Tulee aika huimaa tarinaa, kun perinteiset sukupuoliroolit käännetään ylösalaisin.

Voisitko kertoa minulle tietämättömälle, mikä on seitsemän virkkeen novellin kaava?

Hei Tui, en tiedä keneltä kaava on peräisin. Bongasin sen joskus Rihmastosta.

1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus

Kuulostaa hauskalta. Pitäisi varmaan verrytellä sormiaan ja kokeilla.

Minä kyllä väännän tästä meemin omaan blogiini! Kohta saatte lukea 7 virkkeen novellin blogistani!

Kiitos, Kirsti!

Joo, siinä toivossa sen laitoinkin että saisin lukea kivoja lyhyita novelleja. Vältin vain sitä kauheaa Meemi-sanaa.

Seitsemän virkkeen novellisi on hauska. Tuollaisia ne nykyajan tytötkin ovat, suorasukaisia, räävittömiäkin. Pitäisiköhän kokeilla. Jos vaikka pääsisin monisanaisuudesta vähitellen eroon.

Mielenkiintoinen juttu muuten tuo Capote-juttu. Eivät asiat ole niin yksiselitteisiä, kuin voisivat olla. Niillä tuppaa olemaan ainakin yhtä monta katsantokulmaa kuin on tarkastelijoitakin.

Ystäväni esitteli minulle Jeesus-vihkoaan. Hän oli murkkuikäisenä koonnut vihkon täyteen raamatunlauseita ja kuvia Jeesuksesta ja puhuimme siitä että hän oli silloin samalla tavalla pihkassa Jeesukseen kuin minä tykkäsin Cliffistä. Ja olen ajatellut, ettei siinä ehkä ole niinkään suurta periaatteellista eroa että rakastuuko Jeesukseen tai Buddhaan tai Allahiin, vai jonkin poikaan tai tyttöön. Että jotenkin se on sitä samaa kaipausta kaikki, mutta ilmenee eri tavoin.

Ja mitä Capoteen tulee Louhi, niin nimenomaan.

Niin, kaukorakkaus kuuluu nuoruuteen. Niinhän se on, Jeesus voi tuntua yhtä houkuttelevalta idolilta kuin Cliffkin.

Tässäkään en oikein onnistunut, kun en osannut valita edes sellaista kaukorakkauden kohdetta, jossa olisi ollut edes hieman glamouria. Minä ihastuin kaukaa naapurin poikaan tai hyvännäköiseen linja-autokuskiin. Ihan eri kaliiperia kuin Jeesus tai Cliff ;D

No ainakin jotenkin todellisempaa sinulla nuo kaukorakkaudet, et ehkä tarvinnut niin suurta välimatkaa sitten.

... oli ne, etäisiä, olisin puikkinut pakoon, jos olisin saanut vastakaikua. Sitäpaitsi ei todellakaan ole hohdokasta ihastella jotakin pojannulikkaa, kun voisi ihastella jotakin tähteä :D

Oi voi, älä nyt aliarvoi poikanulikoita. Ne on ihania.

Jeh. Tää oli hyvä. Taidanpa käyttää tätä yhtenä harjoituksena kun opetan juuri yläaste-ikäisille novellia.

Tykkäsin hirmuisesti.
Minäkin aion kokeilla mutten lupaa vielä kun ei siitä kuitenkaan tule mitään.

Hyvä asenne Anni. "Kun siitä ei kuitenkaan tule mitään." Heh.

Marimba, kaavoilla tulee usein hyviä juttuja. Minäkin olen käyttänyt tätä kaavaa kirjoittajaryhmissäni. Sittenhän on olemassa se pidempikin ns. Parkkisen kaava.

Kiitos kaavasta ! Tämä on upea ; inspiraation puutteessa sovelsin sen viimeöisiin seikkailuihimme...

*virnistys*

Tämäpä oli kiva, löysin Sun Äitis blogin kautta tänne. Oikein oikein.

Tosi kivoja -- vaikka kaavan mukaan kirjoitettu, ei kaavamaisia kuitenkaan!

Yritin julkaista omani Sun äitis -palstalla, mutta en ylittänyt julkaisukynnystä sillä mitään ei tapahtunut. Uusi yritys:

Lumi valui taivaalta vetisinä rätteinä jotka tuulen kuljettamina kiillottivat jäisen lammen pintaa peilikirkkaaksi parketiksi. Milla viiletti luistimet kirskuen suurta kaarta ja kaulaliina hulmuten.
- Tule katsomaan, täältä jään alta näkyy jonkun kasvot! kiljui Henna kauempaa jäätä tuijottaen.
- Onko sinne hukkunut joku? Milla huutaa kauhuissaan ja luistelee paikalle.
Kun Milla kumartuu katsomaan jään läpi heijastuvia kasvoja, niiden viereen ilmestyvät toiset kasvot. Joku oli jäädyttänyt suuren peilin lampeen.
Taivaalta satava lumi kiinteytyi hieman ja katsoi hienotunteisesti muualle, jottei olisi purskahtanut nauruun.

Kiitos Kirsti hurmaavasta "saa tarttua, jos itseä huvittaa" -meemistä.

Carssu,
kyllä ylitti julkaisukynnyksen, mutkun toi mokoma blogsome jumittaa pitkät kommentit moderointiin, vaikka yritän säätää sitä miten! Nyt vasta iltasella ehdin käydä purkamassa sumaa. Ja siellä se novellisi on näkösällä Sun äitilläskin!

Hauska novelli, Carssu. Kiitos osallistumisesta!

Kiitos kaikille muillekin. Varsinkin Tuille joka tajusi kysyä mikä se kaava oli, minä tyhmä en sitä heti huomannut laittaakaan esille.

Kertoisitko tietämättömälle vielä, mikä on Parkkisen kaava?

Se on julkaistu ainakin sellaisessa läpyskässä kuin Kirjoittajaohjaajan tukipaketti (Tuominen-Hakalahti, muistaakseni. Minulla ei nyt ole sitä kirjaa tässä joten en voi tarkistaa)

Kaava on aika pitkä, eikä lausemäärää ole mitenkään rajoitettu. Mutta siinä siis myös kohta kohdalta ohjataan rakentamaan klassinen novelli.

Kiitos! Mukava sormiharjoitus, piti kokeilla tätä omallakin leikkikentällä. Auttaa kummasti tällainen askartelu sellaisina päivinä, kun teksti muuten yskii.

Olihan tämäkin. Tapa. Yrittää päästää kirjoituslukosta.