Jälleen tarjoat kiinnostavia tietoja kirjallisuuden saralla.

En tunne ketään oman lapseni lisäksi, joka on jättänyt Potterit puolitiehen. Toinen taas ei innostunut sarjasta lainkaan, ei vaikka kirjat ovat kotona saatavilla sekä suomeksi että alkuperäisversioina. - Pitäisi kai lukea yksi kokeeksi, jotta tietäisi, mistä on jäänyt paitsi. ;)

Olet saanut melkoisen kontaktin noihin nuoriin, kun uskaltavat kertoa sen, että poikkeavat yleisestä mielipiteestä. Olisi ollut kiva nähdä, miten se alkoi. Ensi yksi sanoi ja sitten ja sitten. Taisi olla melkoisen terapeuttista joillekin.
Noiden alakoululaisten tunnissa näkyi se, että meissä suomalaisissa jo pienestä pitäen on näköjään vieläkin toive tulla suureksi kirjailijaksi, tai ainakin kirjailijaksi.

Meillä kaikki muut ovat tykänneet Pottereista paitsi minä. Minusta ne ovat haukotuttavia.

Minä kyllä pidän Pottereista.

Kirsti, englanninkielisessä blogissani on kuvasi näytillä ja siihen tulee kommentteja, joten jos kiinnostaa, niin tuosta linkistä www pääsee katsomaan.

Voi että! Vähänkö olisin kussut penskana hunajaa, jos joku suokkarikirjailija olisi tullut koululle haastateltavaksi! Lapsena ihailin lempikirjojeni kirjoittajia ihan SIEKAILEMATTA. Sama ihailu heitä kohtaan on jatkunut toki vieläkin, mutta iän myötä oppii kai sitten siekailemaan...

Celia, tunnet kuitenkin omat lapsesi, joille Potterit eivät ole avautuneet, minä en ole tähän mennessä tuntenut muita kuin itseni. Tai no joo, luin ensimmäisen ja olihan se ihan kiva, mutta sitten ällistyin vilpittömästi kun siitä nousi niin kauhea haloo.

Joo mm, oikeastaan se alkoi siitä, että kerroin miten henkilökohtainen prosessi on löytää valtavan kirjatarjonnan joukosta juuri ne kirjat jotka koskettavat itseä. Että mikään kirja ei voi koskettaa kaikkia lukijoita, paitsi ilmeisesti Potterit. Kun he näyttivät vähän kummallisilta, pyysin niitä viittaamaan, jotka ovat joskus aloittaneet Potterin lukemisen, mutta jättäneet sen kesken. Ylättävän monta kättä nousi. Sitten me puhuimme siitä vähän.

ruu, haukotuttavia juuri, minustakin.

Hehee, Susu oli onnistunut loihtimaan minusta intellektuaalin.

Ally, itsellä on tosiaan nykyään niin monta varausta suosikkikirjalijoidenkin suhteen, että tuo lasten suorasukaisuus mykisti.

Et sinä minusta mitenkään pystyynkuolleelta vaikuta. Eläväinen olet ja osallistuva.

- Keksitkö itse kaiken, mitä kirjoitat?
- Onko vaikea kirjoittaa pojasta, kun on itse tyttö?
- Millainen on hyvä aloituslause kirjalle?
- Puhuvatko kirjailijat itsekseen?
- Minkä maailmanennätyksen tekisit mieluiten?

Suorastaan palvon alakoululaisten teräviä kysymyksiä! Kouluvierailuista saa voimaa kirjoittamiseen.

Eräs viidesluokkalainen poika viittasi kerran ja kertoi kirjoittavansa runoja, joita käy sitten lukemassa vaarilleen. Kukaan luokalla ei tirskunut pojan paljastukselle. Opettaja sanoi myöhemmin, ettei edes tiennyt pojan harrastavan kirjoittamista. Olisikohan niin, että me kirjailijavieraat omine noloine tunnustuksinemme saamme lapset avautumaan?

Ps. Olen lukenut ekasta Potterista puolet. On niin vaikea samastua.

Tosi valveutuneita kirjallisuusihmisiä alaluokilla.

Kun ei ole tullut kysytyksi keneltäkään lapselta, edes omalta päälle kolmikymppiseltä mitä tykkäävät Pottereista, täytyy puhua vain itsestään.

Olen lukenut vähän yli 30 sivua ensimmäisestä Potterista. Kesken jäi enkä aio palata. Ainut asia, jota pidin hyvänä, oli aikuisten maailman ja lapsen maailman vastakkaisuus. Se tulee kiinnostavammin esiin vaikkapa Astrid Lindgrenin tuotannossa tai Eduard Uspenskin kirjassa Fedja-setä, kissa ja koira.

No joo Thp, mutta aika pystyynkuolleeksi kumminkin tunnen itseni tähän aikaan vuodesta.

Hei kaima! Siis nimenomaan, ne on niin teräviä. Kertakaikkiaan.


No nimenomaan Sylvi. Varsinkin Lindgren on... Niin muuten, Lindgren on kyllä toinen sellainen kirjailija josta en ole kuullut poikkipuolista sanaa. Hmm.

Kirsti, sanoit: "Niin muuten, Lindgren on kyllä toinen sellainen kirjailija josta en ole kuullut poikkipuolista sanaa. Hmm"

Et ole käynyt blogillani tai HS.fin keskustelussa..) Varmaankin jotkut polttavat minut kohta roviolla HS:n pihalla, kun uskalsin sanoa, että yksi (!) Lindgrenin kirjoista on epäsuosiossani, kun siinä on niin kurja ja täysin lapsille sopimaton loppu. Astrid näyttää olevan monille täydellisyys. Se lähenee jo henkilöpalvontaa.

Pidin ensimmäisestä Harry Potterista. Sehän on kertomus englantilaisesta sisäoppilaitoksesta. Siksi englantilaiset aikuiset alkoivat sitä lukea. Paria seuraavaa en jaksanut lukea. Olen päättänyt lukea ne kaikki joskus, sillä kyllä kirjoissa pitää olla jotakin hyvää, kun niitä niin paljon luetaan.

Elokuvissa on tietenkin vielä hyvät näyttelijät, ja nykyajan tekniikalla voi tehdä taikatemppuja. Jälleen ensimmäinen elokuva oli hauska, mutta seuraava kyllästytti.

On paljon ihmisiä, jotka eivät Pottereista piittaa. Monet eivät jaksa paria ensimmäistä, koska ne ovat niin "lastenkirjallisuutta". Tiedän myös nuoria, jotka eivät niistä piittaa, tuskin ovat elokuviakaan nähneet.

mjaah-mjaah. eikö kuitenkin tärkeintä ole keskittyä siihen mistä pitää ja lukea niitä kirjoja, joilla on jotain merkitystä ovat ne sitten mitä tahansa.

pottereita en ole (vielä) itse lukenut, mutta niiden ansiot ovat kuitenkin aika suuret. olen nähnyt sellaisten lasten/nuorten, jotka eivät ole eläessään lukeneet kirjallisuutta lumoutuvan pottereista tavattomasti. ja se ei ole ollut haitaksi.

joidenkin kirjojen ääreen kyllä kannattaa vähän pakottautuakin, pieni ponnistelu ei ole pahasta sekään.

Blogisisko, olet ilmeisesti sitten se poikkeus joka vahvistaa säännön.

Tuima, kirjastoihmisillä onkin varmaan valtakunnan selkein ja paikkansapitävin käsitys ihmisten lukutottumuksista.

Liisa, ei ollutkaan tarkoitukseni kritisoida Pottereita.

Kirsti: Yläasteen yhdeksäsluokkalaisten ja lukiolaisten ryhmä oli vähän varautuneempi, jotain merkillistä ihmisille tapahtuu tuossa välillä.

Vaan entäpä aikuiset? Mitä koulun jälkeen tapahtuu? :)

Heh, no niinpä.

Meinasin että miten aikuisyleisö vertautuu noihin nuorempiin koululaisiin ja lukioikäisiin, että miten kohtaavaa dialogia kypsemmällä iällä syntyy.

Aijaa. No mitäs tuohon sanoisi. Akuisia kohdatessa olen luultavasti itse niin angstieni vallassa, etten osaa kohdata ketään, joten vaikea analysoida yleisöä...

Rusinalle;
aikuiset kyselevät usein kamalan SUURIA ja yleisluontoisia kysymyksiä:
- Miksi kirjoitat?
- Miten kirjasi ovat syntyneet?
- Ketkä kirjailijat ovat esikuviasi?
- Mistä keksit aiheet?
- Mitä haluat sanoa kirjoillasi?

Itsellenikin nuo asiat ovat usein epäselviä, mysteereitä. Tai sitten vastausten juuret ovat niin moninaiset ja syvällä, että niiden selostamiseen kuluisi kolme päivää.

Lasten ja nuorten yksityiskohtaisemmat kysymykset sen sijaan AVAAVAT REITTEJÄ ISOJEN KYSYMYSTEN YTIMIIN. Siksi kouluvierailut ovat niin verrattomia - ne tarjoavat oivalluksia myös kirjoittajalle itselleen.

(Tämä siis henkilökohtainen mielipiteeni pikkiriikkisellä kokemuksella, ei yleistettävissä.)

Heh kaima, toi viimeinen varsinkin on jotenkin paha. Minä kyllä yleensä aika tarkkaankin tiedän, mitä haluan kirjoillani sanoa, mutta en haluaisi kertoa sitä potentiaalisille lukijoille, vaan toivon että ottaisivat selvää, mitä kirjani mahdollisesti heille sanovat. Mutta tietysti kirjoja on paljon ja lukeminen on hidasta, joten aikaahan siinä tietenkin voitettaisiin, jos kertoisin.

Pottereille uhkaa käydä lähivuosina vanha kehno "elokuvat tappavat lukuilon". Yläkoulun ryhmissäni olen kysellyt tätä samaa kysymystä, eli kuinka monelta on jäänyt potteri kesken. Joka ryhmässä nousee useita käsiä.

Ja nyt on paljon niitäkin, jotka sanovat, että aloittivat kylllä lukemisen, mutta eivät viitsineet lukea, koska kirja on paljon tylsempi kuin elokuva.

Lukiolaisten kohdalla sama trendi on Taru Sormusten herrasta -trilogian kohdalla. Muistan vielä silloin, kun itse olin lukiossa, että kirjaa tahkottiin läpi jonkin verran: fantasian huikea maailma kiehtoi monia, vaikka Tolkienin tarinan sisälle kirjoittamat myytit ja haltioiden monisäkeistöiset laulut hieman takkuilivatkin. - Nyt juuri kukaan ei viitsi lukea sitä: elokuvat tarjoilevat Tolkienin maailman valmiina kuvina, ja jos vertaa kirjojen tempoa elokuviin, voittaja on selvä.

Kunhan viimeinenkin Potter-elokuva on tehty, Potter-kirjojen lukubuumi vähenee, ikävä kyllä. Elokuva, televisio, pelit ja Internet kurjistavat kirjallisuuden - niin se vain on. - On toki niitäkin, jotka elokuvan nähtyään haluavat lukea myös kirjan, mutta he ovat vähemmistössä verrattuna niihin, jotka elokuvan nähtyään EIVÄT enää halua lukea kirjaa.

Odotan innolla elokuvaa Kultaisesta kompassista - mutta samalla koen opettajan surua siitä, että taas vesittyy yksi upea lukukokemus: riistetään lukijoilta ilo luoda itse oma fantasiansa. Elokuva tekee sen heidän puolestaan.

Hei penjami, huolesi on varmasti aiheellinen. Tunnistan itsessänikin tuon saman, elokuvan kautta on jotenkin niin vaivatonta omaksua asiat. Potterin kohdalla tosiaan saattaa käydä niin että elokuvat vähentävät kirjojen lukemista. Toisaalta on näkyvissä sellainenkin ilmiö, että kun vähemmän tunnetusta kirjasta yllättäen tehdään elokuva, syntyy kirjabuumi.

Millä tavalla esim. muumi-animaatiot mahtoivat vaikuttaa muumi-kirjojen menekkiin? Tai Heinähattu-elokuva Nopolan kirjojen menekkiin? Lisäävästi, vai vähentävästi?

Olet oikeassa: muumi-kirjat ovat luultavasti voittajia, kenties Kultainen kompassikin saavuttaa lukijat paremmin elokuvan ansiosta - ainakin hetkellisesti -, sillä se ei ole aivan niin suosittu.

Mutta potterit kuuluvat kirjoina häviäjiin siinä missä Tolkienin saagakin, veikkaisin.

Ja vielä: elokuvat lisäävät kirjamyyntiä, joka ei kohtaa lukijaa. Oppilaillakin on kotonaan hyllyissä pottereita, joita he eivät ole lukeneet - tädit ovat ostaneet lahjaksi, kun "näistähän kaikki lapset pitää". Mutta Potter ei kuitenkaan vaikuta maagisesti kaikkiin - osa vain ei lue kirjoja.

Tuo on tosiaan eräs kirjamyynnin erikoisuus, joka liittyy myös kirjapalkintorumbaan. Kirjahyllyt täyttyvät lahjaksi saaduista kirjoista, joita lahjan saaja ei välttämättä lue. Ihmiset vain ostavat palkitun kirjan, koska se on jotenkin helppo tapa hoitaa lahjaprobleemi.

Potter-elokuvat ovat niin hirveää shaissea, että ne kyllä toivottavasti unohtuvat mahdollisimman pian. Kirjat taas ovat oikein mukavia, ne kestävät varmasti aikaa siinä missä muutkin klassiset lasten/nuorten kirjasarjat.

Taru Sormusten herrasta oli minun kohdallani poikkeus, joka vahvisti säännön: pidin elokuvista enemmän kuin kirjoista. Yleensä minun kohdallani tämä menee toisinpäin.

Minusta Sormusten herrat olivat uuvuttavaa katsottavaa ja niin olivat kirjatkin, kun niitä joskus 70 luvun huuruissa yritin kahlata läpi.

Lukukokemus lastenkirjasta aikuisena voi olla (ja onkin tietenkin) ihan toinen. Itselläni on tapana sillointällöin palata lapsuudenaikaisten lastenkirjojeni äärelle ja se on tavattoman virkistävää.

Olen saanut työni vuoksi seurata ihan alkuvuosilta saakka H.Potter kirjojen imua joihinkin lapsiin/nuoriin (ei suinkaan kaikki ole niistäkään kiinnostuneita). Ja saanut lukeakin niitä ääneen kun on toivottu ja pyydetty. Ja kyllä niissä kieltämättä on jotakin aika kiehtovaa.

Muutama aikuisena niihin tutustunut on suositellut niitä ja perustelut ovat olleet senverran hyvät, että aikomuksena on kyllä lukea ne.

Kirjamyynnit ja rumbat ovat näitä markkinavoimia, jotka tuntuvat vaikuttavan aika moneen muuhunkin elämäalueseen aika kielteisesti. Kaikkihan täällä kohta elää ja on kilpailutuksen ikeen alla eikä aina hyvä saa palkaansa, saati sitten paras.

Kilpailutuksen ikeen alla tosiaan. Kuinkahan moni heittää pensselit santaan sen vuoksi.

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

A good guide will make people more effective, thank youchi hair straightener

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,