Voi Kirsti, miten tutusta tunteesta raportoit. Sellaista se on, olla kirjamessuilla. Onneksi olen tällä erää turvallisesti kotona, mutta Helsingin kirjamessuille sitten on mentävä naamansa näyttämään, vaikkakaan ei sentään esiintymään.

Joo, ehkä tapaamme nahkurin orsilla?

Joo, onhan yhdessä sielläkin parempi kuin yksin. :)

Mulla tuo kauhu on edessä vasta huomenna. Varmasti pärjäsitte Tuijan kanssa yvin, kaksi fikusa naista, mutta aika paska tilanne! Osanottoni.

Siis mitäh??? Olen hehkuttanut tämän illan aikana ainakin kolmelle eri ihmiselle, kuinka loistava tuo (sinänsä mulkvistimainen) ohari oli!! Jo se, kuinka marssitte tyynesti lavalle ja vitsailitte haastattelijan turhuudesta - ja aloititte fiksun keskustelun, teki vaikutuksen.

Olen ihan varma, että keskustelu on alkuperäistä suunniteltua haastattelua huomattavasti antoisampi tällä tavalla. Ainakin kaksi kirjastoihmistä myöhästyi ammatillisesti tärkeästä esittelystä teidän hauskuutenne ja naismahtavuutenne takia :).

Kiitos hyvästä keskustelusta!

Haastattelu ei siis tosiaankaan kuivunut miehen tuoksun puutteeseen (enkä nyt todellakaan viittaa kirjaasi, kuten jo arvasit eikö niin!).

Kirjoja julkaistaan liikaa jo muutenkin... Niin, minä sanoisin, että napsaistaan mieluummin niitä kirjoja sieltä seiskapäivää-osaston julkkikisilta pois. Niiden myyntimenestys ei lehtitietojen mukaan ole mikään päätähuimaava, joten miksi niitä on pakko julkaista?

Toisinaan myös mietin sitä, että (lähes) kuka tahansa ennestään julkisuuden henkilö voi huoletta kirjoittaa mitä tahansa paskaa (anteeksi vain) tai palkata(?) jonkun luottotoimittajan kirjoittamaan (jos kyseessä "muistelmat" tmv.) eikä heidän tarvitse kirjoitusprosessin aikana pohtia sitä julkaistaanko kirjaa vai ei. Se varmasti motivoi kirjoittamaan aika tehokkaasti.

Katkeraako? Ehkä.

Minusta tuntuu, että Oikeaksi Taitelijaksi tullaan kirjoittamalla sitä mitä haluaa kirjoittaa.

Tekee mieli esittää klassinen kysymys, "kirjoja liikaa", siis verrattuna mihin!

Yksikin syttynyt sydän voi olla kirjan kirjoittamisen arvoinen.

Kirjoja liikaa... Niin, minustakaan ei. Mutta, jos p i t ä i s i napsaista jostain pois, niin minun valintani olisi jo mainitsemani.

Tosin minähän en siitä päätä. Onneksi ei ole ostopakkoa ;)

Kiitos Leena, ja tsemppiä, tänään ja tulevaisuudessa!

Ooh Reetta, kyllä tässä nyt rinta röyhistyy. Kiitos!

Elegia, juuri luin ettei Susan Kurosenkaan kirja ole mennyt kaupaksi toivotulla tavalla. Lukevan kansan mieli on niin oikukas.

Rusina, liikaa varmaankin esim. sadan vuoden takaiseen aikaan verrattuna. Kaunis ajatus, että yksikin syttynyt sydän tekee kirjan kirjoittamisen arvoiseksi. Täytyy yrittää pitää mielessä.

Olin sittenkin vääränä päivänä messuissa. Olisi ollut tosi hauska nähdä keskustelunne.

Ja hyvä vaan, kun haastattelija teki oharit. Saitte jutustella juuri niistä aiheista, jotka olivat teidän mielestänne tärkeitä.

Olen joskus kiemurrellut häpeästä haastattelijan tökeryyden vuoksi, kun hän itse ei osannut hävetä taitamattomuuttaan: mm puhui päälle, ei kuunnellut haastateltavaa, ei osannut tehdä jatkokysymyksiä vaan vaihtoi aihetta, vaikka kuulijat olisivat kaivanneet aiheen syventämistä. Haastattelija tuntui rakastavan enemmän omaa ääntään kuin käsiteltävää aihetta. Myös haastatteluaiheen rajaamisen taito on tärkeä, kun haastatteluaika on kortilla.

Äh, tota noin, oltiin sittenkin samana päivänä, mutta eri aikaan.

Tuosta "kirjoja julkaistaan liikaa" -kommentista:

Yhtä hyvin voisi miehenä todeta, että naisia syntyy liikaa - jokaista ei kuitenkaan itse ehdi rakastaa eikä ihan jokainen viehätäkään.

Joku ne loputkin yleensä kuitenkin löytää, ihastuu ja kotiinsa vie. Jos ei vie, niin ongelma lienee markkinoinnin puolella.

Ei minun mielestäni kirjoja julkaista liikaa. Saisivat julkaista vielä lisääkin!

Kirjat voisivat vaikka vallata elintilan telkkarilta takaisin. Hähähää.

Kirsti, olen liki (?) satavarma, että miehen tuoksuista puhuminen sujui teiltä kahdelta paremmin ilman miestä.

Piditte hyvän dialogin. Kumpikin oli lukenut toisen kirjan ja osasitte molemmat tarttua siihen, mistä toinen lopetti.
Mielikseni kuuntelin dialogianne.


Usko tai älä, Kirsti, mutta vähän myöhemmin ständillä esitteli (järjestyksessä toista) romaaniaan mies, joka minut nähtyään EI ihmetellyt, mihin blondi oli kadonnut. Halasi! No, se vähän paha.

Ja yllätys yllätys! Minäkin seisoin samalla lavalla heki myöhemmin KAHDEN miehen välissä. Väittivät minua feministiksi - väärin meni :)

Kirjoja julkaistaan liikaa, se on ihan silkka fakta siltä kantilta, että yhä suurempi osa kirjailijoista valittaa lukijoiden puutetta. Jos yksi lukija ei riitä, mielestäni jokaisen kirjailijan on silloin kannettava "ahneudestaan" vastuu. Ei millään muullakaan alalla kauan huokailla, jos tarjonta ylittää kysynnän. Lainaan vielä omia lukemiani tuolta Snellman-ketjusta tähän.

"...(Osmo A. Wiion ja Kaarle Nordenstrengin mukaan) Suomessa on 200-300 kirjakustantajaa, joista noin kymmenen tuottaa kirjoista merkittävimmän osan. Suomessa julkaistaan noin 10 000 nimikettä vuodessa, ensipainoksien osuus niistä on noin 2500. Euroopan keskiarvoon verrattuna määrä on asukaslukuun suhteutettuna kaksinkertainen!" (Viestintäjärjestelmä teoksessa Suomen mediamaisema)

Eli semmoinen romantisoitu käsitys siitä, että kaikkea voi tuottaa mielenmäärin, kun se on niin hienoa, on melko kohtuutonta, koska suomalaiset todella myös lukevat paljon. En edes viitsi muistuttaa, kuinka paljon kirjoja ylisuurista painoksista makuloidaan sen jälkeenkin, kun ovat ensin olleet muutamassa alennusmyynnissä. Naisia tuskin kaatopaikalle vielä kärrätään, mitä nyt yksi intialaismummo pari kuukautta sitten.

ei naisia voi kärrätä mihinkään kun ne ostaa ja lainaa kirjoja ja lukee ja kirjoittaa. kirjamessuilla on joka kerta kaikkein ihaninta antikvariaatti osasto. tajuaa kuinka paljon hyvää kirjallisuutta kiertää kaiken aikaa lukijalta toiselle. ja kuinka suurella rakkaudella kirjoja kohtelevatkaan parantumattomat bibliofiilit.

voisiko niitä kirjoja, joita kukaan kertakaikkiaan ei lue tai osta tai hankki hyllyynsä, käyttää vaikka saunan lämmitykseen sitten?

Toki voi. Roviolle vain. Myös grillaaminen sujuu mainiosti kirjojen avulla, jos hiilet sattuvat loppumaan.

No Saara, eihän niitä kirjoja sitten liikaa ole jos niillä voi grillata ja lämmittää saunaa.

Liisa E, samaa mieltä, antikvariaatit ovat hienoja paikkoja, vaikken bibliofiili olekaan.

Liisa, näin muuten kuvasi lehdessä. Oli tosiaan voita kahden puolen leipää.

Salla, televisiosta tulee niin huonoa ohjelmaa etten ihmettele vaikka kirjat vielä valloittaisivatkin elintilan takaisin.

Hahhah Pazi, onkohan se tosiaan noin? Ehkä on.

Celia, minäkin olen joskus kiemurrellut haastattelijan vuoksi ja usein ollut kärsimätön, ajatellut että mene nyt jo asiaan äläkä kiertele ja kaartele. Nyt ei tosiaan ollut sitä onkelmaa.

Niiin, ja onhan se varmaan puustakin kiva siinä välissä olla kirjana ensin, ennen kuin joutuu pesään pököksi.

Saara :"yhä suurempi osa kirjailijoista valittaa lukijoiden puutetta"

Pitäneekö paikkansa? Kuinka suuri osa valittaa nyt (vuoden 2007 aikana?) lukijoiden puutetta ja kuinka suuri osa aikaisemmin (siis milloin? 2006? 1996? 1906?) ja onko vertailue Suomi vai joku muu? Mikä on valituksen muutosprosentti? Ja entä sitten?

Tai ehkä valittaminen ei ole se pointti, mitä on ääneen lausunut, vaan lukijoiden määrä? Tai ehkä lukijoiden määrä ei ole se pointti, vaan kirjan ostaneiden määrä? Tai ehkä kirjan ostaneiden määrä ei ole se pointti, vaan se paljon kirjailijalle jää rahaa yhdestä kirjasta? Vaan ehkä yhden kirjan tuoma tulonlisäys ei ole se pointti, vaan kirjailijan tulot ylipäätään? Tai ehkä kirjailijan tulot ylipäätään ei ole se pointti, vaan mitä sillä rahalla saa, että saako sillä ylläpidettyä jääkaapin, auton ja kämpän? Vaan jos jääkaapit ja muut on, niin ehkä sen jälkeen se pointti on taas lukijoiden määrä, tai hyvät kritiikit ja näkyvyys, tai nämä kaikki yhdessä, tai kirjalliseen kaanoniin mukaan pääsemineen tai ehkä se on loppupeleissä paratiisiin pääseminen se pointti. Kunhan soittimena ei ole se iänikuinen harppu, jos siellä jotain joutuu soittamaan.

No, koska esittämäni kommentti kirjojen liiallisesta julkaisemisesta on nostettu tässä päreessä asiayhteydestään erilleen, ja se aiheuttaa niin paljon näsäviisastelua, että on kai sitten syytä kommentoida vähän lisää.

Eli mitä tilaa dekkarit syövät?

Kun kirjailija (Snellman) sanoo, että "Kirjasarjat ja brändit syövät tilaa vakavammalta kirjallisuudelta, jota ei kirjoiteta rahan, julkisuuden tai maineen vuoksi, vaan halusta että ihmiset heräävät”, ja lisäksi, että: ”dekkarit syövät tilaa muulta kertomakirjallisuudelta ja vaikuttavat monissa tilanteissa kustantajien kustannus- ja markkinointipäätöksiin”, herää kysymys, pitäneekö se edes paikkansa, kun kaikenlaista, myös vakavaa kirjallisuutta kustannetaan yli äyräiden. Suomalaiset myös lukevat todella paljon kaikenlaista kirjallisuutta eli markkinointi siis toimii. Haluan vielä toistaa tämän, koska näyttää siltä, ettei se oikein hevillä ole kaaliin menossa: suomalaiset lukevat todella paljon. Voisin jopa väittää, että suomalaisten lukeminen on sen maksimikohdan äärirajoilla, jonka jälkeen ei voida enää puhua ”normaalista”, eli ei tehdä enää mitään muuta kuin luetaan ja seurataan mediaa. Eläminen siihen ei enää kyllä sitten mahdu.

Erikoistutkija Rauli Kohvakan mukaan ”kaunokirjallisuuden julkaiseminen on kasvanut tällä vuosikymmenellä peräti neljänneksellä. Kaunokirjallisuutta julkaistiin vuonna 2005 lähes 2000 kirjanimikettä. […] Tällä vuosikymmenellä kotimaisen kirjallisuuden nimikemäärät ovat kasvaneet 22 ja käännetyn kirjallisuuden 15 prosenttia. ” Onko jokin toinen genre siis syönyt todella joltakin toiselta tilaa vai onko se jokin harhakuva, johon on helppo vedota, jos omat kirjat eivät myy ”tarpeeksi” (lainausmerkeissä siksi, ettei mikään koskaan ole tarpeeksi, jos sillä ei elä). Rauli Kohvakan artikkeli Tilastokeskuksen sivuilla. Suosittelen lukemaan kokonaisuudessaan:
http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_001.html?s=1

”Kirjojen myynnin arvo on kasvussa
Kirjat voivat hyvin myös siinä mielessä, että niiden ostamiseen käytetään yhä enemmän rahaa. Vuonna 2005 kirjoja myytiin kaikkiaan 523 miljoonalla eurolla. Luku sisältää kaikkien eri myyntikanavien myymät kirjat; esimerkiksi kirjakauppojen, markettien ja kirjakerhojen. Se sisältää myös kaikkien eri tahojen kirjahankinnat, kuten kuluttajien, yritysten, koulujen ja kirjastojen. Kirjamyynnin arvo on kasvanut jo useita vuosia. Vuosina 2000-2005 kasvu oli nimellishinnoin 17 ja reaalisesti kymmenen prosenttia.” Tilastokeskus 2007
(http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_001.html?s=3)

Epäilen vahvasti, että tämä kaikki olisi pelkästään dekkareiden ansioita, ja entäpä jos olisi? Herrasiunaa sentään, ihmiset ostavat ja lukevat kirjoja hikipäässä joka tapauksessa. Onko se sitten hyvä vai paha, mene ja tiedä.

Varmasti myös kirjastotyöntekijät tietävät, että ”Kirjastoista lainataan eniten kaunokirjallisuutta.
Suomessa kirjat voivat hyvin myös kirjastoissa. Kirjastojen merkittävyyttä kuvaa hyvin se, että yleisistä kirjastoista vuosittain otettavien kirjalainojen määrä on yli kaksinkertainen myytyjen kirjojen määrään verrattuna. Vuonna 2006 lainattiin yhteensä 75 miljoonaa kirjaa.” Tilastokeskus, 2007 (http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_001.html?s=4)

Toisia kirjoja myydään enemmän ja toisia vähemmän, ihan niin kuin joka jumalan alalla. Kertomakirjallisuutta mahtuu siihen vuosittaiseen yli 10 000 painetun nimikkeen sekaan aivan takuulla hirvittävän paljon, mikä puolestaan lisää jatkuvasti tyytymättömien kirjailijoiden määrää, koska myös kertomakirjallisuusgenren kirjailijat kilpailevat keskenään lukijoidensa lukuajasta. Ihmisten aika ja taloudelliset resurssit eivät Suomessa yksinkertaisesti riitä tyydyttämään nykymääräisen kirjailijoiden tarpeita, julkaistaanhan Suomessa kaksinkertainen määrä kirjoja Euroopan keskiarvoon verrattuna, mikä oletettavasti myös tarkoittaa, että muualla Euroopassa kirjailijoiksi hinkuvia ei liene niin paljon kuin Suomessa. Lisäksi kaikenlainen median seuraamisen käytetty aika on lisääntynyt rutkasti. Intermediatutkimuksen mukaan jo vuonna 2002 suomalaiset käyttivät eri medioiden seuraamiseen yhteensä keskimäärin 9 tuntia 22 minuuttia päivässä (tuloksen tulkinnassa otettava huomioon mahdollisuus medioiden yhtäaikaiseen käytettävyyteen).

Jos dekkareita siis kustannetaan Snellmanin mukaan liikaa, niin eikö kannattaisi aloittaa itsestä ja lopettaa dekkariviihteestä ammentaminen myös omiin kirjoihinsa, jos se tie tuntuu kovin väärältä. Snellmanhan myös väitti, että ”vain ja pelkästään dekkareita lukevat ihmiset eivät enää jaksa lukea vaativampia kirjallisia rakenteita, erilaista kieltä, monivivahteisia ihmiskuvia jne. Tällaista palautetta olen kollegojeni kanssa jo hyvin paljon saanut.”

Tästä kollegojen palautteesta päätellen tyytymättömiä kirjailijoita siis on hyvin paljon, jotka kokevat dekkarit omalle genrelleen uhkana ja epäilevät niitä syyllisiksi siihen, ettei omia kirjoja lueta tarpeeksi. Mutta lohduksi näille vielä, etteivät suinkaan kaikki dekkaritkaan myy ”tarpeeksi”. Kyllä siellä on niitä dekkarihäntiä alelaareissa ja lopulta makulaattorin ahnaassa kidassa ihan niin kuin niitä muitakin kirjoja.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi (joo joo), jos sydämen palosta poliisiksi haluavia on liikaa, kaikille ei riitä töitä. Silloin poliisikoulu alkaa rajoittaa koulutukseen otettavien poliisien määrää. Jos saman alan firmoja on liikaa, osa menee konkurssiin. Kukaan ei silloin sano, että sinun ihmisoikeuksiisi kuuluu saada pitää sen alan firmaa, vaan firman pitäjää kehotetaan siirtymään toiselle alalle, vaikka sydän kuinka palaisi juuri sille alalle.

Kirjailijan työn yltiöromantisointi on vahvasti johtanut tilanteeseen, jossa tarjontaa on yli kysynnän. Näiden markkinalainalaisuuksien piirissä ei ole mahdollista ylläpitää tällaista kirjailijuuden palvontaa. Jos ihmisellä on sydämenpalo maalata taulu tai kirjoittaa kirja, sen halun päällimmäisenä hinkuna ei voi olla oletus suuresta menestymisestä näin pienillä ja äärirajoillaan olevilla markkinoilla.

Mikään työ ei ole helppoa, mikä on kirjailijoidenkin syytä muistaa siinä omassa kurimuksessaan. Ihmiset kun joutuvat henkensä pitimiksi joskus jopa siivoamaan, olivatpa ammatiltaan mitä hyvänsä.

Olipa hienoa lukea kirjoituksesi Saara. Maassamme on myös iso joukko kuvataiteilijoita, teatterintekijöitä, tanssijoita, muusikkoja, käsityöläisiä ja muita taidealan ammattilaisia, taiteilijoita siis, jotka elävät ja elättävät itseään monilla muillakin keinoin kuin apurahoilla. Kaikista jaetuista apurahoista muistini mukaan 24% jaetaan kirjallisuuteen.

Juuri Turusta palanneena ja pää täynnä messuhälinää - siis ei mitään nestemäistä - sen verran kirvahdan minäkin Kirstiä ja minua kohdanneesta oharista, että kuvittelin miehen ottavan jossain vaiheessa yhteyttä ja pahoittelevan tapahtunutta. Mutta kutun kuonot. Sen verran kuulin, että hän oli ollut juontamassa avajaisia, joiden olisi pitänyt päättyä niin, että hän ehtisi meidän luoksemme. Puhujat olivat kuitenkin ylittäneet aikansa eikä hän ollut päässyt sieltä. Mutta ollisi hän voinut soittaa jonkun puhuessa Fioren lavaemännälle ja kertoa tilanteen. Mutta ei. Niinpä me odotimme viisi minuuttia ennen kuin otimme ohjat omiin käsiin. Sekin aika olisi voitu käyttää puhumiseen, jos hän olisi ilmoittanut esteestä. Mutta kun se ei pälkähtänyt hänen päähänsä. Hivenen happamana mietin, olisiko hän tehnyt kaikkensa ilmoittaakseen, jos lavalla olisi ollut rakastettu Anjamme tai parahin Virpimme. miehistä puhumattakaan! Taitaa olla parempi olla mietttimättä asiaa.
No, me teimme parhaamme kuin kunnon urheilijat kisoissa ja se riittti kommenttien mukaan pitkälle. Mutta auta armias, jos emme olisi olleet entuudestaan tuttuja ja lukeneet toistemme uusia kirjoja! Siinä olisi voinut mennä sormi suuhun ja olisimme varmaan vakuuttaneet monia siitä, että viihteen tekeminen todella tyhmistää.
Viihteen lippu edelleen korkealla! Tuija

Mitä pahaa se Virpikin on tehnyt, kun häntäkin jo pitää piikitellä?

Ei mitään pahaa tietenkään, molemmat vain ovat tällä hetkellä median suosiossa, esimerkkitapauksia tässä yhteydessä, ja silloin median edustajan luulisi muistavan heidät hyvin ja huomioivan tilanteen. Miehistä puhumattakaan... Lastenkirjailijan olisi varmaan odotettu viihdyttävän yleisöä ties millä leikeillä haastattelijan puuttuessa.

No Höh, eihän tuo ollut mitään piikittelyä, vaan aito kysymys joka siinä tilanteessa kyllä heräsi.

Tuija, minusta kyllä edelleenkin aika käsittämättömän törkeä tempaus. Jos minulle kävisi niin, että jättäisin haastaatelijan ominaisuudessa saapumatta paikalle, niin katuisin tomussa ja tuhkassa. Mutta joo, lippu korkealle vaan.

Huomaan, että tämä kirjojen ylituotanto ja kirjailijoiden ruikutus toimeentulovaikeuksistaan tosiaankin koskettaa Saaraa. Mutta joo, uskon kyllä että esim. omat oltavani köyhänä kirjailijana ovat kuitenkin lokoisammat kuin oloni olisi köyhänä siivoojana. Tosin itse pidän jatkuvasti avoimena sitä mahdollisuutta, että eräänä päivänä palaan siivoojaksi, siivoamallahan minä aikoinani maksoin opiskelunikin. Se merkitsisi siis paluuta juurille.

No niin niin. On vain niin vaikea ymmärtää, että alalle on hirveä hinku ja sitten kun se menestys ei olekaan koko kirjailijakaaren ajan sitä, sitä mitä on toivonut, niin käydään tukkanuottasille (vrt. Snellman) kollegojen kanssa. Ehkä tämäkin on sitä kun-mikään-ei-riitä -meininkiä, josta kyseinen rouvakin on tainnut useaan otteeseen palstatilaa syödessään mainita.

Lisäksi alalle otetaan joka vuosi rypäs uusia tulokkaita, jotka joutuvat karvaasti kokemaan, ettei sillä eläkään ja sitten aletaan valittaa, että lukijat lukevat vääriä kirjoja, kun ei luetakaan just minun kirjojani tai ylipäätään että luetaan liian vähän, mikä ei lainkaan pidä paikkansa.

Mutta onhan tämä tosiaan pään seinään hakkaamista. Tietenkin se olisi ihan sydäntä raastavaa, että juuri kirjailijoiden pitäisi tehdä muitakin töitä.

Esimerkiksi videotuotannostakin maksetaan käsittääkseni älyttömän vähän useimmille paitsi sille Antti Jokiselle vai kuka se oli. Tuonne ne vaan youtubeen dumpataan ilmaiseksi. Ja jos vaikka maalaisin vintin täyteen tauluja niin tuskin niille perillisetkään muuta tekisi kuin polttaisi. Saati kukaan huolisi koskaan näyttelyyn. Siis vain harvoille "huipuille" maksetaan ja heidän tuotannostaan nautitaan? Paitsi sitten on (taistolaiset) apurahataiteilijat tietenkin.

Menipä mielenkiintoiseksi, vai taistolaiset apurahataiteilijat. Mikäpä siinä, vasemmistolainen olen, ja taistolaissympatioitakin minulla nuoremmiten oli, kuten monella ikäpolvestani. Mutta että se jotenkin liittyisi siihen, että saan nauttia taitelija-apurahaa vielä muutaman kuukauden, ennen kuin se ilo päättyy ...

Netti ja piratismi, tai siis sisällöntuotannon digitaalisuus, asettaa uusia uhkia kirjalle. Tai kirja vanhoine kustannus- ja kulutustapoineen on kalliina mediana vielä hieman suojassa verkkolevitykseltä.

Saara, sinun täytyy vissiin vaan kovettaa itsesi niille tuskanhuudoille, joita huonosti menestyvät kirjailijat päästävät suustaan ennen kuin heidän tähtensä lopullisesti sammuu tai hukkuu paskaan. Se on nyt politiikka sama kuin Ranskassa yliopistoissa, kaikki halukkaat päästetään yrittämään ja karsinta suoritetaan sitten matkan varrella. Onhan se tietenkin julmaa touhua, niin kirjailijoiden itsensä, kuin kirjakauppiaiden, bloginpitäjien ja tavallisten lukijoiden kannalta.

Ai niin, se tuli vielä mieleen, että kyllähän suurin osa kirjailijoista kai tekee muitakin töitä kuin vain kirjoittaa ja anoo apurahoja. Että ei kai palkkatyön ja kirjailijuuden yhdistelmässä mitään erityisen sydäntäsärkevää ole, eikä edes poikkeuksellista.

Taru, eikös Hesarissa juuri kyselty, että uskaltaako Suomessa kukaan taiteilija tunnustautua oikeistolaiseksi. En tosin lukenut juttua tarkemmin.

Keu, kirjat ovat kyllä liian kalliita. Muistan Jarkko Laine vainaan puhuneen joskus ns, Koskenkorvaindeksistä. Kirjan pitäisi maksaa saman verran kuin Koskenkorvapullo. Tämä tavoite on karannut käsistä.

"Siis vain harvoille 'huipuille' maksetaan ja heidän tuotannostaan nautitaan? Paitsi sitten on (taistolaiset) apurahataiteilijat tietenkin."

Törmään tähän taistolaisten taiteilijoiden etuoikeutetusta asemasta mainitsemiseen tavantakaa kirjallisilla palstoilla.
Tällä kertaa asian mainitsi nimimerkki KEU.


Sanokaa minulle, keitä nämä taistolaiset apurahataiteilijat ovat.
Mitä sitä vihjaamaan, kun voi tyhmille suoraankin sanoa.

Taistolaiset apurahataiteilijat ovat kai jonkinlainen myytti, kaikki ovat niistä kuulleet, mutta kukaan ei ole nähnyt. Omakin vasemmisto"radikalismini" oli vain sympatiaa kiinnostavaa teoriaa ja siihen uskovien intoa kohtaan, en ole koskaan kuulunut edes mihinkään puolueeseen, saati puolueen vähemmistöön. Vasemmistolaisen ajattelutapani taas olen luullut olevan pikemminkin rasite kuin etu - juuri se ajaa minut kirjoittamaan marginaaleista ja marginaalinäkökulmista. Eiköhän enemmistöjä myötäilevä sentään kerää apurahamarkkinoillakin enemmistön tuen.

Kirjailijaksi alkamiseen ei vaadita vielä tutkintoa kuten monilla muilla taiteen aloilla. Se on luultavasti eräs syy, miksi kirjailijaksi on tunkua. Edelleen kirjoittaminen on lähellä ajattelua, mikä on (laiskalle) ihmiselle ominaista puuhaa hah hah. Mikäpä sen tehokkaampaa kuin että siitä maksettaisiinkin jne. Apurahoista päättävät tahot ovat ymmärtääkseni pitkään olleet voittopuolisesti varsin vasemmistolaisia (sympatiseeraavia).

Tosi mukavaa, jos "apurahoista päättävät tahot" olisivat "voittopuolisesti varsin vasemmistolaisia (sympatiseeraavia)", kuten KEU arvelee, ja vielä mukavampaa, jos sitä olisivat muutkin "päättävät tahot". :)

huhuu. jos pelkää vasemmistolaisia ajatuksia kannattaa vältellä tätä tilaisuutta:
turun kulttuuripäähanketta ruoditaan hannu taanilan alustamana 14.11 klo 18 (yliopisto, fennicum). mukana myös kaupunginhallituksen ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja pekka ruola.

jos haluat välttää kriittisiä ajatuksia, niin vältä tätä. ellet välttele, niin tule paikalle. lisätietoja tilaisuudesta voi lukea turun kaupungin tapahtumakalenteri: www.turku.fi.
> tapahtumakalenteri

Ajatella, tämäkin keskustelu alkoi viattomasti viihteestä ja nyt täällä jo puhutaan politiikkaa!

Kiitos vinkistä Liisa E

näin. ehkä.

...toise huamio ottamine, omast antamine, reilu peli. Jos mee karoteta lämmiä syrän, ymmärtävä miäl ja tahto autta toist ihmist, o meil eres jäänkylmä ja kivenkova elämä... (heli laaksonen)

Käsittämätöntä, mutta onneksi teidän "show" meni hyvin. Välillä tuntuu, että kirjailija-alalla tasa-arvo on vielä kauemapana kuin nykynaisen euro, joka on 76 centtiä. Kyseinen luku täytyy saada pian alkamaan 9:llä. Muuan Katainen voisi oikeasti miettiä puheitaan ennen vaaleja ja erota hallituksesta sekä puolueensa johdosta.

Harri, kyllä se niin on, että kirjailijan ammatissa sukupuolten tasa-arvo on vielä kauempana kuin muissa ammateissa, koska millään oikeudenmukaisuus periaatteilla ei voida vaikuttaa siihen että lukeva yleisö ja lukemista arvottava yleisö(kriitikot, tutkijat) ottaisivat sukupuolikiintiöt käyttöön tms. vert postaukseni Onks reiluu?

Hei Liisa E, miten minä nyt vasta tajusin, että sinulla on blogi?

Messuhaastattelusta vielä. Ehdin kuunnella siitä vain osan, mutta sen perusteella olen vakuuttunut, että mies olisi pilannut koko hyvän keskustelun. Osasitte kiinnostavasti haastaa toisianne ja syventää aihetta juuri sopivasti. Kaiken kruunuksi olitte myös hauskoja!

Oi kiitos kaimani:-) Se on kyllä parasta jos saa kuulla olleensa hauska.

ei blogi vaan reissuvihko, sellainen mikä on repussa matkassa muutenkin. verkkovihkoni on sellainen mihin raapaisen milloin mitäkin. sellaista kitarannäppäilyä ... hyräilyä tai vislailua. ei sen ylevämpää.

No reissuvihko on ihan ylevä, vähintään yhtä ylevä kuin blogi.

Tuota noin...

Minä haluan kirjoittaa kirjan. Ehkä nyt aluksi runokokoelman ja novellikokoelman sekä lyhytproosaa. Jossain vaiheessa sitten pitempi kirja. Ei mikään tiiliskiviromaani kuitenkaan. Noin 100 - 150 sivun opus.

Miksi minun tuleva kirjani olisi sellainen, joka kannattaisi julkaista? No, ensiksikin olen hankkinut koulutusta. Haluan oppia kirjoittamaan hyvin. Olen ollut vuoden kirjoittajalinjalla Limingan taidekoululla. Olen nyt osallistunut kaikenmaailman kirjoituskilpailuihin, jotta kirjoittamisen vire pysyisi kunnossa ja jos kisoissa menestyy, niin ehkäpä helpommin saa kirjansa kustannettua.

Sitten olen miettinyt sitä, että miksi kirjoitan ja kenelle. Onko minulla sellaista sanottavaa, joka kannattaisi pistää kirjoihin ja kansiin?

Luen paljon ja tutkin eri kirjailijoiden tyylejä ja ilmaisuja. Nyt olen tutkinyt Marguerite Durasta. Pidän kovasti hänen tyylistään.

Jos lopulta päädyn saamaan kasaan käsikirjoituksen,
A) joka on tarpeeksi hyvä muodon, rakenteen ja kielen kannalta
B) joka kannattaa julkaista sen sisällön takia
C) johon itse olen tyytyväinen
ja
D) josta joku toinenkin pitää ja saa ajattelemisen aihetta.

niin sitten tarjoan sitä kustantajalle.

Olet näköjään pohtinut asiaa monelta kantilta Heidi:-) Ja sinulla on kovat vaatimukset itseäsi kohtaan. Jos kaikki olisivat yhtä periaatteellisia, kässäripinot kustantamojen pöydillä hupenisivat murto-osaan nykyisestä.

Miten ihmeessä, Heidi, otaksut, että runo- ja novellikokoelman kirjoittaminen on jotenkin nopeampi, kevyempi ja helpompi työ aloittelijalle kuin romaani? Kenties siksi, ettei ole niinkään helppoa pitää romaanin kaikkia lankoja hallussaan. Mutta että saisi aikaan ehyen ja omaäänisen runokokoelman. Tai että saisi aikaan tyylikkäitä, kristallinkirkkaita ja särmikkäitä novelleja - eikä yhdentekeviä tarinoita. Enpä usko, että pääset helpolla missään lajissa, jos pyrit parhaaseen. Onnea matkaan!

Mirjam, en minäkään usko, että yksi laji voisi olla toista helpompi objektiivisesti ottaen. Silti henkilökohtaisesti voi kokea, että joku on toista helpompi. Esim.itse koen, että romaanin kirjoittaminen on helpompaa kuin runokokoelman tekeminen. Koska romaani on oma alueeni, runoudessa olen jotenkin vähän vieraalla maaperällä.

Mutta ehkä tässä oli nyt silti kysymys jostain muusta.

Mirjam. Sanoinko jossain kohtaa kommentissani, että pidän runo- ja novellikokoelman kirjoittamista helpompana tai kevyempänä? Vai päättelitkö sen järjestyksen perusteella, että loogisesti aloitan mielestäni helpoimmasta? En nimittäin arvottanut mitenkään keskenään runokokoelmaa, novellikokoelmaa tai pitkää romaania. Kaikki ovat omalla tavallaan haastavia, vaikeita ja pitkiä prosesseja riippuen tekijästä ja hänen tavastaan tehdä niitä.

Tuo järjestys perustuu pelkästään minun intuitioon ja haluihin. Haluan tehdä ensiksi runokokoelman. Jos haluaisin kirjoittaa ensiksi romaanin, niin sitten kirjoitan sen. ;)

Ja minun halut voivat tietysti muuttua matkan varrella.

Kirsti. Niin, vaadinko itseltäni liikoja? En tiedä. Tällä hetkellä minulle riittää yhden tekstin muokkaamiseen valmiiksi 4-5 kertaa. Olen kuullut, että joku voi muokata tekstiään jopa 20 kertaa. Onko se sitten järkevää? Se on taas eri asia.

Kiitos kannustuksesta kuitenkin. :D

Vasemmistolaisen Kiilan jäsenluettelo. Nämä antavat ja saavat apurahoja. Tutki ja hämmästy.

http://www.kiila.org/JASENET.html

does anyone knows if there is any other information about this subject in other languages?

I hate guns If no guns of everyone,the world maybe well.

I hate guns If no guns of everyone,the world maybe well.That's right!

Methods. Commonly used in surgical treatment of gravity of the scar, the treatment effect obvious, but expensive, and there are new surgical scar wound re-create the risk of proliferation; pressure therapy is often a result Accessories of pressure sleeve and the friction caused scar skin damage and the use of process discomfort, swelling of the lower extremities such as Er Shi application is limited. Drug therapy, currently dominated by long-term tattoo supply corticosteroid and antineoplastic agents, such as acetate, triamcinolone acetonide, fluorouracil and so on, these two drugs have greater side effects.

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,