Lonkalta: jos iloiset ratsumiehet ovat suoraan alenevaa polvea sille tyhjälle paikalle, jonka Cliff aikoinaan kotialttarillesi jätti? Ja eikö Cliff-setäkin ole ratsumiehiä?

Ikäkausikriisi? Tutkistele sydäntäsi, Kirsti, sitä tarkoin tutkistele!

En tosiaan tiedä Cliff-sedän urasta tällä elämän alueella mitään. Arvailla tietysti aina voi. Mutta ilmeisesti on tosiaan tarvetta sydämen tutkiskeluun. Kriisistä toiseen mennään:)

Minä en aio mennä katsomaan BBMa.
Aion ostaa DVD:n ja katsoa sen vasta kotikatsomossa.

Jatkoa vielä. Minulle kävi muinoin Amelien kanssa hieman samoin. Lainasin sen kirjastosta, katsoin ja seuraavaksi lähetinkin jo miestä ostamaan sitä omaksi. Kun oma DVD saatiin kotiin, katsoin sen muutaman kertaan viikon aikana. Ainoa leffa jossa on käynyt näin. Johonkin tarpeeseen sekin tuli.

Tämä dvd-kulttuuri on minulle ihan tuntematon.

Amelie oli kyllä herttainen elokuva, se oli niin vekkuli se Amelie.

En ole vieläkään päässyt katsomaan ko elokuvaa, mutta menossa ollaan. Uskoisin, että minustakin voisi tulla fani.

On ihmisiä, joille elokuva on elokuva vain valkokankaalla ja sitten niitä, jotka hankkivat leffan kotiin ja katsovat sen siihen aikaan ja niin usein kuin haluavat yhden elokuvalipun hinnalla. Menettäähän TV:n äärellä tosin paljon suuren valkokankaan tehosta.

Sen minä tosiaan olen nyt huomannut liki 17 vuotta kestäneen leffateatteritaukoni (no ei se ihan totaalinen ollut tietenkään) viimein päätyttyä että siinä on tosiaan aika huima ero katsooko elokuvan tellusta vai valkokankaalta.

Maalla asuessa ei juuri tullut elokuvissa käytyä ja kaupunkiin muutettuani vei aikansa ennen kuin taas oppi käymään elokuvissa. Olen tämän kevään aikana rampannut elokuvissa ja konserteissa ja teatterissa luultavasti enemmän kuin tätä edeltäneen 17 vuoden aikana yhteensä.

Silja Orvokki, odotan raporttiasi mielenkiinnolla.

Kirsti, ymmärrän Sinua oikein hyvin! BBM koukuttaa, kutkuttaa aivoissa kuin kesken jäänyt ristikko, keskustelu, ajatus. Minä pidin elokuvasta kovasti ja kirjoitinkin siitä blogiini 10.2.

Ang Lee on erittäin taitava ohjaaja. Tämä elokuva on amerikkalaisittain toteutettu, tuotettu ja rahoitettu ns. eurooppalainen elokuva. Minuun suurimman vaikutuksen teki elokuvassa LUONTO (niin, monessa mielessä: luonnon luonto, ihmisen luonto), joka kohoaa elokuvan erääksi henkilöhahmoksi muiden rinnalle.

Lee hallitsee luonnon estetiikan kuvauksen täydellisesti. Tässä elokuvassa luonto on ehjä ja vahva, kun ihminen on rikki ja heikko. Särkynyt palaa luontoon toteuttamaan sisistään ja nuolemaan haavojaan.

Toinen seikka mikä minuun vetosi, oli toiseuden, sivullisuuden teema. Siihen usein liittyy myös väärinymmärtäminen. Elokuvan jälkeen nousin istuimesta kyyneleet silmissäni, valmiina taistelemaan kaikkien väärinymmärrettyjen ja syrjittyjen puolesta. Proulxin tarinat ovat rujoja, arjenkarheita, vailla turhia kruusailuja. Kovin tutunoloisia, suomalaisen mykkiä hahmoja hän luo.

Niin tosiaan Tuulisuoja, minun olisi ehkä pitänyt tuohon päreeseenikin laittaa että kannattaa lukea Proulxin kirjoja ja erityisesti tietysti tämä novellikokoelma, Lyhyt kantama jossa tämä BBM:kin on.

Olen täysin samaa mieltä, luonto on tässä elokuvassa jotain muuta kuin komea kulissi, se tosiaan on yksi henkilöhahmo. Ja sivullisuuden teema on tietysti myös keskeinen.

Minua kiehtoi myös päähenkilöiden erilainen maailmankuva jonka Proulx ovelasti oli luonnehtinut toteamalla että Ennis oli metodisti, Jackin äiti oli helluntalainen. Ja tosiaan, näillä tyypeillähän on täysin erilainen maailmankuva ja se näyttäytyy siinä kuinka he toimivat. Ennis metodistina yrittää aina toimia oikein, eikä itse asiassa edes ymmärrä mitä pyyteetön rakkaus ja armo tarkoittaa. Jackilla sen sijaan selvästikin on rakastamisen armolahja.

Oikein, Kirsti! Proulxin tätä en ole lukenut, mutta Laivauutisia kyllä, silloin kun se ilmestyi suomeksi. Proulx alkoi kirjailijana välittömästi kiinnostaa, viisasta ja sisäistynyttä tekstiä.

Luontokuvaukset ovat Laivauutisissakin keskeisellä sijalla, kohteena tällä kertaa meri, suuri tuntematon ja varaalinen, mutta ah, niin tärkeä. Samaa ristiriitaa siinäkin: merta rakastaa ja pelkää, se kutsuu ja houkuttaa, mutta etäällä (maissa) on turvallisempaa.

Kiitos tuosta maailmankuvaselvityksestä! Metodisti ja helluntailainen - tietenkin! Olisihan se pitänyt tajuta, jokainen amerikkalainen tietysti osaa lukea nämä noin vaan.. Loppukohtauksessahan Ennis käy Jackin vanhempien luona ja Jackin äidin silmistä välittyy ymmärrrys, jota Ennis ei kotonaan olisi ikuna saanut.

Näin elokuvan vasta eilen, ja todennäköisesti katson sen monta kertaa uudestaan. Elokuvateatterissa päätin, etten itke, kotimatkalla sitten piti ajaa tien sivuun vähäksi aikaa. Elokuva, joka kertoi joistakin karjapaimenista Wyomingissa kertoikin juuri minusta.
Viehätti hitaus ja hiljaisuus, tilan tunne sekä maisemassa että kerronnassa. Se, ettei ollut kiiltokuvaihmisiä. Koko päivä tänään on mennyt ihmettelevässä hiljaisuudessa.

Laivauutisten kautta minäkin Proulxiin aikanaan tutustuin. Se on yksi niistä kirjoista jotka ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Siinähän tavallaan kerrotaan siitä millä tavalla särkyneen ihmisen on mahdollista eheytyä ja ehkä tuo on yksi niistä teemoista jotka itseä on aina kiinnostaneet.

Hei pikkutäti, se tässä elokuvassa niin jännittävää onkin että siitä voi löytää itsensä. Sitä paitsi Wyomingin ihmisten jäyhyydessä on jotain hyvin tuttua. Ehkä ankarat luonnonolosuhteet ja harvaan asutut seudut muokkaavat ihmisistä tietynlaisia. Mukava että pistäydyit kertomassa kokemuksestasi, nyt ei minuakaan nolota enää niin paljon.

On täysin käsittämätöntä, ettei ko elokuvaa näytetä täällä meidän teattereissa eikä naapurikaupunginkaan. Ei näy olevan edes tulossa. En tiedä tuleeko se sittenkään kun isot kaupungit obn näyttäneet sitä ensin kaikille jotka haluaa katsoa 17 kertaa. Ärsyttää ettei voi olla mitään mielipidettä eikä saa jakaa kokemusta. Ihme homma. Pitäis varmaan soittaa sinne leffateatteriin ja kysyä että tuleeko sitä ollenkaan vai ei.

Aika merkillistä tosiaan Karpalo. Katsotaan heruuko elokuvalle oskareita. jos heruu, niin luulisi leffateatterinne sitten muuttavan ohjelmistopolitiikkaansa.

Kävin katsomassa sen nyt, ja kun tiesin etukäteen, näin heti ekasta kuvasta, kumpi oli se metodisti. Jackin rakkaus sulatti häntä sentään aika lailla! Ja Jack oli löytämäisillään hassulle haaveelleen toisen täyttymyksen... Rakkaus rulaa.

Onpas merkittävä elokuva! Entisenä elokuvafriikkinä oikeastaan suren, että olen siirtynyt pelkkään tv-tarjontaan. Kai tämäkin joskus telkkariin tulee - vuosien kuluttua. Pitääpä laittaa mieleen, että jos se tulee tähän paikalliseen leffateatteriin, joka on aika pieni, menen katsomaan.

Mainiota miten tyhjästä kiiltokuvasta saa näinkin paljon "merkityksiä" esille pohjia raapimalla:)

Niin Kaisa, oli löytämäisillään vai oliko se vain turhautunutta, tyhjää puhetta, itsensä vakuuttelua? Mutta Ennis ainakin otti opikseen ja päätti lähteä tyttärensä häihin lopputilin uhallakin.

no älä sure tanssiva harmaa pantteri, kyllähän elokuvat telkkaristakin näkee.

Heh, Hanhensulka:)

Mutta vaikka elokuva olisikin pelkkä kiiltokuva, niin sehän ei poista tätä minun alkuperäistä ihmetystäni. Miksi se herättää niin voimakasta vastakaikua niin monissa ihmisissä? Se ei näytä olevan missään järkevässä suhteessa muiden elokuvien herättämään vastakaikuun. Vai onko mielestäsi?

Ei ole. Satuitko muuten katsomaan kommentoijien nimiä, ehkä syy löytyisi siltä suunnalta. Tietysti miehet eivät ehkä kehtaisi tunnustaa pitäneensä siitä. Kahdesta syystä jopa.

Romantiikannälkä on vaikea nälkä tyydyttää. Ei tosin yhtä vaikea kuin tiedonnälkä:)

Täytyykin nyt seurata saako yltiöromanttinen Geishan muistelmat yhtä voimakkaan vastakaiun. Että jos se pelkästään siitä kiiltokuvamaisuudesta ja romantiikasta kiinni on, niin luulisi saavan. Sehän on myös varsin korea elokuva, ainakin trailerin perusteella.

Vaikea minun on kyllä nähdä miten elokuvan arvoa vähentää se että se vetoaa erityisesti naisiin, mutta kaipa tuo on ihan yleisesti hyväksytty näkökanta, jota edustat.

Hanhensulka on oikeilla jäljillä tuossa kun sanoo " Tietysti miehet eivät ehkä kehtaisi tunnustaa pitäneensä siitä. Kahdesta syystä jopa."
Lisäyksellä vielä, että tosimiähet eivät mene edes katsomaan koko juttua. Kuulluista ja luetuista kuvauksista päätellen se on tuontapainen "uutuus", Toiseus potenssiin 2 tai 3, jossa siis Ameriikanmaalla tehdään "eurooppalaista" elokuvaa, ja vielä aasialaisen ohjaajan taholta käsin. Ja vielä kaiken kukkuraksi amerikkalaisista amerikkalaisimman amerikkalaisuuden, eli lierihattujen ja hevosen selässä ratsastelun ja "luonnon" (John Ford!) kulttuurista rekvisiittavarastoa hyödyntäen, ja tällä rahastuskierroksella vaadittavasta pikantista fleivorista sitten vastaa lehmipoikien ojennetut pikkurillit.
Ja osa naisista on myytyjä. No, kaikelviisii.
Tuohon homomaailmaan tutustuminen sitäpaitsi sopii sekä naisille että miähille aloittaa lukemalla William Burroughsin Alaston lounas, Wille riisuu kerralla kaiken homoja (ja narkkareita) mahdollisesti ympäröivän glorifioivan udun (kuten tiedämme, W. oli itse alan mies, molemmilla areenoilla). W. jopa mainitsee tuon "synkeän meksikolaisen tavan", naisten taipumuksen alkaa mehiläiskuningattariksi ja keräillä ympärilleen homohovia, mihin naisilla nähtävästi on kiivas synnynnäinen veto. Onko syy geeneissä vai missä? Tiede vastaa: Emme tiedä, toistaiseksi.

Olen muuten sitä mieltä, että tällä on syvällinen symbolinen merkitys: aivonsa ja muut sisäelimensä alkoholilla ja bodarimömmöillä räjäyttänyt exit only-taiteilija, kansanedustaja kannetaan psykiatriseen hoitoon kaikkensa pinnistetyn heterouden alttarille uhranneena. En vain tiedä mitä se nyt sitten symboloi.

Äläpäs pane sanoja minun suuhuni.

Geishan muistelmat eivät tietysti vetoa naisiin. Se vetoaa miehiin. Jos näitä kahta vertaa toisiinsa, niin Geisha voittaa joka käänteessä. Päähenkilö näyttelee, eikä vain seiso akubra (tai se on varmaan stetsoni) päässä ja tumput suorassa, Geisha on kaunis olematta kiiltokuva, siinä on puhutteleva sanoma, eli siinä on muutakin sisältöä kuin kiiltokuvat.

Tuossa yllä sanoitte, että luonto on yksi "henkilöhahmoista". Mielestäni se on erehdystä, luonto on kulissi, joka antaa kuvalle syvyyttä, elokuvan pitäisi tapahtua päässä, mutta siellä ei paljoa tapahdu.

Poliittinen korrektius ei ole hyvä estetiikan tai etiikan mitta. Moraalista puhumattakaan.

Mielenkiintoisesti sinä, Kirsti, sivuutat vaimojen ja lasten osuuden tarinassa.

Romantiikannälässä ei ole mitään pahaa, Kirsti, turhaan häpeilet sitä, että pidät tästä elokuvasta. Sen funktion kuva täyttää todella hyvin.

Sanat suuhuni panis siis Kirsti, eikä Miäs, joka puolestaan puhuu asiaa. Kirsti on ehkä lukenut alastoman lounaan, jos ei ole voisi lukea.

Miäs, tuo kansanedustajatarina on kuin tehty kaurismäkiläiseksi kuvaksi. Toivoisin osaavani tehdä sen, mutta en osaa. Ja toisaalta en pidä kovin monista Kaurismäen kuvistakaan, tosin Kauas pilvet karkaavat oli sopivan romanttinen ja opitimistinen minunkin makuuni. Ja se musiikki, kuin suoraan jokaisen suomalaismiehen sisäelimistä.

se leffa on jotenkin niin sympaattisuussuonenisku.se on sopivan pieni, oikean värinen, etevän pikantti ja alkaa tehdä mieli wyomingiin. siinä oli myös oikeasti tosi seksikkäitä rakastelukohtauksia. yleensä rakastelukohtaukset (homotaihetero) on tylsiä. ehkä toinen seksikäs rakastelukohtaus löytyy thelmasta ja louisesta.

mäkin aion mennä katsomaan sen uudestaan jos on varaa.

niijoo mä aloitin muuten taas blogin.. en vaan halunnut aloittaa alkmenena kun alkmene on alkmene ja tarvitsen uuden näkökulman. :) tosin lopetin tuonkin jo kerran, mutta avasin sitten uudestaan! uskoisin että nyt se on tullut jäädäkseen..

Entä jos elokuvan päähenkilöt olisivat rujoja miehiä. Sillain rumasti rujoja. Herättäisikö näin paljon ihastelua?

Ahaa alkmene, täytyykin käydä vilaisemassa blogiasi.

Tunteet elokuvassa ovat niin aitoja että vaikea käsittää niitä edes näytellyiksi, siksi Hanhensulan kommentti stetson päässä seisoskelusta tuntuu hiukan erikoiselta. Esim. kohtaus Jackin vanhempien kotona on mielestäni häikäisevä suoritus kaikilta, erityisesti Jackin äiti, Roberta Maxwell on ihmeellinen.

Halmeen edesottamuksia en ole seurannut. Alastoman lounaan olen lukenut joskus kauan sitten. Minulle tämän elokuvan idea ei kuitenkaan ole redusoitavissa pelkkään homouteen, joskin se varmasti saa siitä potkua, samoin kuin hienoista maisemistaan.

Hyvä kysymys Veikko. Ei varmaankaan. Kiinnostavaa onkin, että novelli jonka pohjalta elokuva on värkätty, kuvaa sankariparin varsin rujoiksi. Jackilla on isot nököhampaat ja Ennis tasapainottelee harppimaisilla jaloillaan.

se on aika yleistä elokuvan historiassa. :) mä luulen, että vaikka miehet olisivat rujoja, elokuva olisi edelleen kaunis jos ne vaan näyttelisivät yhtä hyvin.

joo, se ei tosiaan ole "pelkästään homoudesta", se ei sorru mihinkään helppoihin, niin kuin varmaan 99 % elokuvioinnesta tekisi. se on vaan ihan helvetin hyvä leffa.

Ang Leellä on jokin suora väylä sisuksiini koska olen katsellut Jäämyrskynkin monta kertaa, tosin videolta ja minulla on aina sisuskalut sykkyrässä. En tajua miten se elokuva on tehty, kun se on samalla kertaa niin kylmä ja lohduton ja kuitenkin se julistaa, ainakin minulle, jotain aivan päinvastaista.

Aika hepponen, mutta kieltämättä kaunis kiiltokuva.

Kirsti, kuvaa tietysti katselemme omien suurulasiemme takaa, jotka kaikilla ovat erilaiset.

Pitäisi ehkä asettaa vertailuksi Kiss of the Spider Woman, jossa on vähän samaa tarinaa kerrottuna toisella taitamisen tasolla. Tietysti Manuel Puigin alkuperäinen kirjakin oli syvempi kuin tämän lähtökohta (ei taida olla suomennettu?).

Sorry, tuo Anonyymi olen minä. Inhoissaan ei muista kaikkea tehdä oikein.

Kiinnostavaa, että kun jotkut vaikuttuvat jostain teoksesta, elokuvasta tai kirjasta, niin toisille muodostuu tärkeäksi osoittaa että he innostuvat aivan väärästä teoksesta. BBM:stä innostuneiden olisi pitänyt oikeastaan innostua Kiss of the Spider Womanista tai jostain muusta. Se voi tietysti olla niinkin, mutta itse asiahan ei siitä muutu. Ihmiset nyt sattumoisin innostuivat juuri tästä elokuvasta ja vaikka se olisi kiiltokuvamainen (minkä suurimmaksi osaksi kiellän, joskin myönnän että se noudattaa pääparin valinnassaan hollywoodilaisia konventioita, mutta pääpari osaa myös kyllä näytellä) niin sehän ei missään tapauksessa ole ensimmäinen eikä ainoa kiiltokuvamaisen korea elokuva. Niitä tulee sieltä tuutista kyllä jatkuvalla syötöllä. Kuitenkin juuri tämä tuntuu vetoavan katsojiinsa aivan erityisellä tavalla. Näin olen ollut ymmärtävinäni, en pelkästään oman kokemukseni perusteella vaan seurattuani noita keskusteluja.

Jaha jaha - "väärin innostuttu". Tämä kai on yksi elokuvista tarinoinnin viehätyksistä, että jokainen on asiantuntija. Löylyä voisi lisätä tällaisella seikalla, joka minua ainakin on aina ihmetyttänyt, että kuinkas voidaan valita maailman paras elokuva, ja tietysti vielä että onko se nyt sitten se Citizen Kane? Mutta tämä on jo tästä keskustelusta syrjään.
Curling on urheilua? Pokeri?

Niinpä. Olenkin kyllä monta kertaa ihmetellyt mikä tekisi Citizen Kanesta maailman parhaan elokuvan. Ei ole minulle avautunut. Mutta kaipa tässä on se sama juttu kuin kirjallisuuden puolellakin, että toisten ihmisten makumieltymykset ovat oikeampia ja parempia kuin toisten. Hesarin kriitikko on enemmän oikeassa ja hänen mielipiteensä on painoarvoltaan merkittävämpi kuin Maija Meikäläisen mielipide.

Kirsti, ehkä se, että et oikein innostu sananvapaudesta ja että et ymmärrä Citizen Kane'a, kulkevat käsi kädessä?;)) Muuten, ehkä (mm.) Kubrickilta löytyisi tälle kilpailijoita maailman parhaan tittelistä?

BBM vertautuu paremmin siihen Tuulen viemään, joka on kuitenkin paljon parempi kuva.

Ang Lee on toki tehnyt hienojakin kuvia, kuten se Crouching tiger...

Vai en minä innostu sananvapaudesta? No jopas jotakin Hanhensulka, kiitos kun kerroit.

Aion minäkin katsoa Brokeback Mountainin, vaikka olemmekin joskus Kirstin kanssa todenneet, ettei meidän ehkä kannata lähteä yhdessä elokuviin.

Ennen elokuvaa täytyy lukea tuo Pruun kirja, jonka kaukaa viisaasti ostin yhdestä halvennuksesta pari vuotta sitten, lukematta on vielä.

Hanhensulka on mielestäni jäljilla, kun mainitsee Kubrickin.

Muistelin vain viimeaikaisia keskusteluja. Ehkä olen ymmärtänyt sinut sitten väärin, usein ymmärrän väärin satunnaisia lauseita, joihin yritän ladata merkityksiä. Niin kuin tämänkin lauseesi "En näe oikeutta piirtää kuva Muhammedista sananvapauskysymyksenä".

Mutta mitäs näistä.

Siis tuo viimeisin oli Kirstin kommettiin kommenttina.

Sananvapaus on hieno periaate, jota vastaan minulla ei ole kerrassaan mitään. Käytännön elämä vain asettaa omia vaatimuksiaan joita joudumme jatkuvasti ottamaan huomioon, ei pelkästään tässä Muhammed-jutussa vaan jatkuvasti. Vaikka meillä on (ja pitää olla) oikeus ja vapaus sanoa, me emme aina välttämättä sano, koska se ei ole viisasta. Rajoitamme siis itse omaa sananvapauttamme, koska muuten elämä muodostuisi aika mahdottomaksi.

Niinpä, itsesensuuri on pirullista, sekä yksilöllä että yhteiskunnalla, itsessään sitä ei juurikaan näe ja silloinkin kun näkee, kutsuu sitä "hyväksi tavaksi". Eikä sano, kun pitäisi sanoa, ettei loukkaa ketään, sanoo semmoista, mihin ei itse usko, ettei loukkaisi ketään, menee vaiti ollen virran mukana, kun pitäisi uida vastavirtaan, ettei...

Sananvapaus ei ole vain "periaate", demokratian sairaus ja terveys makaavat sen sijaamalla vuoteella.

Piirrettiin pilakuvia. Nousi kohu. Kohu kohistiin.
Ja sitten muihin esiintuleviin asioihin.

'Vanhojen kaivelu' on mukava harrastus, siitä on aina iloa, eikä sitä tarvitse koskaan harrastaa yksin;))

Miäs, curling on urheilua(engl. sport).

Täytyy mennä katsomaan tuo BBM, vaikka vaimo ei halua tulla. Jos siinä kerran on niin upeat maisemat.
Miäs kuvasi BBM:n hyvin laskelmoiduksi tekeleeksi ja sitä se varmaan on. Kiiltokuvamaisuudella ja homoudella(mehiläiskuningattaret) on luultavasti paljonkin tekemistä sen fanittamisen kanssa.
Tuleekohan lähiaikoina tekstiileihin lehmipoikatrendi?

Veikko: En nyt tarkoittanut ihan tietoista laskelmointia, mutta tuo western liitännäisineen on kuitenkin sellainen raapimispuu, johon joka kylmä kynsi haluaa rutaista jälkensä - viimeksi se oli Eastwood (Armoton), nyt sitten tämä. Vähän kuin Suomen sodat -39-45, kaikille pitää jokin plaketti antaa ja patsas pystyttää - etulinjan jermut, etappisiat, sotilaspojat, suomenhevoset, lotat... kohta ei ole pystiä ja nimikkoseuraa vailla kuin täit ja asemasotavaiheen korsukissat, jotka poikiemme veistellessä lampunjalkoja ja viilatessa sormuksia kantoivat raskaimman taakan rotanpyydystämisessä; heidän uhrinsa ei ollut turha...

Näinhän nuo usein menevät. Ja tuo "eurooppalaisuus" - viimeksi sen teki isolla tohinalla Wim Wenders (Paris, Texas)... ja näitä "tuoreita näkökulmia" sitten imeskellään alan oppilaitoksissa viiden-kymmenen väitöskirjan verran, ja artikkelit päälle. Eli: Erno Paasilinna jossain sanoi osuvasti, osapuilleen niin että jonkun tunnetun, paljon käsitellyn kirjailijan elämänkerran voi kirjoittaa melkein opaskirja kädessä, ja "uutuudeksi" riittää se, että täräyttää jonkin vakiintuneen käsityksen vähän eri asentoon.

Näin se on vähän näissä kuvapuolen asioissakin, sitä minä vaan.

Vaikea kuvitella elokuvaa, joka ei olisi laskelmoitu tuote. Kyllä niiden tekeminen sen verran kallista puuhaa on. Kysymys kai on siitä että keitä sillä elokuvalla kosiskellaan.

Hanhensulka, toisinaan ihmettelen, mikä toisen loukkaamisen on tehnyt nykyään niin tuomittavaksi. Tottahan ihminen loukkaantuu, kun kuulee itsestään epämiellyttäviä asioita, tai jopa ylipäätään asioita, joista itse on toista mieltä. Mutta loukkaantuminenhan on terveellistä, saattaa aiheuttaa uudelleenajattelua vaikka. Tai terrorismin/Arlan vastaista sotaa:)

Kai se on tämä yleinen kultivoitumisprosessi joka on edennyt niin pitkälle että se alkaa jo kääntyä itseään vastaan. Tai on varmaan jo kääntynytkin. Kuvittelen että samaa sukua on kaikenlaisten eufemismien keksiminen ikäville asioille. Esim. terveydenhuolto ja sosiaalihuolto ovat olleet eksperttejä keksimään miellyttävämpiä termejä, hullujenhuoneet, vaivaistalot ym. semmoiset ovat kielen tasolla historiaa, mutta eivät käytännön.

Kävin lukemassa kommentteja BBM:stä Suomi24-sivuilla. Huhhuh.
Minulla tuli mieleen prinsessa Dianan kuoleman aiheuttamat reaktiot.

Niinpä.

En ole vielä nähnyt mainittua elokuvaa. Tulee taas mieleen että varmaan pitäisi. Luin jonkin verran postausta aiheesta Mann gegen Mann blogista, ja juttelin kommenttiboksissa Mannin kanssa kun innostuimme molemmat kehumaan TV-sarjaa Queer as Folk. Se lumosi minutkin vaikka en ole gay, enkä edes mies, kuten Mann.

Edelliseen postaukseesi viitaten; se on hieno - kirjoitin itse samantapaisen lastun joku sunnuntai, siitä että emme itse asiassa voi tietää onko Jeesus ollut olemassa. Muistan että se oli sunnuntai koska silloin postaan englanniksi. Sain jonkun kommentin josta kävi ilmi että kirjoitukseni pointtia ei ollut ymmärretty. Hauska huomata että joku muu sen ymmärtää, tai siis olisi ymmärtänyt kaikesta päättäen. Välillä tuntuu että "kukaan ei ymmärrä minua"... hih!

Hei Rita! Olen laiska lukemaan vieraskielisiä postauksia, joten minulta päreesi meni sen vuoksi ohi. Mutta hauska huomata, että ihmiset pohtivat toisistaan riippumatta samanlaisia asioita. Minustakin tuntuu varsin usein ettei kukaan ymmärrä minua ja varmaan se on tottakin. Mutta onneksi aina joku joskus jossain ymmärtääkin.

Kävin Mann gegen Mannista lukemassa keskustelunne. Siellä oli kriittisiä näkemyksiä, katsojat eivät olleet tunnistaneet jännitettä Ennisin ja Jackin välillä. Minulla taas oli suolet mutkalla melkein alkukuvista lähtien ja kohtaus jossa Jack kuorii perunoita ja on päättäväisesti katsomatta peseytyvää Ennistä oli kuin potku palleaan. Mutta me ihmiset koemme asiat eri tavoin, kuka mistäkin vaikuttuu.

Mää kans kävin - ja tulkinnat elokuvasta senkun tihenee: ei ainoastaan "väärin innostuttu" (Kirsti ja muu onneton akkaväki), vaan myös "väärin homoiltu" (Ach die verdamten Diledanten!)

Ah, aina paranee. Olen niin neitseellinen tässä homousjutussa, etten tosiaan osaa arvioida elokuvan todistusarvoa tältä osin.

Tota noi... lienee selvyyden vuoksi syytä vielä todeta, että viittasin tuossa Hanhensulan ja Mannin asiantunteviin lausuntoihin puheena olevan elokuvan reseption vääristymistä, en omiini.

Hahhah, aiheellinen selvennys!

Onpa paljon kommentteja, mutta ehkäpä silti bongaat vielä tämän minunkin kommenttini.

Haluan nimittäin mainostaa toista ihanaa romanttista leffaa, joka on Suomessa julkaistu nimellä Ensirakkaus. Alkuperäinen nimi on Beautiful thing. Se kertoo kahdesta lontoolaisesta teinipojasta, jotka asuvat massiivisessa betonilähiössä. En edes muista kuinka monta kertaa olen sen nähnyt, ja jotkut avainkohtaukset vielä useammin. Mama Cassin ajaton musiikki vielä tehostaa tunnelmia.

Ja Ang Leen aiempi tuotanto kannattaa tietysti katsastaa, erityisesti Hääjuhla, jossa romanttinen juoni laajenee kertomukseksi kulttuurien kohtaamisesta, kun suku alkaa etsiä morsianta amerikkalaismiehen kanssa asuvalle taiwanilaismiehelle.

Hei jek, minulla on tuo Ensirakkaus nauhalla ja se onkin tosi ihana elokuva. Sekin muuten synnytti aikoinaan keskustelupalstoja ympäri nettiä.

Hääjuhlaa en ole nähnyt.

olisiko kenelläkään myynnissä tuota beautiful thingiä? maailman paras leffa mutta ei löydy mistään, olisin valmis maksamaan hyvin. maili: sonja_1982@luukku.com

You are a very paranoid man