Näyttää siltä, että Maalaisella on ongelma. Hän murehtii muiden blogien sisällöstä. Olet aivan oikeassa siinä, että se on vain hänen ongelmansa, ei sinun.

Voit kirjoittaa juuri sellaista tekstiä kuin itse haluat. Samoin me kommentoijat teemme - tietysti sinun rajojasi kunnioittaen :)

Ondaatjen teoksia en olekaan lukenut, vaikka Englantilaisen potilaan olen nähnyt jo monta kertaa DVD:ltä ja televisiosta. Kuulostaa houkuttelevalta kirjailijanimeltä. Taidanpa lisätä nimen listaani.

Voit olla oikeassa siinä, että sisällissotien synnyssä on jotakin samankaltaista. Ajatellaanpa vaikka entisen Jugoslavian tilannetta tai afrikkalaisia konflikteja.

Isoisäsi on varmaan tuntenut suurta turhautumista nähdessään ihmisten kuolevan silmiensä alla. Nuorena lääkärinä hän on varmasti halunnut auttaa potilaitaan. Ehkäpä mukana on ollut idealismia, tahtoa toteuttaa lääkärinvala kirjaimellisesti.

Vastassa on todellisuus, jota ei voikaan muuttaa mieleisekseen. Sellainen turhauttaa.

Michael Ondaatje on torontolainen. Hänen kirjoissaan on tuo tuttu torontolaisille ominainen luontevuus suhtautumisessa erilaisiin kansoihin ja kulttuureihin.

Michael Ondaatjen veli Sir Christopher Ondaatje on myös tunnettu lahjakkuudestaan. Alkujaan srilankalaiset sekä Englannissa että Kanadassa asuneet Ondaatjet ovat hollantilais-portugalilais-tamili ym sukua. Perhe oli alkujaan upporikas, mutta isä joi omaisuuden. Isoveli Sir Christopher Ondaatje on luonut itse jättiomaisuuden liikemiehenä, harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja on perustanut Ondaatje-kirjallisuuspalkinnon. Sir Christopher on seurannut pikkuveljensä jälkiä ja on nykyään myös kirjailija.

Blogisisko, tässä kirjassa taidettiin muuten mainita isä joka joi perheensä omaisuuden.

Joo Louhi, turhautumista varmaan on esiintynyt. Mutta varmaan on myös ollut kuolemanväsynyt tehtyään muutaman kuukauden töitä vuorotta ja välillä sai vähän pelätäkin koska kaikki piiskamiehet eivät oikein tykänneet että siellä oli lääkäri vankeja paapomassa.

Hieman nauratti tuo aloitus, kun olin käynyt lukemassa sen Maalaisen jutun aiemmin :D

Joo, mutta tässä oli juuri paljastunut kaksi nimetöntä arvostelijaa, jotka (tosin kiltisti) olivat kritisoineet koko Blogistania. Entä kun se sattuu omaan nilkkaan?

En minä maalainen kiellä sinua arvostelemasta. Arvostele vain minun puolestani. Mutta kritiikin esittäjän pitää tosiaan aina varautua siihen että kritiikin kohteellakin on asiasta sanansa sanottavana. Ymmärrän pikkuisen kiukunpurkauksesi, mutta pakkohan siihen oli aikansa kuluksi reagoida että saisi edes jotain substanssia.

Kyllä me omaa nilkkaa ollaan arvosteltu itsekin. Mutta miten minusta tuntuu, ettei Maalainen ole oikein tottunut siihen, että hanttiinkin voi panna.

Niin, minusta tuntuu että aika monellekin on epämiellyttävä yllätys kun ihmiset panevat hanttiin.

Kyllähän se aina ällikällä lyö, kun olettaa olevansa oikeassa ja joku sitten sekoittaa pakkaa. Yhtä kauheeta se on minullekin ollut joka kerta.

Eipä ole vierasta minullekaan, vaikka niin pitkällä luulenkin olevani pyhityksessä.

Ain sattuu ja tapahtuu!

Hieman ulkopuolinen asema on tässä ollut, kun en järin kauaa ehtinyt tuota mainiota Blogisanomat-blogia seuraamaan, jonka peijaiset tässä näyttävät hiljan alkaneen! Laajalti näyttää uskollista lukijakuntaa olevan surutyötään urakoimassa...

Elämässä tulee hetkiä, jolloin toivoisi itselleen viitseliäisyyttä koota silmäinsä edessä viekoitteleva ja uunituoreuttaan väreillen lepäävä materiaali yhtenäiseksi korpukseksi ja läntätä se jonkin tieteenalan lokerikkoon. Tämä on yksi niistä. Kyseeseen tuleva tieteenala lienisi sosiaalipsykologia...

Siksi paljon suruduunariuden julkipäässet muodot ovat hekotutelleet - Fear and Loathing in Blogistania - mutta ehkä joku sirkeä jatko-opiskelija saisi saman iilin ja jatkaisi Mauno Koiviston ja Knut Pippingin linjaa: "Sosiaaliset suhteet nettiavaruudessa", "Blogistaniet som samhälle"...

Toivon osaltani minäkin, että nämä kaapista ulos tulleet Saara ja Kirsti ("no kyl määki heti tiäsin heti et ne on ne") välttävät kumpikin tahollaan PTSD:n (Post Traumatic Stress Disorder).

Kauniina aavistuksena tästä näkisin sen, että Kirsti jatkaa vakavalle genotyypilleen kunniaa tehden uskonnollissävytteisten kysymysten pohdintaa, tällä haavaa hyvinkin ajankohtaisesti hän nostaa esiin Mooseksen kirjasta erään kohdan:

"[Sinä] tulet maalle jälleen, sillä sieltä sinä olet otettu. Sillä maalta sinä olet, ja sen huomaa." (1. Mooseksen kirja 3:19)

Etappisika, minun käsittääkseni blogien sosiaalisista suhteista onkin jonkinlainen gradu kehkeytymässä, ellei tekijä sitten ole hyytynyt. Ei ole pahoja viitteitä PTSD:stä, mitä nyt lievää painetta metailuun, mutta yritän välttää. Jaaha, että minulla on oikein genotyyppi ja vielä vakava sellainen. Kuulostaa hiukan huolestuttavalta. Mutta se on totta, kun on maalla ollut, niin se jättää ihmiseen jälkensä.

Mielenkiintoista jos opinnäytteitä on tekeillä. Mutta gradu... niissä ei yleensä päästä ytimiin asti. Onko tämä graduntekijä muuten jotenkin tehnyt itsensä täällä jossain tiettäväksi, onko oma blogi tms.? Ja minkä alan gradusta on kysymys?

Eikö sinulla tällaista "vakavaa" genotyyyppiä sitten ole? Siihen viittaaminen ei ollut tarkoitettu halventavaksi - some of my best friends have vakava genotyyppi.

Sama koskee Mooseksen kirjan viisaita sanoja, ne yrittivät siteeraaminani osoittaa pikemminkin erääseen sinunkin blogisi sisällöstä syvällisen analyysin tehneen suuntaan. Se oli nimittäin eräs noista blogisanomasurutyön kohokohdista jotka hörähdyttelivät - "ei ne nynnii hyviä oo ollu" - nämä perisuomalaiset tavat osoittaa kiitosta tehdystä työstä - minusta siinä liikuttiin jo huittislaisuuden ytimissä... Toinen ilopilleri oli tämä kun saitte molemmat toimittajat taannehtivasti nimityksen KahveenJauhantaSanomien päätoimittajiksi honoris causa... Tämä sanotaanko "reaktionmuodostus" oli se mikä minua suuresti tuossa huvitti. Ei muuta.

Niin, minusta tuo Blogisanomat oli hauska lehti. Työtaakan suurin piirtein arvaten ja kaikesta vaivannäöstä sitten palkaksi saadut muutamat kommentit vaan olivat niin epäsuhdassa että nauruksi pisti.

"Huittinen on totuus Suomesta" - siinä gradun tai esseekokoelman nimi vapaasti käytettäväksi.

Tämmöinen on olemassa, mutta hitaahkosti päivittynyt viime aikoina:
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/blogresearch/

On minulla varmaan vakava genotyyppi ja uskonnollissävytteisesti varmasti asioista kirjoittelen, mutta se harmittaa hiukan itseäni. Haluaisin olla huoleton ja virkku ilopilleri mieluummin.

Aa, minulle täytyy puhua hiukan suoremmin, en tajunnut mihin tuo maalaisuus viittasi, olenhan itse juuri asunut maalla seitsemäntoista vuotta ja se löi minuun syvät jäljet. Hahhah. Kiitos.

Ihanaa että tykkäsit Blogisanomista, arvostan sinun mielipidettäsi kovasti. Hyväksyn kyllä myös läpyskästämme esitetyt nyreät mielipiteet koska eihän sitä kaikkia voi miellyttää, emmekä me varsinaisesti sitä edes yrittäneet.

Sumppisanomista edesvastuuseen joutuminen on ollut internet-urani ehdottomasti absurdein kokemus.

Huittinen tosiaan on totuus Suomesta ja Loimaallakin päästään aika lähelle.

Ei liity edellisiin kommentteihin, mutta mainitsen, että Samuli Parosen isä kuoli Tammisaaren leirillä kesällä 1918, isoisäsi työpaikalla siis. Luin Hannu Mäkelän uudesta kirjasta.

Mahtoivatko tavata.

Kiitokset Kirstille tutkimuslinkistä.
Sosiologihan siellä. Lähtokohtana on:

"Tutkimuksen aineisto koostuu suomalaisista weblog-sivustoista kerätyistä erilaisista osa-aineistoista. Aineistojen avulla tutkitaan sivustojen välisiä suhteita ja suhdeverkostoja, sekä sivustojen välisiä keskusteluja."

Aika palan on haukannut, veikkaan että matkan varella tehtävä rajautuu tuosta melkoisesti. Ehkä onkin jo tarkentunut, tiedot eivät olleet aivan tuoreita.

Hauska aikanaan nähdä mitä tuosta tulee. Varsinkin se, onko tässä blogimeiningissä jotain "uutta" kommunikatiiviselta kannalta. Veikkaan ettei. Vaikka tutkijanalku pakolliset Habermasit kantaakin selässään.
Kyllä ugrilais-huittislainen kommunikaatiomoodi on voimissaan, on kyseessä sitten sanomalehden yleisönosastokirjoittelu tai netti - blogit nyt ovat vielä siistitty versio, todellinen villi länsi ovat nuo keskusteluryhmät. Siellä suomalaisuus näyttää valtasuuruutensa.

Ovatkohan keskustelupalstat sitten muualla maailmassa siistimpiä? Minäkin olin aika syvällä niissä jossain välissä kun maaseutuasuminen kävi eniten voimille ja tarvitsin pakopaikkaa. Minusta ne olivat hauskoja, mutta kaikki eivät päässeet yhtä helpolla kuin minä. Joitakin unohtumattomia hetkiä siellä tuli koettua, armeijakin käytyä Jippiin kirjallisuuspalstalla. Internet on kyllä minusta mullistava kommunikaatioväline, minusta tuntuu etteivät ihmiset vielä oikein ymmärräkään millä tavalla tämä tulee vuorovaikutusta muuttamaan.

Sain Anilin varjon lahjaksi kerran yhdeltä mieheltä, joka oli rakastunut minuun, mutta jonka kanssa en halunnut mitään kaveruutta enempää. Hän sanoi, että kirja on kuin minulle kirjoitettu. Jostain syystä en vain pääse siinä eteenpäin. Alku on tosi kankea, mutta nyt, kun kehaisit sitä noin taajaan, niin taidankin kaivaa sen hyllystä ja yrittää vielä kerran.
-minh-