Minä en suhtaudu sananvapauteen blogeissa niin juhlallisesti. TAi ainakin silla tavalla, että minun blogissani määrään minä. Jos sinne tulee esimerkiksi rasistisia tai vastaavia kommentteja, jotka minua ällöttävät, niin en anna niiden siellä olla jonkun sananvapauden nimissä vaikka niissä ei laittomuuksia olisikaan. Oma mielenrauhani on myös tarpeeksi hyvä syy tehdä editointeja .

Rähinä päälle vaan! Think positively - think kirjasi myyntilukuja: "Käräjäkohukirjailijan uusin teos ilmestyy tänään!"

Niin, rasististen ja solvaavien viestien poistamista minäkään en koe ongelmallisena. Poistamaani juttua ja siihen liittyviä viestejä en itse kokenut kauheiksi, tosin kyllähän niissä esitettiin sellaisia näkemyksiä että taideyhdistys pärjää enemmän suhteillaan kuin jäsentensä taiteellisilla ansioilla. Jollakin tavalla erikoista minusta ettei sellaisia näkemyksiä saisi esittää. Mutta minullahan ei ole kantaa siihen onko väitteissä perää.

Hyvä pointti Etappisika.

Hauska nimimerkki sinulla.

Mutta siis joo, tuokin kävi mielessä.

Et ole vellisukka. On sinulla oikeus suojata työrauhaasi. Koskaan ei tiedä, miten sitkeiden käräjäpukareiden kanssa joutuu tekemisiin. Vaan älä vain poista tätä kirjoitusta, sillä tieto aiheesta säilyy riittävästi täällä. Jatkakoot sitten paikallisia kähinöitä. Jos uhkailuja tulee, uhkaile takaisin. Voit puhua kotirauhan rikkomisesta ainakin.

Paras hiljattain kuulemani käräjöintijuttu tuli tietooni muutama päivä sitten. Eräs professorinrouva oli väitellyt eräässä mainiossa yliopistossa ja joku alan ihminen oli kirjoittanut arvostelun paikkakunnan lehteen. Se oli ollut kriittinen, kerrotun mukaan ei millään lailla törkeä. Siitäpä rouva sitten manaamaan arvostelijan käräjille kunnianloukkauksesta. Nykyisin väitöksiä on pilvin pimein, ja jos niiden (ja varsinkin huonojen) arvosteluista lähdettäisiin rosikseen, niin kyllä ruuhkaa syntyisi.

Tietynlainen nurkkakuntaisen politiikan piirre on, että kritiikkiin ei osata vastata ja sitten uhkaillaan.

Nimimerkistä sen verran, että kevät on uudistumisen aikaa... Olen törissyt tännekin aiemmin Miäs-nimisenä. Tämä uusi nimi on äänteellisesti kaunis ja konnotaatioista rikas, lisäksi sen tarkka merkityssisältö vastaa pitkälti netissä toimivaksi havaittua attityydiä.

Miäshyys ei luonnollisestikaan ole silti piiruakaan vähentynyt.

Sylvin kertoma juttu piristi ainakin minua ja palautti osan uskoani ihmisyyteen: meidän rouvamme väittelevät maalla, merellä ja ilmassa!

Sylvi, muistanpa että Huittisten naapurikaupungissa Vammalassa piti nettisivut sulkea kun sinne oli pistetty palautemahdollisuus ja kansalaiset käyttivät oikeuksiaan ja kertoivat mitä ajattelivat Vammalan hallintokulttuurista. Ei miellyttänyt virkamiehiä se. En tiedä onko poikinut oikeusjuttuja se jupakka.

Vai kyllästyi Miäs nimeensä. Mutta ei nimi miestä pahenna ellei Miäs nimeä. Etappisika on kyllä hyvinkin suloinen nimi ja sopii kevääseen kaikin puolin.

Mutta aiheeseen: eiköhän tuo esiin tullut syy, oman mielenrauhan säilyttäminen, ole ihan pätevä tapa ajatella tässä tilanteessa. On kuitenkin niin, että jos onnistuu sotkeutumaan vaikka kuinka mitättömään juttuun, joka menee käräjille asti, se on kuitenkin kuin jokin hämähäkinverkko, jota saa reuhtoa irti naamaltaan. Pieni mutta ärsyttävä kiusa. Ärsyttävää varsinkin silloin, jos itse asia on jokin vähäpätöinen. Ja silloinhan se vasta ärsyttävää onkin. Voin kertoa kokemuksesta. Ja nämä hillbillyt on hyvä aina kiertää kaukaa.

Olipas uutinen tämä. Sinällään koko Huittisten kulttuurielämä ei hirveästi aiheuttanut intohimoja täälläpäin... mutta nythän tämä asia sai ihan uusia aspekteja. Vau. Nyt ne poikkipuoliset mielipiteet just alkoivat kiinnostaa ja sitten niitä ei enää ole missään nähtävissä? Voi voi.

Ilman käräjillä uhkailijaa koko juttu olisi hyvinkin päässyt hukkumaan netin runsaan tarjonnan uumeniin.

Noin se kai on. Juttuhan on minulle varsin mitätön. Ei ole omaa lehmää ojassa tällä kertaa. Mutta kun tuosta sananvapaudesta on viime aikoina niin paljon vaahdottu, niin sainpa taas aiheen miettiä miten sellainen hieno periaate käytännössä toteutuu.

Joo Saara, eipä se Huittisten kulttuurielämä ole kovin monessa muussakaan herättänyt intohimoja, mutta tietysti he jotka sen parissa askartelevat ovat vähän herkkänahkaisia. Ja varsinkin jos oma työ tai harrastus kyseenalaistetaan.

Minä puolestani olen herkkänahkainen kun minulle sanotaan että minut voisi haastaa oikeuteen siitä millaisia kommentteja blogiini on kirjoitettu. Siis ehkä on syytä tarkentaa, ettei minua vielä kukaan ole haastamassa oikeuteen, on vain esitetty näkemys, että niin on mahdollista tehdä sen perusteella millaisia kommentteja siellä oli.

Ei se toteudu ikinä.

Ihminen ei ole koskaan vapaa ilmaisemaan mielipiteitään, ympäristön paineet ovat sellaiset. Mutta joskushan se voi olla hyväkin asia jättää sanomatta asioita mitä ajattelee, sillä jo seuraavassa vaiheessa mielipidekin voi muuttua. Tämä siis ihan irrallaan huittislaisten ongelmista.

Sananvapaudella on hintansa ja monesti se on sitä, että tulee yhteisönsä hyljimäksi. Ihmisen psyyke vain aika huonosti kestää sen, ettei häntä hyväksytä.

Sananvapaus on väline, jota kukin sitten käyttää mahdollisuuksiensa mukaan. Sananvapauden ohella voisi ajatella, että jokaisella on myös sensuurinvapaus.

Äh. Tuo edellinen kommenttini oli siihen edelliseen kommenttiisi. Siis sananvapaus ei toteudu ikinä.

Aivan. Mutta sananvapausfundamentalistit eivät tätä ajatusta hyväksy.

Nyt vasta itsekin tajusin mitä sanoin. Kun ihmisellä on aina jokin syy, miksi se haluaa sanoa jotakin sananvapauteensa vedoten, niin eikö sananvapauteen kuulu vapaus olla sanomatta jotakin vastaavista syistä.

Tietenkin jokaisella on oikeus mielipiteeseen eikä se toteudu ilman sananvapautta.

Äh, tämä ei tainnut nyt johtaa mihinkään.

Minä tiedän vaan, että sananvapaus on hieno ja kannatettava asia, mutta käytännön elämässä se jotenkin hämärtyy ja muuttuu sekavaksi. Oikeusoppineille tämä kaikki on varmasti kristallinkirkasta. Ja minullekin silloin kun ei tarvitse henkilökohtaisesti ottaa asiaan kantaa. Kun voi siis miettiä asiaa vain periaatteellisesti.

Eiköhän nämä käräjävihjailut liity nykyisin siihen, että kun jo Huittisissakin jo on useita televisiokanavia, joista käsin saa kotivastaanottimiinsa ameriikkalaisia loojösarjoja, niin opit ja ajattelu otetaan sieltä, tietämättä että suomalainen lainsäädäntö ei ole ihan sama. Epäilen nimittäin että kuvauksesi perusteella sinulle tehty uhkaus, toteamus ei pidä kutiaan, ei sinua käräjille kommenttipuheista saada... Jos et olisi niin nenä kirjassa, kuten ilmeisesti nyt olet, niin voisit katsoa kortit, koska tuossahan voisit saada aineistoa uuten kirjaankin? Etkö voi tehdä niin että vastaat tälle uhkailijalle tms. että et poista blogistasi mitään, ja katsoa mitä siitä seuraa? Koska tuokin tietysti harmittaa jos alkaa liikaa maailmanihmisten mielihaluja noudattamaan.

Ja sitten taas jos sinua raahataan käsiraudoissa maijaan portsanmummujen siunaillessa pihapiirissä niin muista määkäistä: Ai häv tö rait tu meik van voun kool!

Heh, äkkinäisenä ihmisenä poistin sen jutun jo kommentteineen ihan sen vuoksi ettei tarvitsisi mokomaa miettiä kun olisi tässä nyt muutakin hommaa. Sitä juttua ei taida oikein saada takaisin ainakaan samalle paikalle. Onhan se minulla tallessa kyllä.

Sinänsä tietysti kaikenlainen elämänkokemus olisi kirjoittamisen kannalta hyväksi, miksipä ei sitten käräjöiminenkin.

Ja minä kun luulin löytäneeni laatublogin... Heittelenkin helmiä Etappisioille ja muille.

Tosipuheissa: Kirsti, taidan tietää, miksi blogisi jäi suuressa kevätsiivouksessani ykköseksi. Minusta on sympaattista, kun omalla nimelläsi tunnustat, että sinulla ei ole hedelmöityshoidoista lukkoonlyötyä kantaa, saat jahkailla puoleen ja toiseen, ja sananvapauskin hämärtyy käytännön elämässä sekavaksi. (Kun ensin mainitusta asiasta siteerasin Jari Sinkkosta, niin on hän sanonut niinkin, että jos hän olisi kansanedustaja, luultavasti hän luikkisi pakoon tai äänestäisi tyhjää, asia on niin vaikea.)

Nämähän ovat vaikeita asioita, mutta voi miten varmoja mielipiteitä niistä on. Ja saa olla, kun on sananvapaus. Mutta on myös ajattelunvapaus, vapaus ajatella ja sen jälkeen olla sanomatta mitään tai vapaus vaikka poistaa jokin ketju blogista. Saa ajatella itseään ja mielenrauhaansa. Saa olla katumatta itsesensuuriaan. Saa valita pienemmän pahan. Saa olla tietämättä oikeaa vastausta kaikkeen.

Aivan, ihmisellä ITSELLÄÄN on oikeus olla ilmaisematta mielipiteitään.
Kirsti, jokainen ihminen miettii sanomistensa seurauksia, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää tai kiellettävää.
Suomessa paine sanomatta jättämiseen on tullut kovin virallisilta tahoilta. Ensin vedotaan vapauteen olla sanomatta, ei tehonnut, krp asialle, ei tehonnut vieläkään kaikkiin, viedään ennalta sovitut työt. Ei kuulosta yhden ihmisen omalta harkinnalta.

Sanomisiaan voi kyllä joutua katumaan. Luulen Theo van Goghin viime hetkinään katuneen tekemäänsä elokuvaa.
Itse en olisi vastaavaa elokuvaa tehnyt, koska en näe sen hyötyjä, enkä olisi edes uskaltanut. Tällaisena paskahousuna myönnän, että veitsi kurkulla lisää kummasti harkintaa sanomisten suhteen.
Vastenmielisimpiä olivat kommentit, joissa van Goghin kohtaloa pidettiin ansaittuna. Ihmisellä kun on vastuu sanomisistaan.

Pelko ja alistuminen, siinä hyvät eväät keskustelulle. Lisätään tähän vielä "meikäläisten" konfliktinpelko.

Niin, ihmisellä itsellään on oikeus olla ilmaisematta mielipiteitään. Mutta entä jos ihmiset käyttävät tätäkin oikeuttaan väärin? Ovat luikurimaisesti ottamatta kantaa silloin kun pitäisi rohkeasti ilmaista mielipiteensä ja seistä sanojensa takana? Jos joku ei ilmaise mielipiteitään, se saattaa tarkoittaa että joku toinen jää yksin ja vaille tukea. Vääryydet saavat jatkua koska niin monet ihmiset käyttävät oikeuttaan olla sanomatta.

...joka pohtii sananvapausongelmaa. Esimerkiksi erään suurehkon suomalaisen sanomalehden toimituksessa väiteltiin siitä, miten nettilehden keskustelupalstaa pitäisi sensuroida. Toinen puoli vaati, että kaikki vähänkin epäilyttävät viestit pitäisi selkkausten pelossa poistaa heti. Toisten mielestä taas sanomalehden velvollisuus on tarjota ihmisille paikka, jossa voi kriittisestikin setviä paikkakuntaan (ja muuhunkin) liittyviä asioita. Itsekin olen sitä mieltä, että mahdollisimman vähäinen sensuuri on lehdistön velvollisuus, joka auttaa sananvapautta toteutumaan. Sen sijaan sinulla tai kenelläkään muullakaan blogin pitäjällä ei ole mitään velvollisuutta tarjota selvittelyalustaa huittislaisten ongelmille, ellet sitten itse jostain syystä halua. On jopa aika törkeää, jos he haluavat riidellä toisten nurkissa, voisivathan he perustaa oman blogin.

Samaa mieltä edellisen kanssa: huittislaisille oma blogi.

Kirsti, muistithan sentään tallentaa itsellesi sekä poistamasi blogin pätkän että saamasi sähköpostin. Eihän sitä joka päivä sentään uhkauskirjeitä saa, ei edes piilouhkauksia sisältäviä. Kannattaa tallettaa, ihan vaikka tunnesyiden vuoksi. ;)

Joo, tämä sananvapausongelma on tullut nyt vähän eri tavalla esiin kun on nämä blogit ja internet ja kaikenlainen kritiikki tulee paremmin näkyviin. Siis ennenhän ihmiset jupisivat näitä omissa tuttavapiireissään, mutta nyt ne jäävät näkyville. Joo, alan nyt kallistua sille kannalle että oli järkevä tosiaan poistaa koko juttu, koska ei minulla ole minkäänlaista mielenkiintoa ryhtyä tutustua huittislaisen kulttuurielämän syviin pohjavirtoihin tämän enempää. Vanha näkemykseni vain vahvistui, toisin sanoen että pohjavirtoja löytyy :)

Louhi, kyllä toki tallensin kaikki itselleni.

Uskomaton ilmiö tuo, että juuri blogimerkinnät tai niiden kommentit ovat ovat alkaneet herättää kunnianloukkaussyytöksiä. Sillä onhan blogimaailma kaikkiaankin vielä vain pienen lukijajoukon tuntema väline. Monelle blogien lukeminen onkin varmaan vain jonkinlainen valvontakierros.

Kyl mää sulle tukeni annan. Saatan käräjille ja tuun vankilaan kattomaankin. Mut ehkä parei, että poistit kommentit, etteivät huittisten hurjat tuu tänne riehumaan ja Emma-sarjaa polttamaan. Tää on sentään suojeltua aluettakin. Ärhäkkää toi huittislainen kulttuuriväki.

Tätä mieltä olen yleensä: Ei tiedä mikä ketäkin loukkaa, joten olen aika valmis peräytymään, ellei asia ole itselleni tärkeä. Toinen näkökulma miksi olisin saattanut tehdä saman ratkaisun kuin sinä on että minusta ihmisen kannattaa valita taistelunsa, toisin sanoen en viitsisi tuhlata aikaani kiistelyyn. Varsinkaan kun ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä. Viisas vai hullu. asiallinen vai asiaton. Jne.

Ottamatta sen kummemmin kantaa asianomaiseen kirjoitukseen koska en sen sisaltoa nahnyt tai sen paremmin tunne mainitun paikkakunnan kulttuurivakea, palauttaisin artikkelin seka julkaisisin lahetetyn sahkopostin joka uhkauksen sisalsi (mieluusti asianomaisen nimella). Kunnianloukkauksen rajan rikkominen ei kait viela Suomessa ole aivan yksinkertaista ja toisaalta aiheeton uhkaus seka sen lahettaja voisivat aivan hyvin saada nimensa seka kirjoituksensa julkiseksi (nahdakseni em sahkopostin julkaiseminen ei ole laitonta).

Vaikka sananvapaus onkin joskus hieman hakoteilla, lienee toisinaan olla tarpeellista muistuttaa uhkailijoita siita etteivat uhkaukset aina johda toivottuun lopputulokseen. Soisin jokaiselle mahdollisuuden mielipiteensa ilmaisemiseen seka vastuun kantamiseen asianomaisesta mielipiteesta - ilman taipumista uhkailun edessa.

Kirsti

Tämä asiahan piti tarkistaa.
Parakraafit sanovat kyllä kunnianloukkauksesta näin (Rikoslain 24 luku, 9 §):

Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Asianmukaista arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä taikka tieteessä, taiteessa tai näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, ei pidetä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena. ”

Ilmeisesti blogissasi tapahtunut toiminta, jota henkilökohtaisesti olet ymmärtämättömyyksissäsi tukenut ja kenties kannustushuudoinkin rohkaissut, kuuluu kyllä tuohon ”asianmukainen arvostelu”-varauman alueelle, eli te prosikjyytö kat nou keis hiö.

Ellet sitten ole tullut tässä yhteydessä syyllistyneeksi salakuunteluun (5 §), salakatseluun (6 §) tai salakuuntelun ja salakatselun valmisteluun (7 §)? Ja vaikka ropsahtaisi kakku, se olisi enintään 6 kk, josta ensikertalaisena et lusisi kuin osan (toivottavasti olet ensikertalainen, jos palaa vanhat pohjat niin voi tulla pitempi nokkiminen?).

Kyllä se siitä, täältä tulisi varmaan kyllä moni blogisi lukijakin todistamaan, että blogimaailmassa sinut on tultu tuntemaan rauhallisena ja keskusteluhakuisena henkilönä, jonka ei tiedetä ”muutenkaan kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaneen toista”, edes huittislaista toista.

Ja jos ei sekään auta, lähetämme sinulle sitten croissantin sisään ommellun viilan.

Tuskinpa olen tosiaan syyllistynyt salakatselun valmisteluun enkä oikein muuhunkaan. En ole erityisesti edes kannustanut arvostelevia viestejä, en vain ole kiirehtinyt deletoimaan niitä.

Päällimmäinen opetus tästä on ehkä se, että olen suojatuissa elävä kiltti pupujussi joka säikkyy olemattomista asioista. Suuri sananvapaustaistelija on minusta aika kaukana. Mutta ehkä minä tästä ajan mittaan kouliinnun. Seuraavaan uhkausviestiin suhtaudun toivottavasti jo kylmäpäisemmin.

Etappisika: "Ja jos ei sekään auta, lähetämme sinulle sitten croissantin sisään ommellun viilan."

:-D Kiitos nauruista, erityisesti ranskalaisen elokuvan harrastajana repesin täysin! Elleivät olisi niin keveitä ne croissantit, olisi kyllä ollut pakko kysyä josko tuo oli jostain rikosleffasta...
(...vaikka tarkemmin ajatellen, voisihan juuri tuollaisesta kohtauksesta syntyäkin jotain kaurismäkeläistä tragikomiikkaa... Viila olisi semmoinen pahvinen kynsiviila, jolla epäonnekseen ja epäoikeudenmukaisesti telkien taa joutuneen kirjailijapolon sitten näytettäisiin yrittävän kaltereita katkoa...)

Helmi: "Ja minä kun luulin löytäneeni laatublogin... Heittelenkin helmiä Etappisioille ja muille."

Tämä myös oli tosiaan ihan helmi kommentiksi. :-)

Ja Kirstille: Tosi hyvä kirjoitus, kinkkisiä kysymyksiä. En osaa aiheeseen mitään uutta näkökulmaa tuoda, mutta erinomaisen kiintoisaa oli /on pohdiskeluasi tästäkin teemasta lukea.

Kirsti, tässä on ansiokkaasti pohdittu, mihin mahdollisiin "rikoksiin" olet mahdollisesti syyllistynyt. Kukaan ei kuitenkaan ole pohtinut, mihin mahdolliseen rikokseen uhkailija on syyllistynyt.

Tällaisen pykälän löysin rikoslain 25. luvusta:

8 § (21.4.1995/578) Pakottaminen. Joka oikeudettomasti väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, pakottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

http://www.heikniemi.net/rikoslaki/rl25.html

Tähän voisi lisätä vielä kaikki henkinen kipu ja kärsimys, mitä uhkailija on sinulle aiheuttanut. ... ja ne blogissasi kävijät, nehän ne vasta kärsimystä sinulle ovat aiheuttaneetkin.

Tukeni annan. Minulla on hyvä croissant-resepti. :)

Toivotaan nyt, ettei kukaan tarvitse croisantin sisään piilotettua viiloja:)

Tämä keskustelu käy yhä kiinnostavammaksi. Mihinkähän se minun laskiaispullani sisällä ollut rautaesine oli tarkoitettu? :)

http://amnellanna.blogspot.com/2006/03/mik-tm-on-se-oli-laskiaispullassa.html

Joo, näinkin sen. Häijyn näköinen peli.

Think they would read the BILL if they had to live by it?