Niinpä niin. Kautta aikojen mieskirjailijat ovat kirjoittaneet naisista, jotka ovat neitsyitä, madonnoja tai huoria, eikä sitä ole pahemmin kummeksuttu.

Ääääh, tarkoitan tietenkin madonnia.

Jaha vai niin että tämäkin vielä.

Atleetille vuorosana suuhun Jopen malliin:

Miun syy, miun syy.

Oliko markiisi de Sade tai Captain Stabbin parempi kuin Tolstoi tässä suhteessa?

No, Kalle Päätalo oli rautaa tässäkin. Vai menikö äiti-myytti överiksi, eipä kai sentään, piippu suuhun ja miehiä kuppaamaan.

Tai siis sarvi.

Tunnustan, että ihan tuolta kannalta en ole ajatellut asiaa. Minusta sanot asian hyvin. Myyttinen nainen on myynyt. Ja tuonut paljon paineita.
Tavallisen miehen tavallisena naisena on kyllä ihan mukava olla. Se ei ahdista. On siinäkin ihan riittävästi mystiikkaa.

"kerroin monien miesten ilmeisesti ahdistuvan romanttisen viihdekirjallisuuden ihanista miessankareista"

Jänskää. Olen tunnistavinani taannoisen arvaukseni tuon lausunnon takana. Onko tähän tullut jostain toisaalta jotain vahvistusta?

Ja nyt, kun tässä taas asetellaan kirjoittajia ja kirjallisuuden henkilökuvia sukupuolen perusteella vastakkain, niin esitettäköön pari huomiota ja kysymystä:

Myös mieskuva on myös miesten kirjoittamassa kirjallisuudessa jotain elämää suurempaa. Vai törmäättekö ihan päivittäin sellaisiin suoraselkäisiin sankareihin, joita kirjallisuus vilisee pullollaan? Ja arveletteko, että miesmyytit ovat helpompia esikuvia kuin naismyytit?

Onko naiskirjallisuuden mieskuvaa moitittu enemmän kuin mieskirjallisuuden naiskuvaa?

Ja eikö ole totta, että myyttistä naiskuvaa on kuitenkin kummeksuttu ja moitittu yleisellä tasolla julkisesti kovinkin paljon?

Jukka, et suinkaan ollut ensimmäinen mies joka on asiasta maininnut. En siis ole jälkeesi saanut asiasta uutta vahvistusta, vaan se oli tuttu juttu jo ennestään. En osaa sanoa, onko naiskuvaa moitittu enemmän kuin mieskuvaa, puhuin tässä nyt vain itsestäni. Olen aina ollut ahdistunut, ja tuntenut syyllisyyttä koko romantiikkagenren puolesta, sen vuoksi että se aiheuttaa miehille paineita. Olen tuntenut syyllisyyttä, vaikka itse en ole koskaan, edes Reginaan kirjoittanut tällaisia miessankareita kuin mistä tässä yhteydessä yleensä puhutaan. Minä henkilökohtaisesti en myöskään ole koskaan tullut ajatelleeksi, että minulla voisi olla oikeus pahastua kirjallisuuden myyttisistä naiskuvista. Olen jotenkin kuvitellut, että se vain pitää sietää. Oli minulle henkilökohtaisesti vapauttavaa tajuta, ettei naisten romanttinen viihde ole ainoa pahis joka saattaa viljellä tällaisia stereotypioita. Kuten tuossa postauksessa sanoin, tämä on luultavasti kaikille muille vanha juttu, mutta minulla nytkähti jokin ajatus pääkopassa uuteen asentoon.

Niin MM, ja tavalliset miehet on ihania, myös romanttisina sankareina.

Heh Keu, tipahdin kärryiltä:-)

Niinpä Celia, tuokin jako vielä.

Äh, ja minä kun luulin keksineeni jotain ihan uutta. Ja kiitos tästä vastauksestasi, luen nyt alkuperäisenkin postauksesi ihan uudessa valossa.

Tämä koko myyttisten hahmojen juttuhan on aika hankala: ei ole pahitteeksi, että kirjallisuus antaa roolimalleja. Henkilöt saavat mielestäni olla hyvinkin ylimaallisia, sukupuoleen katsomatta, ja paineet ovat vain hyvästä, jos ne työntävät oikeaan suuntaan.

Jotkut myyttien antamat mallit ovat kuitenkin turhia tai haitallisia, kuten vaikkapa nöyrästi käyttäytyvä, kauneutensa ja varakkaan tai etevän miehen varaan elämänsä rakentava Tuhkimo (taitaa romanttisen viihteenkin peruskuvastoa). Tai kunniakysymyksissä väkivaltaan turvautuva mies. Tällaisia pitäisi kirjallisuudessa mieluummin purkaa kuin pönkittää, olipa genre mikä tahansa.

Hmm, annoitpa taas ajattelemisen aihetta.

Minkähänlaisen vastaanoton saisi kirja, jossa mies olisikin se nöyrä, naisen varaan elämäänsä rakentava Tuhkimo ja väkivaltaan turvautuisikin nainen...?

Eräänlaisen vääristyneen tuhkimotarinan voi löytää tietenkin esimerkiksi Hotakaisen Juoksuhaudantiessä, mutta siinäkin mies on se, joka käyttää väkivaltaa.

Minä en pidä myyttejä oikeastaan pahana asiana. Niillähän voi tosiaankin leikitellä ja kääntää asetelmia päälaelleen.

Niin Jukka, roolimallit ovat vain hyvästä, mutta muistan että kyllä minua aina nuorena ahdisti mieskirjailijoiden loihtimat seksikohtaukset, joissa naiset olivat aina hyvännäköisiä timmejä misukoita. Ne maailmankirjallisuuden mestariteokset lisäsivät omaa epätoivoani, koska vahvistivat sitä muualta yhteiskunnasta tulevaa viestiä, että miehet eivät tosiaan välitä mistään muusta kuin siitä että naisella on juuri oikeanlaiset tissit ja perse jne. Siis puhun ajasta jolloin olin 13-25 vuotias. Ja siis niissä lukuisissa keskusteluissa, joissa olen yrittänyt puolustaa romanttista viihdettä ja väittää, etteivät kaikki kirjat ole niin stereotyyppisiä kuin annetaan ymmärtää, en ole koskaan huomannut iskeä takaisin ja osoittaa, että kyllähän ns. Taidekin vaalii omia kliseitään ja stereotypioitaan. Ja samaa mieltä, haitallisia myyttejä pitäisi purkaa. Tietysti siitäkin vallitsee todennäköisesti suuri erimielisyys, että mikä on haitallista ja mikä ei.

Celia, ei kai sitä tosiaan voi sanoa myyteistä mitenkään yleisesti, että ne ovat paha asia. Ne ovat olemassa ja kuuluvat ihmisyyteen, emmekä varmasti koskaan pääse niistä eroon. Mutta niitä täytyy voida vähän ravistella, niin kuin toteatkin. Taide ja minun nähdäkseni myös viihde voivat auttaa näkemään niiden taakse, voivat auttaa näkemään, että ne ovat inhimillisiä konstruktioita ja myös muutettavissa, mikäli tarve vaatii.

njaah. keskustelu myyteistä ja stereotyypeistä on mielenkiintoinen, koska ihminen lienee ainoa nisäkäs (ainakin nykytietämyksen valossa) joka tällä planeetalla eläessään tarvitsee tarinoita, siis: mytologiansa ja myyttinsä. joten ei sitä tai niitä voi ihan poiskaan pyyhkäistä kuin roskaa silmästä. ja kuvitella, että sen jälkeen näkee kirkkaammin.
tosiasiassa monet myytit ja mytologiat elävät väkevästi keskuudessamme ja itsessämme.

stereotypiat; mies-nainen, poika-tyttö, homo-hetero, turkulainen-porilainen, suomalainen-ruotsalainen, eurooppalainen-aasialainen, antavat aina typistetyn kuvan ihmisestä, jonka katsotaan kuuluvan johonkin ryhmään. toisaalta, käytämme arjessamme, aina näitä suunnistaessamme elämässä. täysin ennakkoluulotonta ihmistä en ole vielä tavannut ja ennakkoluulothan istuvat juuri näissä kuvastoissa. kuvastoissa, joista kukaan ei enää tunnista itseään, mutta jotka ovat olemassa.

vaatii tavatonta taituruutta käyttää myyttejä oikealla lailla hyväkseen, samalla kun yrittää nähdä näiden kuvien taakse tai sisälle. voi nimittäin käydän niin, että huomaakin lopulta luoneensa aivan samalla lailla ahtaita ihmiskuvia yrittäessään suurieleisesti murtaa myyttejä.

uusien, tuoreiden ihmiskuvien luominen on vaikeata, mutta kannattaa kyllä.

Liisa puhuu asiaa. Myyttejä eletään todeksi koko ajan, eikä niistä eroon päästä.

Purkamisella en tarkoittanut niinkään sitä, että luotaisiin uusia henkilöhahmoja (toki niidenkin luominen on hyvä asia) vaan sitä, että kuvataan myyttien, kuvien ja esikuvien vaikutusta yksilöihin. Tuodaan se reflektio näkyville ja ajattelun aiheeksi: mitä on elää kuvien vallassa? On tätä toki tehtykin, paljon ja kauan, esimerkiksi Platon, Tove Jansson, Orhan Pamuk...

itseasiassa se kitkapinta yksilön/yksilöiden ja yhteisön välillä syntyy näistä kuvastoista joita tarjotaan. ei tarvitse kuin ottaa hobby hallin tai ikean syyskuvasto käsiinsä tajutakseen miten vahvoista kuvista on kyse.

tarinoissa, kirjoissa on mielenkiintoista juuri se miten yksilö/-t ratkaisevat tai elävät tuon ristiriidan kanssa.

"kerroin monien miesten ilmeisesti ahdistuvan romanttisen viihdekirjallisuuden ihanista miessankareista, jotka tuntuvat asettavan aivan liian kovat tavoitevaatimukset tavallisille miehille."

Emme me niistä sankareista ahdistu. Onhan meillekin omaa romanttista viihdettä, jossa on miessankareita. Esipubertaalisessa iässä me kaikki olemme lukeneet Robin Hoodin, Ivanhoen, Zorron ja Teräsmiehen seikkailuja - varmaan olisi luettu herra ja ylhäisyys TJA Heikkilääkin, jos olisi ollut saatavana.

"Toimittaja, nuori nainen, sanoi siihen, että kyllä häntäkin ahdistaa se miten arvokkaassa maailmankirjallisuudessa, joka hyvin usein on mieskirjailijoiden kynästä ja päästä lähtöisin, kuvataan naisia ihanina, elämää suurempina hahmoina."

Ai ahdistaa vai? Hei kamoon, ne ihanat ja elämää suuremmat hahmot ovat realistinen kuvaus kenestä tahansa naapurintytöstä ujon ja ihastuneen ATM-pojun silmin.

"Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
ja se kauniisti kukoistaa
yks ATM-poika on nähnyt sen
eikä voi sitä unhoittaa.
Ja hän kyllä sen olisi poiminut
ja painanut povelleen
mutta nössönä ei ole tohtinut,
on jättänyt paikoilleen."

Panu, eivät ne kirjallisuuden miespäähenkilöt, jotka näiden ylimaallisten naisten kanssa rakastelevat, kyllä aina miltään ATM-pojuilta vaikuta. Nehän ovat usein menestyneitä professoreja ja kirjailijoita ja muuta hienostunutta väkeä, sekä kirjoissaan että irl.

Ne ATM-pojat kuitenkin lukevat enemmän niitä kuvauksia täydellisistä tytöistä kuin alfaurokset, varsinkin teineinä.

Eräässä lukiossa oltiin kuulemma annettu pojille luettavaksi pätkä heppatallikirjaa ja tytöille pornolehteä. Että tulisi selväksi, mitä toinen sukupuoli on opetettu hakemaan, ja että voitaisiin keskustella näiden kuvauksen realistisuudesta. Pitäisi olla pakollista kaikkialla, ehkä jo yläasteen viimeisellä.

Ihminen tarvitsee stereotypioita: ilman luokittelua kaikki aistihavainnot , niiden lukumäärä hajoaa käsiin. Ja ei sitäkään voi kieltää etteikö täydelliset naiset ja miehet olisi joiltain osin hieman erilaisia.

Eikö viihdekirjallisuuskin voi tuoda esiin epäkonventionaalisempia mies- ja naishahmoja ja auttaa turhien myyttien purkamisessa?

Cane, useinhan on niin että pornokuvasto on kyllä tytöille tuttua, koska sitä he tutkivat aivan oma-aloitteisestikin. Sen sijaan on harvinaisempaa, että pojat oma-aloitteisesti tutkisivat heppakirjoja tai romanttista viihdekirjallisuutta, mutta tietysti sitäkin tapahtuu. Erittäin kannustettavaa jos jossakin koulussa harrastetaan tällaista ristiinluettamista.

Kyllä minusta viihdekirjallisuus voisi rikkoa stereotypioita ja itse arvotankin viihdettä niin että hyvä viihde mielestäni sitä sopivasti tekeekin.

"Sen sijaan on harvinaisempaa, että pojat oma-aloitteisesti tutkisivat heppakirjoja tai romanttista viihdekirjallisuutta, mutta tietysti sitäkin tapahtuu."

Sinähän se tietysti tiedät asian poikia paremmin.

Minä väittäisin, että pojat tutkivat aika aktiivisesti esimerkiksi naistenlehtiä. Yksi syy siihen on, että naistenlehdissäkin on kuvia kauniista, usein vähäpukeisista naisista. Lisäksi porno ei oikeasti tyydytä rakkauden nälkää, joten kyllä pojatkin saattavat tutkia romanttisia viihdekirjoja.

Pojat ja nuorukaiset ovat kiinnostuneita tytöistä. Siksi he lukevat aktiivisesti naisille suunnattua populaarikulttuuria. Esimerkiksi minä luin nuorena poikana varmasti paljon enemmän naisten- kuin miestenlehtiä. Tietenkin tein kaikkeni tullakseni naistenlehtien asettamien kriteerien mukaiseksi ihannemieheksi. Ja tulos on kaikkien tiedossa. ;)

"Panu, eivät ne kirjallisuuden miespäähenkilöt, jotka näiden ylimaallisten naisten kanssa rakastelevat, kyllä aina miltään ATM-pojuilta vaikuta"

Eivät tietenkään. Se on hei kirjallisuutta eikä mitään todellisuutta. ATM:kin haluaa lukea jännittäviä seikkailuja ja samastua Ivanhoeen. ATM on ATM, koska hän on elänyt Ivanhoe-vaiheensa samastumalla kirjojen Ivanhoeen. Lukutaidoton ja mielikuvitukseton YTM menee katujengiin tai urheiluseuraan (sama asia) ryyppäämään, narkkaamaan ja naimaan eli elämään oman Ivanhoe-vaiheensa reaalimaailmassa. Siksi hän on YTM.

Panu, oma käsitykseni poikien lukutottumuksista on toki vajavainen, olen vain niin monelta taholta kuullut, etteivät pojat yleensäkään nykyään lue kirjoja, mutta totta, pojat eivät tätä ole minulle kertoneet, vaan poikien äidit, opettajat, kirjastonhoitajat jne. Ja viesti on usein ollut, että esim. minun kirjojani pojat eivät voi lukea, koska niissä on niin "tyttömäiset" kannet. Tyttömäiset kannet aiheuttavat pojille shokin.

Mutta tuntuu, että tässä pitäisi ottaa nyt avuksi jotain kättä pitempää, eli tutkimustietoa että miten tuon poikien/miesten lukemisen kanssa sitten on. Itsellä on hataraa muistitietoa joistakin tutkimuksista, joiden pohjalta olen oman käsitykseni muodostanut, mutta siihen on vähän vaikea tässä nyt tukeutua, kun ei ole esittää tutkijaa, tutkimuksen nimeä eikä julkaisuvuotta.

"Panu, oma käsitykseni poikien lukutottumuksista on toki vajavainen, olen vain niin monelta taholta kuullut, etteivät pojat yleensäkään nykyään lue kirjoja, mutta totta, pojat eivät tätä ole minulle kertoneet, vaan poikien äidit, opettajat, kirjastonhoitajat jne."

Haa! Tässä taas näemme esimerkin siitä, kuinka ne koulussa hyvin menestyvät ATM-pojat ovat niin tytöille kuin aikuisille naisillekin näkymättömiä. "Poika" tarkoittaa taas kerran määritelmällisesti sitä nurkan takana röökaavaa, kiroilevaa, mopoa rassaavaa nulkkia, joka tekee pikkurikoksia ja väkivallantekoja ja miehisiä asioita noin yleensäkin. Juuri tällä tavalla nimenomaan naiset ovat mukana juonessa tunkemassa poikia perinteiseen miesrooliin ja sen roolin kyseenalaistajia ei lasketa pojiksi ollenkaan.

"Mutta tuntuu, että tässä pitäisi ottaa nyt avuksi jotain kättä pitempää, eli tutkimustietoa että miten tuon poikien/miesten lukemisen kanssa sitten on."

Tästä olen kyllä samaa mieltä, koska ilman vankkaa tutkimustietoa jäädään noiden stereotyyppien varaan.

Oman kokemukseni mukaan nuoret pojat tosiaan lukevat paljon naistenlehtiä yksinkertaisesti siksi, että nainen on jännittävä ja kiihottava arvoitus jonka kanssa pitäisi päästä yhdyntään jos mieheksi mielii, ja silloin tästä arvoituksesta täytyy aktiivisesti ottaa selvää.

Sen puoleen, nykyiset naisten hömppälehdet, cosmot sun muut minäminät, alkavat olla selkeästi pornahtavia linjaltaan.

Minä olen ajatellut, että yleensäkin kiltit ja sopeutuvaiset nuoret, olivat sitten tyttöjä tai poikia tosiaan jäävät katveeseen, se on tuttua omallakin kohdalla, siis noin niin kuin nuoruutta muistellen.

I think you need a bit more of a story with this as this isn't really a news story in its current form. Perhaps you could write about why you like Michael so much?

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Always hesitate. Is done great things.