Minkä sen intohimoiselle luontelleen mahtaa! Ja jos on atgumentatiivinen mieli, niin kivahan se on haastaa joskus idiootteja! Onhan se kuitenkin kaikin puolin aika turvallinen tapa agressioidenkin purkamiseen, jos sen vielä osaa tehdä fiksusti Burn baby burn!

Mitäpä jos se liittyisikin kirjailijuuteesi? Sinulla lienee tarve käsitellä joitakin asioita lukemalla ja kommentoimalla.

Oisko saussurelainen semiologia mitään täsä kohtaa? Merkin "arvo" on aina negatiivinen, punainen ei ole punaista vaan ei-sinistä, ei-keltaista, ei-mustaa jne. Jumalat ovat useimmiten saussurensa lukeneet: tuhtiin opilliseen kokonaispakettiin tarttetaan aina se saatana, ja joku itämaan uskonoppi jossa ei pukinsorkat heilu tuntuu länsimaisesta aatteiden- ja sukankuluttajasta aika vetelältä, mitäs se sellanen oikeen, ei ole mitään kunnon vastustajaa taistelemassa sielusta...
Samasta syystä on syytä kiittää kaikkia korkeimpia olentoja ärsyttävien ihmisten olemassaolosta täällä ajassa, ja siitä, että he saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua. Monet näistä vielä kaupan päälle bloggaavat!
Tämä on suuri siunaus! Näiden ihmisten eräs äärimmäisen tärkeä tehtävä on tuoda esiin tärkeitä asioita; tämän he tekevät ärsyttämällä. Kuten vanha sanonta menee: Se on kuin laittaisi apurahaa pankkiin kun nuori ihminen ärsyyntyy - nopea tapa päästä kiinni peilin kautta itsetutkisteluun: mitä se on mikä tuossa tyypissä niin ärsyttää, ja miksi?
Kirjoituksestasi saa kuvan, että jotain tämäntapaista olet itsekin asiasta tuumaillut?
On syyytä myös olla rauhallinen; vaikka jonkin puun alta löytyisikin ärsyttävän henkilön papanoita, puun silti voi huoletta kaataa ja vetää päälle moottoritien, sillä katso: ärsyttävät ihmiset eivät ole uhanalainen laji, vaan heitä takuuvarmasti riittää.

Onneksi teillä on näin valoisia näkökulmia tähän asiaan koska itse olen välillä ollut huolissani. Väkertäessäni vastauksiani tunnen itseni yleensä täydelliseksi pelleksi, mutta en mahda itselleni mitään, en saa rauhaa ennen kuin olen pukenut ajatukseni sanoiksi.

"On syyytä myös olla rauhallinen; vaikka jonkin puun alta löytyisikin ärsyttävän henkilön papanoita, puun silti voi huoletta kaataa ja vetää päälle moottoritien, sillä katso: ärsyttävät ihmiset eivät ole uhanalainen laji, vaan heitä takuuvarmasti riittää." Tämän luettuani repesin. Yksinnauruni kantautui varmasti naapuriin asti. Kyllä, ärsyttävät ihmiset eivät ole uhanalainen laji ja mikä tärkeintä, heillä tosiaan on tässä maailmassa tehtävä.

Heh, etappisika iski naurutappiin! Kiitos päivän nauruista! Eläköön ärsyttävyydet! Ja nehän elävät.

Uskon myös, että tuo 'tirkistely' ja 'hankaluuksiin hakeutuminen' on kirjailijalle välttämätöntä. Uteliaisuus ja avoimuus ilmiöille ei ole pahe, vaan hyve kirjailijalle.

Olen kaikin keinoin koettanut sulkea hahmon nimeltä Lenita A elämästäni, mutta aina tuo hahmo jostain eteeni ilmestyy. Viimeeksi kuulin hänen olevan erittäin huolissaan siitä, ettei enää ärsytä ketään. Hän on siis näkymätön, julkisuuden ulkopuolella, jos 'vain' miellyttää muita. Julkisuuskuvaa ei hevillä (eikä bluesilla) muuteta.

Kyllä ärsyttäminen tosiaan on varmin keino saada itselleen huomiota. Tunnistan Lenitan ärsyttäväksi henkilöksi, mutta minä olen ollut aina hänelle immuuni.

No juu, Kirsti, kyllä Lenita on hahmona minullekin aika merkityksetön, ei ylitä ärsytyskynnystä, eikä oikein muutakaan. Työtä hän on, ainakin omien sanojensa mukaan, tehnyt ahkerasti ja sitähän täällä lutterusten maassa arvostetaan yhä. Jäi vain mieleeni tuo hänen huolensa...

Mielestäni itsensä peilaamisesta on varmaankin kysymys. Vaimonhakkaajan blogiin menin, koska halusin kurkistaa väkivaltaisen ihmisen ajatusmaailmaan. Käytin vierailuani kipinänä tohtoroidakseni omaa elämääni. Tässä kuitenkin pitää sanoa, että hänen bloginsa ei ärsytä minua. Se sai minut vain uteliaaksi.

Rehellisyyden nimissä on toki mainittava, että on niitäkin blogeja, jotka ärsyttävät. Pysyn niistä poissa ihan vain siksi, että ketään ei voi muuttaa, mutta itseään voi. : )

Hehhehheee... Kirstillä on jo vieroitusoireita. Metabloggausta. Voi hyvänen aika.

Varjelkoon, en huomannut yhteyttä, mutta tosiaan, onkohan metabloggausta luvassa nyt enemmänkin.

Louhi, ärsyttävistä blogeista poispysyminen olisi tosiaan ihan kelpo strategia, mutta vaatii itsekuria.

Eiköhän blogit ole sammanlainen nautintoaine kuin muutkin: kun ne on kerran oppinut, on niistä vaikea päästä eroon. Eli se siitä itsekurista.

Blogistaniasta löytyy monnenmoista bloggaaja. Itse haluan pitää lukemieni blogien määrän vähäisenä ja en halua edes mennä sellaisille alueille, joita en kestä. Näin pidän oman pienen ajatusmaailmani suht koht siistinä. En halua sinne minkäänlaisten vihamieheilijöiden tai muita ikävien asioiden tekijöiden ajatuksia. Ehkä joskus olen valmis kohtaamaan nämäkin asiat, mutta en nyt. Todellakaan!

Kiitos Kirsti Blogisanomista ja monista mukavista hetkistä joita koin sitä lukiessani :)

Joo Silja Orvokki, jokainen itse tykönään tietenkin päättää millaista materiaalia haluaa ottaa vastaan. Minulla vissiin on intohimo vähän kaikenlaiseen kyseenalaiseenkin aineistoon, mikään inhimillinen ei ole vierasta.

Ja ole hyvä vaan ja kiitos kun kommentoit Blogisanomissa, siellä se keskustelu ei aina niin kovin vilkasta ollut, vaikka kovasti yritettiin.

Eihän satasen blogeja oikein ajatella keskustelupaikoiksi. Kai siinä on jotenkin ajatus, että tätä luetaan laajalti, joten en voi "mainostaa" omaa blogiani. Kummallista sinänsä. Ihmiset eivät ole tottuneet juttelemaan toimittajien kanssa, joten ei ihme, että kommentointi ei ollut blogisi luokkaa. Mutta kommentointiinhan blogisanomia silti enemmän kuin mitään muuta satasen blogia. Eikö?

No enpä ollut minäkään ajatellut asiaa tuolta kantilta.

Jännä näkökulma Silja Orvokilla kyllä. Menopaussilla on aika vilkas kommenttilaatikko.

lukematta kommetteja, mutta tämä juttu toi mieleen tänään aamusella valjennen idean siitä miten a) joko hankkiutua koko maailman epäsuosioon tai b) nousta top-listan kärkeen vaikka tämä b-vaihtoehto ei ole realistinen koska totetuttaakseen homman täytyisi poistaa itsensä blogilistalta (ks- blogilistan säännöt..). ^^ ehkä säästän sen siihen vaiheeseen kun lopullisesti olen lopettamassa bloggaamista. ajattelin vaan, kuka sitä juttua kommentoisi, ärsyttäisikö se (siis tietysti, olen melko varma että juurikaan positiivista kritiikkiä sillei tulisi) ja ketä, ja saisiko sillä keinoin lisää lukijoita vai pääsisikö vanhoista eroon.. että miten kovan kohun pystyisi nostattamaan tässä netin ihmemaailmassa.. siis taiteesta kyseen ollen..ja siitä mikä kaikki katsotaan olevaksi taidetta

Kovin on tuttua, minä en kylläkään uskalla kommentoida, mutta mainitsemasi blogit iskevät johonkin poskihampaan juureen ja aina siellä pitää käyddä kurkkimassa ja sitten toisinaan pöyristymässä:)

Hauska kuulla Jenni. Onkohan olemassa jokin tukiryhmä kaltaisiamme varten:)

Minulla on outo viha-rakkaussuhde ns. lapsiperheblogeihin. Taaperot, vaavit, masu-asukit, äipät ja kantoliinat ovat minulle kuin vieraalta planeetalta. Silti luen näitä blogeja, vaikka lapsiperhe-elämä on minulle ihan vierasta. Tai ehkä juuri siksi.

Hei Liiolii, hauskaa että poikkesit täälläkin. Blogit ovat kyllä juuri siitä käteviä että niiden avulla pääsee kurkistamaan hyvin erilaisten ihmisten pään sisälle.

Mikä on satasen blogi?

GMC Yukon Power Steering Rack
Minulla on outo viha-rakkaussuhde ns. lapsiperheblogeihin. Taaperot, vaavit, masu-asukit, äipät ja kantoliinat ovat minulle kuin vieraalta planeetalta. Silti luen näitä blogeja, vaikka lapsiperhe-elämä on minulle ihan vierasta. Tai ehkä juuri siksi.