Cliff Richard, homokauboit, my sweet Lordi, Eddie Edwards....

Onko tässä tarkalla katsannolla havaittavissa jokin jatkumo?
Is there a method in her madness?

Ja mitä seuraavaksi: Ilkka Kanerva? Kanaali-Koskinen? Sigurd Wettenhovi-Aspa?

Mitä? Enkö minä ole vielä kirjoittanut mitään idolistani Ilkka Kanervasta? Nuo kaksi muuta ovatkin minulle tuntemattomia.

Nyt liitteessähän oli valmiiksi kirjoitettu adressi euroviisujen lopettamisesta. Kehottivat lähettämään sellaisen Yleen. Monikohan on laittanut. :)

En muista ainakaan näilllä sivuilla olleen Kanerva-tekstiä... tosin en ole kovin kauan seuraillut.

Hakuammuntoina vaan nämä mahdollisina jonon jatkoina, oman alansa taitajia kukin (Kanerva: viranhaut & publisiteetti; Kanaali: kokonaisvaltaiset ratkaisut sosiaalisessa kanssakäymisessä; Wettenhovi-Aspa: kielitiede, maat ja kansat).

Eddie Edwardsista on hyvä jatkaa.

Jaa, hauska tietää Karpalo. Minulle kun ei tuota Hesaria tule, niin jään ulkopuolelle tällaisista jutuista.

Joo Etappisika, ehkä en ole täällä blogissani tunnustanut salaista intohimoani Ilkka Kanervaan, mutta hän on kyllä ehdottomasti ansainnut paikkansa idolieni joukossa.

Onkohan tämä aikalailla suomalainen ajattelutapa, että joku laulukisan esiintyjä voisi häpäistä kokonaisen maan?
Itse en ajattele edes että Berlusconi häpäisee koko Italian! Tai Bush koko USA:n! Pidän kummastakin maasta päämiehistään huolimatta. Saati sitten että yksi mörkö camp-kilpailussa häpäisisi Suomen?!
Kyllä todellisuus on monitahoisempi varmaan.
Ei muuta kuin hard rock hallelujaa sinne turkkusseen ;@)

Googlasin Kanaali-Koskisen. Miten onkin mennyt minulta ohi tämä suuruus! Ja vielä kotikaupungin poikia!

Mediaope, tarkoitinkin että koin jonkinlaisen valaistumisen tässä asiassa. Eddie Edwards ei osannut mäkihypätä mutta hänestä tuli suursuosikki. Suomi lähettää aina typerimmän mahdollisen kappaleen euroviisuihin ja on noudattanut tätä taktiikkaa menestyksellisesti jo kymmeniä vuosia! Tämähän selkeä taktiikka joka tähtää Edwardsmaiseen kulttimaineeseen. Kyllä, nimenomaan hard rock halleluujaa ei pelkästään turkuun vaan koko maailmaan!

Sitä ajatusta itse asiassa komppasinkin. TAI jospa suomi onkin aina tajunnut kisan camp-olemuksen?

Olisihan se hienoa ajatella noin, mutta suomalaiset tuntien... No, sovitaan niin että suomalaiset ovat aina ymmärtäneet että euroviisut ovat campia.

Euroviisuthan ovat campia, vaikka en usko kovin monen sitä tahunneen. Tosin campia oli ennen enemmän, kun puitteet olivat hieman pienemmät, yleisö istui jäykästi paikoillaan ja lavalla heilui kaikenlaisia kummallisia kimittäjiä ja tanssahtelevia miehiä, jotka yrittivät näyttää pojilta. Se totinen suhtautuminen...

Mutta han oikeasti campia tai ei, ei nyt yksi euroviisuilija kaikkien suomalaisten mainetta voi tuhria. Eivät sitä tehneet Lahden harmaan alueen hiihtäjätkään, vaikka norjalaiset sitä mieltä olisivatkin.

En väitä euroviisujen pilaavan Suomen mainetta, mutta huomautan kuitenkin että on hiukan eri asia munata kerran tai kaksi joissakin hiihtokilpailuissa tai sitten munata vuosikymmenestä toiseen uudestaan ja uudestaan euroviisuissa. Kertaus on opintojen äiti silloinkin kun ei niin olisi väliksikään.

Vuosia sittenhän luultiin, ettei Suomi voi ikinä voittaa jääkiekon maailmanmestaruutta. Mutta sitten tuli Curre ja aivopesi meidän pelaajat. KYLLÄ, kyllä me voimme myös VOITTAA!

Minulla on ensimmäinen kerta sellainen olo, että en häpeä Suomen Eurovisioehdokasta. Täytyy myöntää, että kovin aktiivisesti en ole kisaa seurannut sitten nuoruusvuosien, mutta muistot Jari Sillanpäästä enkelin siipineen, Laura Voutilaisesta ja DDR-lookista, Vesa-Matti Loirista huiluineen jne. saavat minut kyllä kiemurtelemaan häpeästä, koska käsittääkseni ne esitykset tehtiin vakavuudella ja tosissaan.
Loordi on eri maata.

Pelkään pahoin, Tuin tavoin, ettei tässä maassa ole tajuttu euroviisujen camp-henkeä, täällä ollaan liian totisia sellaiseen. Ehkä nyt aika on muuttumassa?

Yksi Sigurd Wettenhovi-Aspa -fani ilmoittautuu! Mainituista ihmisistä selkeimmin jollain tapaa sielunsukulaiseni. Minulla on harvoin ollut niin hassulla tapaa vapautuneen inspiroitunut fiilis kuin Wettenhovi-Aspan omia tekstejä lukiessa, ja harvoin yhtä hauskaa kuin törmätessäni Aspa-anekdootteihin muuaalla... :-D

Ah Hahmo, sinä optimisti.

SusuPetal, kyllä se aika varmaan on muuttumassa, ei kai tässä enää muuta voi.

Huomasin että Sigurd Wettenhovi-Aspasta on eräs bloggaaja jo kirjoittanut paneutuneesti.
http://teknokekko.vuodatus.net/blog/4689

Tarkemmin mietittynä euroviisujen ja surullisen kuuluisien hiihtäjien ero on siinä, että viisuilija voi munata itsensä, mitä itse asiassa suuresti epäilen, koska suurin tunne suomalaisia viisuilijoita kohtaan ylipäänsä muualla on välinpitämättömyys, tuskin monikaan muistaa muiden maiden omituisten esiintyjien - tai edes hyvienkään - nimiä jonkin ajan päästä.

Hiihtäjien vuoksi Suomen hiihto on ollut suurennuslasin ja spekulaatioiden alla Lahden kisoista lähtien. Urheilu ja euroviisut kun nyt kuitenkin ovat aivan eri suuruusluokan asioita.

Ei esiintyjiä varmaan muisteta, mutta kuvittelisin että ihmisille jää kuitenkin jokin mielikuva Suomen menestyksestä vuosien varrella. Millä ei tietenkään ole minkään valtakunnan väliä.

Minun hölökohtaisessa maailmassani euroviisut ja urheilukisat ovat saman suuruusluokan asioita, mutta ymmärrän toki että reaalimaailmassa tilanne on toinen.

Tiedä sitten reaalimaailmasta, minä suhtaudun molempiin viihteenä. Olisihan se kivaa jos Suomi voittaisi joskus euroviisut, mutta tieysti olisi vielä kivempaa, jos kappalekin olisi hyvä.

Mutta tavallaan alkuperäiseen asiaan palatakseni. Suomessa ei Eddien tapainen tyyppi mäkihyppytorniin mahtuisi, kun kyse on lähes kansallislajista. Jossain muussa kylläkin. Campiähän Eddiekin oli. Eikä nyt unohdeta Ruotsin antia mäkihypylle, eli (Jan?) Boklöviä, joka toi V-tyylin mäkiin. Ja miten häneenkin suhtauduttiin...

Loistava kirjoitus Kirsti! En voi olla enenmpaa samaa mielta. En vain tajua miten nain tarkea keskustelu on voinut menna multa melkein huomaamatta ohi. Pakko paasta osallistumaan vaikka olenkin myohassa.

Ensinnakin voisiko Ilkka Karnervan lahettaa Euroviisuihin ensi vuonna? Kanisteri Minerva voisi laulaa luikauttaa dueton vaikka Eddie Edwardsin tai jonku salarakkaansa kanssa.

Toiseksi olen aivan ja ihan jarkyttynyt, etta KK-liite on julkaissut tuon vetoomuksen. Minusta on tosikkomaista julkaista se ja lahettaa viela eteenpain. Taas yksi syy olla kiitollinen siita, etta en ole Hesarin lukija.

Kolmanneksi ihmettelen, etta miksi melkein kaikki joiden kanssa puhun Euroviisuista saovat, etta niilla ei ole mitaan merkitysta. Jos niilla ei ole mitaan merkitysta niin miksi siita merkityksettomyydesta puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon?

Neljanneksi olen vakavasti hurahtanut Euroviisuihin ja niinakin vuosina kun Kojo tai Jasmin tai joku Catcat on sinne lahetetty eetuilemaan, olen toivonut, etta jos nyt viimein voitettaisiin ja tunnutan pettyvani kun nain ei kay. Tasta johtuen minua on monesti syytetty tosikkomaisuudesta. Noita Euroviisujen turhuus/merkitysettomyys/mitattomyys juttuja kuunnellessa ja lukiessani olen vihdoin alkanut tuntea tulleeni omieni pariin eli suureen suomalaiseen tosikkojoukkoon. Yhteiseksi euroviisuteemalauluksmme voisimme omaksua vaikka J. Karjalaisen laulun ... me ollaan tosikkoja kaikki kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan tosikkoja elaman, ihan jokainen ;)

Tunnustaudun sukulaissieluksesi Linnunradan liftaaja. Yleensä vaikka edustuskappaleen valinnan jälkeen olen ollut pöyristynyt kipaleen huonoudesta, olen euroviisuihin mennessä alkanut vakuuttua että ehkä se ei olekaan niin huono. Ehkä sillä onkin mahdollisuus menestyä. Ja sitten olen majoittunut sohvalle toiveikkaana ja tykännyt että sehän meni ihan hyvin, kyllä suomalaiset osaavat! ja aina olen joutunut pettymään. Enkähän minä nyt tämänkin kappaleen kohdalla valaistu huomaamaan että sehän on oikein loistava eikä pelkästään camp-hengessä.

Kun luin tuota niin kuulin taustalla ku soi kappale "Soul sister, soul sister Hallelujah! Hard rock! Nyt kylla alkaa armoton Lordin komppaus. Se on kappale on huono ja nolo, mutta ei ei se mitaan, se on Suomen edustuskappale ja se voittaa.

Ja jos ei voita tana vuonna niin ensi vuonna on mahdollisuus Ilkka Kanervalla ja pihlajan marjoilla. Ja sitte huutaa lifaaja ku hullu. Kou, Ike kou.

Joo näin on sisko, halleluja! Loordin on voitto! Loistavaa. Taas on jotain jännäämistä.