Voisi lisätä, että jos ei pysty rakastamaan itseään, on vaikeaa rakastaa muitakaan. Halaa itseäsikin tänään! Se on helppoa.

Jos laihtuminen olisi helppoa ja yksinkertaista, kaikki ihmiset onnistuisivat tulemaan hoikiksi. Mutta näin ei ole.

Psykologisten syiden lisäksi syynä voivat olla monet sairaudet tai yksinkertaisesti perinnöllisyys.

Rottakokeilla on tutkittu geenien vaikutusta lihomiseen. Karmein oli se koe, jossa kaksi rottaa liitettiin yhteen. Ne saivat yhtä paljon ruokaa. "Lihomisen geenin" omaava rotta lihoi, ja toinen laihtui kuoliaaksi!

Pakostakin tulee mieleen monta pariskuntaa, joissa toinen lihoo ja toinen pysyy hoikkana samalla ruokavaliolla. :)

Ruokavaliolla ja liikunnalla voi kuitenkin pitää lihavuutensa kohtuudessa ja pysyä terveenä.

Nyt melkein harmittaa ettei ole sitä "tikipoksia"... Sanotaan, että jokainen pystyy laihtumaan, mutta vain harva saa pysytettyä itsensä sitten ihannepainossa. Esimerkiksi minä en saanut. Tunnistan itsessäni täydellisen ruokaholistin, aina on hyvä syy syödä: jos on paha mieli niin ruoka lohduttaa, ja jos on syytä juhlaan, niin sehän tapahtuu syömällä.

Tuo ulkonäön tökerö arviointi on tuttua lyhytkasvuisellekin. Joskus "pieni" saadaan kuulostamaan positiiviselta seikalta tyyliin pieni ja sievä, mutta kyllä se usein läimäistään päin naamaa poikkeavuutena.

Joo Blogisisko, toki perinnöllisyyskin vaikuttaa lihomiseen. Toisaalta monet, jotka eivät ole lainkaan lihavia, voivat silti olla ruokariippuvaisia. Kysymys on siis syvemmästä kuin ulkonäköjutusta.

Ai sinäpä olet edistyksellinen, Kaisa. Kyllä minäkin oikeastaan mieluummin eläisin ilman digipoksia, koska televisiosta ei enää tule mitään katsomisen arvoista. Pitäisi ilmeisesti hankkia jokin maksullinen kanavapaketti, mutta ei kiitos. Koska itse olen pitkä, en ehkä helposti tajua miten ikävältä lyhyestä voi tuntua kun asiasta mainitaan. Samoin kun en osaa ottaa riittävän vakavasti kommentteja joita liian laihoina pidetyt saavat ulkomuodostaan. Jotenkin kai kuvittelen että laihuuden päivittely on aina positiivista, vaikka ihminen itse voisi kokea sen hyvinkin raskaasti.

Helppo tietty ulkopuolelta sanoa, mutta luulenpa että Rusasella on sama kuin meillä muillakin syömäholisteilla. Ruoka kelpaa kaikkiin tunteisiin, niin ahdistukseen kuin onneenkin.

Eräs riippuvaistaipuvainen kaverini sanoi kerran että hän käyttää ruokaa, ihan samoin kuin puhutaan alkoholin tai huumeiden käyttämisestä. Ruoka sopii kaikkiin tilanteisiin, siitä tulee hyvä olo silloinkin kun siitä tulee paha olo.

Minäkin olen ajatellut, että olen ruoan viihdekäyttäjä. Viihdekäyttö on vaan riistäytynyt riippuvuudeksi niin kuin mulla tuppaa käymään melkein minkä asian kanssa vaan.

Selvisikö siinä miten V H-A on onnistunut pääsemään tasapainoon itsensä kanssa, terapiallako. Hänhän on ollut saman näköinen koko julkisuudessa olo aikansa, eli ei siis jojoile kuten Rusanen.

Käsitin että V H-Alla on takana aikamoinen helvetti. Hän oli ihan tahdonvoimalla laihduttanut 65 kiloa siinä vaiheessa kun lähti opiskelemaan. Sen jälkeen hän kävi läpi anoreksian ja bulimian ja sen jälkeen vajosi puoleksi vuodeksi niin pimeään masennukseen, ettei hänellä ole siitä muistikuvia. Hän ei maininnut terapiasta, mutta kertoi lopulta parantuneensa sen avulla, että oli ryhtynyt tutustumaan itseensä ja omiin tunteisiinsa. Hän ei ollut enää turruttanut niitä ruualla, vaan oli kuunnellut mitä asiaa niillä oli. Hän oli myös alkanut harrastaa maratonlajeja, superpitkiä kävelyjä ja olikohan pyöräilyäkin, en muista niin tarkasti. Mutta siis ratkaisuna lihavuuteen ja ruokariippuvuuteen hänellä oli itsensä tunteminen ja hyväksyminen, sen lisäksi että jos on lapsena ollut lihava, täytyy aina olla vähän tärreellään syömistensä kanssa.

Ei se ole edistyksellisyyttä, Kirsti, vaan puhdasta käytännöllisyyttä. Digiaika antoi hyvän tekosyyn luopua tv-luvasta, jota olen vuosikausia kiltisti turhaan maksanut (tv:tä on tullut katsottua lähinnä jouluna...). On tv vieläkin olemassa videoita varten.

En usko, että kenenkään on helppo täysin ymmärtää miltä toisesta tuntuu jostakin asiasta huomauttelu, ellei ole kokenut samaa. Kun itse olin ankaran laihduttamisen tuloksena 42-kiloinen (siis lähellä alipainon rajaa), koin jokaisen laihuuttani koskevan kommentin pelkästään positiivisena. Toisaalta ihminen, joka on ikänsä ollut huomiotaherättävän laiha eikä oikeasti saa massaa kertymään ja kuulee siitä, takuulla kärsii - mutta sitä on vaikea käsittää kun itse painii painonsa kanssa toiseen suuntaan.

Laihatkin kärsivät ulkomuodosta huomauttelemisesta. Mieheni sisar on ollut aina hyvin laiha. Hän kertoi muutama vuosi sitten helpottuneena, että on saanut vihdoinkin olla rauhassa laiha, kun nykyään kaikkia patistellaan laihtumaan.

Mielenkiintoinen keskustelu. Minullakaan ei ole telkkaria (eikä boxia), mutta tuonkin Ylen ohjelman voi katsoa netissä areena.yle.fi - sinne suuntaan nyt minäkin.

Välillä mietin koko tuota kauneusteollisuutta ja kuka sitä kaikkea pyörittää. Eihän se ole kiveen kirjoitettu, että aina ja iankaikkisesti palvokaamme laihuutta ja isoja rintoja. Se vaan on nykytyylisessä länsimaisessa yhteiskunnassa niin hankala saavutettava, että niin teollisuudelle kuin valtaapitävillekin on edullista promota juuri sitä ihannetta. Kansa pysyy kiireisenä saleilla, värianalyyseissa, solariumeissa ja peilin edessä selluliitista huolehtimassa, eikä monikaan ehdi keskittymään oikeasti hankaliin kysymyksiin epätasa-arvosta ja köyhyydestä. Ja jos tällainen kriittinen suu pääsee ääneen, sen voi usein ohittaa kuittaamalla, että tuo nyt on noita hörhöjä, eihän se edes itsestään huolta pidä.

Huh, mikä paatos pääsi valloilleen! Anteeksi rellestämisestäni ;)

olipa kerran aika, jolloin naiskauneus oli pyöreää. katsokaa vaikka august renoir -sivuilta:
http://www.renoir.org.yu

eivätkö tämän taiteilijan maalaamat ja kuvaamat naiset ole kauniita? minusta ovat.

ja olipa kerran naistaitelija joka kuvasi tupakoivia, viinajuovia ja reheviä, eläviä naisia: elin danielson-gambroni.

eräs linkki hänen elämäntyöhönsä:
www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=113

Kannattaa ottaa historiasta aikakausi, jonka ihanteet täyttää, ja soveltaa ne 2000-luvulle. Jos ei ole X:n muotoinen joutsenkaula, silloin voi valita rehevämpää renessanssia, mutta jos kuitenkin tuntee itsensä liian laihaksi, voi käyttää helmojen alla jyvillä tai höyhenillä täytettyjä lannemakkaroita.

Jälleen kerran, Kaari Utrion kirjoista saa hyvää perspektiiviä tähänkin. Joskus on ollut muodissa jopa tekotakapuolet, Sinikkahan tähän suuntaan jo viittasikin.

Kaipa tämä on hyvin yksinkertaista: kun nähdään nälkää, lihavuus on muotia. Kun ruokaa on liikaa, on laihuus muotia. Muotia on aina sellainen, mikä suurelle enemmistölle on vaikea saavuttaa.

"Sehän kertoo vain siitä, että ihminen on hylännyt itsensä"

Yksi päivä muuten just törmäsin netissä jonkun juuri eronneen anorektikkomallin kuvaan, ja tajusin, että sehän muistutti aivan niitä ulkoavaruuden olioita: Pitkät laihat käsivarret, isot luisevat kämmenet, valtava pää, kapeat kasvot ja mulkosilmät. Ehkä siinä kunnossa jo vähän vihertääkin.

Toden totta ovat hylänneet itsensä. Toisaalta enhän minä tiedä; jospa se on tarkoituskin, että kehitymme sen näköisiksi. Ehkä tämä on ufojen sairas suunnitelma. Soluttautuminen on helpompaa.

No, minä uskon kyllä Rusaseen. Siis kuka muka voi olla onnellinen laskiessaan jokaisen suupalan, mitä suuhunsa mättää?

Niinpä Kaisa, kun itse vaan haaveilen siitä, että joskus olisin niin laiha, että joku katsoisi asiakseen siitä huomauttaa, niin vaikea eläytyä esimerkiksi Blogisiskon kuvaamaan tilanteeseen, vaikka älyllisesti ymmärränkin sen.

Uhoava Gnu, muistan lukeneeni kirjan, jossa joku feministi lähti juuri siitä oletuksesta, että tämä on keino pitää naiset hiljaisina. Ei niillä riitä resurssit kapinoida patriarkkaalista sortoa vastaan kun pitää jatkuvasti taistella oman peilikuvan kanssa.

Liisa, kyllä, kauniita ovat, ei käy kieltäminen.

Sinikka ja Salla ovat selvästikin totuuden jäljillä.

No ei varmaan kukaan voi olla onnellinen suupaloja laskiessa, olet oikeassa Saara, mutta minulla vain heräsi epäilys, että joskus se Rusanen vielä kumminkin taas laskee niitä suupaloja ja väittää olevansa onnellinen. Mutta toivon olevani väärässä ja eihän asia edes minulle varsinaisesti kuulu.

Paikallinen mieshenkilö sanoo, että sillä ei ole merkitystä onko nainen lihava vai laiha. Luonne on tärkein.

Lienee ihan totta. Harvoin mies hylkää vaimoaan, jos tämä lihoo tai laihtuu.:)

Minusta Rusanen on päässyt eroon typerästä pinnistelystä. Kaunishan hän on, jokainen sen näkee. Koskaan kukaan ei sanonut esim. Pavarottia lihavaksi -- ainakin vaikea kuvitella: hei läski, vedit kumminkin hyvän konsertin?

Sopivuus, soveltuvuus, ja kenen silmissä, siitä kai on kyse. Minä tiedän esim. muutaman miehen arvostelleen pahastikin vaimoaan lihavuudesta (kerran jopa erästä, joka painoi tuskin 55 kiloa) tilanteessa, jossa suhde on hankaluuksissa ja jostain ryhdytään sanomaan. Sivalluksen aiheita löytyy aina sieltä, mitkä tiedetään toisen herkiksi paikoiksi. Oikeastaan sama, vaikka arvosteltaisiin luonteenpiirteistä - et pysty siihen etkä tähän, olet epäkelpo. Ja juuri SEN takiahan sitten suruun syödään, lohduksi, ja väliin ihan liikaakin niin että on itselläkin paha olo.

Rusanen puhui juuri tuon vuoksi minusta niin lohdullisesti, että on lakannut piittaamasta joka kalorista -- että on itsensä kanssa sinut, saa nauttia, eikä ruoka kuitenkaan ole mitenkään koko elämän sisältö. Sanoihan se että oopperalaulaessa sykekin nousee urheilutasolle, miksei sen jälkeen menisi täysillä nautiskelemaan.

Niin, se ehkä tässä häiritsee, mikä tästä keskustelusta puuttuu: kysytään mihin ruokailun nautintoa muka tarvitaan - ikään kuin siitäkin pitäisi oppia pois? välillä tuli sellainenkin olo -- kun vastaus voisi olla, että se on yksi elämän ehdottomista suurenmoisuuksista.

Annika, olet ehdottomasti oikeassa, Rusanen on kaunis, paljon kauniimpi nyt kui n kolmekymmentä kiloa laihempana rapusyöttinä. Rusasen viesti oli lohdullinen ja allekirjoitan sen ehdottomasti. Mitä itse yritin kömpelösti selittää, oli oma, ehkä täysin aiheeton ja asiaton epäilykseni, ettei hän kuitenkaan ole vielä ratkaissut asiaa loppuun asti. Toisin kuin Hämeen-Anttila, josta henki jokin sellainen pohjamutia myöten eletyn tuntu. Sanotaan nyt näin, että yllättyisin jos Hämeen-Anttila ilmestyisi muutaman vuoden päästä ruutuun 130 kiloiseksi lihonneena, mutta en ylläty jos Rusanen ilmestyy ruutuun 30 kiloa laihtuneena.

Ei myöskään ollut tarkoitus kyseenalaistaa syömisen nautintoa. Ruoka on tärkeä asia, siitä kuuluu voida nauttia, mutta loppupeleissä ainoa asia mihin se auttaa on nälkä. Jos sitä käytetään suruihin, siitä tulee ongelma. Ilosyömisestä tuskin suurta ongelmaa pääsee syntymään, vai olenkohan minä nyt liian pessimistinen.

Juu, olin turhankin kärkevä, tämä on ollut tosi hyvää keskustelua. Jonkun kommentti vain herätti halun korostaa syömisen iloa, kun välillä tuntuu että eletään sellaisen (terveys)kyttäyksen aikakautta, että sen tuoma ahdistus on jo uhka terveydelle...

Jälkijunassa piti tulla kertomaan tarina viime kesältä.

Olin Marinadin synttäripiknikillä ja katselin likinäköisillä silmilläni Harjun entisen ruumishuoneen suunnasta piknikpaikkaamme lähestyvää seuruetta. Jo kaukaa huomioni kiinnittyi ryhmän keskellä kulkevaan ryhdikkääseen ja upeutta huokuvaan naiseen. Sitkun ne tulivat viereen istumaan, huomasin, että nainen oli Johanna Rusanen.

Hänen olomuksessaan oli sellaista ylväyttä ja kropassa kotona olemista, että kiloihin ei kiinnittänyt mitään huomiota!

Kiitos tosielämän näkökulmasta keskusteluun, Sun äitis!

No jaa. Tuossa erinäisiä vuosia sitten laihdutin itsestäni 17 kiloa (65-kiloiseksi) ihan vain tukeakseni vaimoa laihiksessaan, hän sai lähtemään kymmenen (aloitti runsaasta satasesta).

Sen jälkeen tässä olen tullut taas lähelle lähtöpainoa, koska ruokaa on aina pitänyt laittaa muille tässä ruokakunnassa eli tytölle (vähän liian laiha koko ajan) ja syödä sitten se kaikki mitä jää yli.

No, verenpaine on seurauksena noussut sen verran jyrkästi, että taas aloitin painonpudotuksen. Viisi kiloa on jo mennyt ja ainakin seitsemän saa vielä mennä. Likalle teen vieläkin ruokaa, mutta en syö sitä enää itse. Toiveena on että verenpaine tuossa samalla laskee. Talvella juuri yksi viisi vuotta minua nuorempi työkaveri kuoli työmatkallaan aivoverenvuotoon, minulla on tavoitteena nauttia eläkkeestäkin.

Laihis onnistuu kun motivoi itseään. Laihduttaminen on kuitenkin aina helpompaa kuin laihana pysyminen, ainakin näin varttuneempana kun liikunta pyrkii luonnostaan vähenemään.

Kappas vaan Syrinx! Niin, minä olen luopunut tuosta laihduttamisesta kokonaan. Yritän vähän kerrassaan löytää sellaista elämäntapaa, että paino pysyisi aisoissa ja jos hyvin käy, hiukan laskisi vuosien myötä. Sokerista ja pullajauhoista luopuminen on huomattavasti auttanut asiaa.

Elämäntapojen muuttaminen pysyvästi terveellisemmiksi on suoraan sanoen vaikeaa. En minäkään ole käyttänyt esimerkiksi leivän päällä mitään rasvaa tuon ensimmäisen laihikseni jälkeen, syönyt ollenkaan makeisia kouluajan jälkeen (joskus puoli vuosisataa sitten) tai muutakaan 'turhaa' roskaruokaa en ole oppinut koskaan syömään, mutta kun liikunta laskee, paino nousee pelkällä kotiruoallakin. Täytyy oppia pienentämään annoksia, kauppa kyllä on tässä hankala. Siellä myytävä yksi annos kun riittää kahdellekin. Ja liikuttava on, siitä ei voi tinkiä. Vähä ei riitä.

Niin, kaipa sitä täytyisi katsella maailmaa sillä silmällä, että olisiko siellä vielä tarjolla muitakin iloja kuin syömisen ilo.

Pari ajatusta kuinka ihanaa on oikeasti laihan ihmisen arki. Onneksi olen lihonut reilut kymmenen kiloa tuosta.

http://ristokajo.blogspot.com/2007/06/paskamummo-muste-ja-mustekyn-paperille.html
http://ristokajo.blogspot.com/2008/06/sielu-ja-ruumis.html

I hate guns If no guns of everyone,the world maybe well.

B, maintenance factors: the recovery process, as arrested or other reasons to pull the infection inflammation. C, physical factors: physical scars were easily hyperplasia. In addition, pregnant women, and hyperthyroidism patients MS Needle Mg2 tend to scar hyperplasia, which is estrogen and pituitary endocrine secretion of the strong. 2 Prevention of scarring as a tattoo primary prevention division of the scar is to reduce as far as possible all the time in the tattoo of factors can cause scarring and reduce the scar proliferation. A, pre-tattoo is fully prepared to Curved Ms Needles understand customer health, there is not the time of skin tattoos, scars physical totem class people do not text. B, bacteria adhere to the principle, to avoid wound infection.

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,