuun niin uuren vaikutuksen...yritän hillitä itseäni noiden tähtien antamisessa ja keksiä jotain kriittistäkin sanottavaa. Onneksi nyt menee paljon hyviä ja kiinnostavia leffoja. Seuraava on varmaan Transamerica, oletko nähnyt tai aiotko käydä katsomassa?
-minh-

En ole käynyt vielä, mutta olen ajatellut mennä, vaikka mieheni taisi jo huomauttaa jotain kiinnostuksestani näihin pervoelokuviin.

Ai niin, se minun vielä piti sanoa, että elokuva näytti mielestäni hienosti senkin, että vaikka kaukaa katsoen joku on hirvittävä murhamies (Perry) joka ansaitsee hirttokuoleman, niin kun hänen elämäänsä ja taustojaan aletaan pöyhiä, syyllisyyskysymykset monimutkaistuvat huomattavasti. Lain on tietenkin oltava kaavamainen. Moraalittomasta teosta on langetettava tuomio. Mutta kuka lopulta oli syyllinen. Onko yksilö aina yksin vastuussa tekemisistään jos taustalla on sukupolvien mittainen ahdinko, perhetragedioita perhetragedioiden perään?

Ei ole tarkoitus tässä nyt esittää mitään yleistä armahdusta kaikille rikollisille mutta...

Hei Kirsti,
en ole nähnyt elokuvaa, mutta pitäisi vissiin sitten käydä katsomassa. Herätät täällä usein uteliaisuutta ja niin moneen suuntaan että en tiedä mihin kaikkialle kerkeän.

Ilmoittaudun Leen kirjan omistajaksi minäkin, muuten.

Sarah, aika on tosiaan rajallista. Mutta jos et ehdi katsoa elokuvaa nyt, niin ehkä sitten kun se joskus tulee töllöstä. Mikäli sinulla on niin proosallisia harrastuksia kuin töllön katsominen.

Miäs: "Ilmeisesti leffan idea oli olla star-vehicle näille parille tuntemattomammalle näyttelijälle, kantorakettina Nicholson."

Ei ehkä ihan noinkaan, kyllä ainakin naispääosan esittäjä Helen Hunt oli kuuluisa jo ennen leffaakin, television puolelta vain.

Minäkin näin elokuvan viikonloppuna ja pidin siitä. Se herätti paljon ajatuksia. Päällimmäisenä jäi mietityttämään, tekikö Capote tosiaan "oikein". Jäi sellainen hyväksikäytön maku suuhun. Hän loi uuden lajityypin, non-fiktion, mutta se ei taida toimia enää tänä päivänä. Ketä enää kiinnostaisi joku murhatapaus, jota iltapäivälehdet ovat muutenkin yllin kyllin riepotelleet? Aihetta käsiteltiin aikanaan laajasti amerikkalaisen romaanin kurssilla yliopistolla, mutta teos jäi silloin lukematta. Nyt varasin kirjastosta.

Philip Seymour Hoffman tekee loistavan roolityön jopa vastenmielisenä ja luotaantyöntävänä kirjailijana. Minulla meni vartti, että totuin hahmoon, hänen puhetyyliinsä, eleisiinsä jne.

Tuntui uskomattomalta, että Amerikassa voitiin järjestää sellaisia keskeneräisen romaanin luentatilaisuuksia ja sadat ihmiset tulivat kuuntelemaan. Tuskin sentään enää nykyaikana, vaikka olisi millainen kuuluisuus? Vai?

Kyllä Capote tietenkin käytti Perryä hyväkseen, mutta toisaalta myös kiintyi tähän. Hyväksikäyttö ja ystävyys sekoittuivat. Eivätkö ne elämässä aika usein muutenkin sekoitu? Tässä olosuhteet vain olivat niin dramaattiset.

Hoffman oli loistava. Minulla on kyllä jokin vaiva koska lumouduin Capoten hahmoon ensi hetkistä lähtien. Minusta hän oli kamaluudessaan ja vastenmielisyydessään aivan vastustamaton.

Anu
Juu - voi hyvinkin olla että nämä näyttelijät ovat tunnettuja, en paljon tv-sarjoja katsele. Mutta valkokankaalla en muistanut tuota naisnäytttelijää ennen nähneeni. Kylläkin vaikutti tutulta, mutta tämä mimesis taisi olla että papiljottien kuohkeuttaman tukkansa kanssa antoi kuvan Jäätteenmäen kagemushasta - jollainen olisi toki aikanaan varmaan tarpeellinen ollutkin.

Jep, luentatilaisuudet tuntuvat aivan uskomattomilta, mutta käsittääkseni Capote veti aina tuvan täyteen. Onko mitään vastaavaa ollut koskaan Suomessa? Tuntuu hurjalta ajatella, että niin moni suorastaan janosi kuulla kirjailijan keskeneräistä teosta. Istuivat hiljaa paikallaan ja kuuntelivat keskittyneesti kuin saarnamiestä. Mikä kirjailijan unelma (vai painajainen?).

Onhan se vaan niin, ettei tänä päivänä ääneenlukeminen ole minkäänsortin harrastus kenellekään, eikä sitä ainakaan tuolla tavalla isommissa ryhmissä juuri harrasteta, kuten ennen. Nykyään on äänikirjat ja muut, mitäs sitä nyt aikaa tuhlaamaan menemällä johonkin paikkaan varta vasten kuuntelemaan kirjaa? Ei vaiskaa, itse rakastan ääneenlukua, ihan kotioloissa ja joskus olisi rauhoittavaa istua illalla töllö kiinni kun joku lukisi hyvin ääneen...
Harper Leen kiran omistan(englanniksi) ja jostain syystä omistin sen 5 vuotta ennenkuin uskaltauduin lukemaan. On se kyllä yksi top10-listani kirjoja...
-minh-

No Suomessahan on harrastettu kapakkaluentaa. Runoja on luettu kapakoissa. Toimii miten toimii ja kenellä toimii. Mutta olen antanut itselleni kertoa että proosaa on kapakoissa turha yrittää lukea, siihen ei riitä pinna kuulijoilla.

It is more than obvious that everyone is taking part in online activities to stay aware of the facts.