|
|||
 |
|
||
|
21.11.2007 - 15:17
Olen peltojen keskellä pimeässä, kylmässä talossa vetämässä kirjoittajakurssia. Sillä välin kun opiskelijat kirjoittavat intensiivisesti, on opettajalla aikaa perehtyä japanilaisen zen-munkin Ryõkanin runouteen. Vai ovatko ne runoutta? Ryôkan ärähtää: Kuka sanoo minun runojani runoiksi?/ Minun runoni eivät ole runoja./ Vasta kun ymmärrät etteivät runoni ole runoja/ voimme ryhtyä keskustelemaan runoudesta. Hieno meininki tällä seuralliseksi kutsutulla erakolla. Otan hänet oppi-isäksi, sillä tunnen olevani tuollaisen asenteen tarpeessa itsekin. Tästä lähtien ärisen aina kun kohtaan lukijoitani: Kuka sanoo romaanejani romaaneiksi? Minun romaanini eivät ole romaaneja. Olen oikeastaan jo aika pitkällä tällä tiellä, mutta jokin henkinen viimesilaus on vielä saavuttamatta. Me emme täällä edes yritä keskustella runoudesta, vaan kirjoitamme elämästä. Niin Ryõkankin ilmeisesti teki. Hattu lensi taivaalle,/ sandaalit putosivat,/ viitan vei tuuli;/ ei muuta tuliaista/ kuin minä itse tässä. Oikeastaan tuon voisi kyllä asettaa omassa elämässä ja kirjoittamisessa päämääräksi. Olla sinut sen tosiasian kanssa, että minä olen vain minä ja ilmennän minuuttani kaikessa mitä teen. Ei kannata syyttää peiliä jos naama on vino, eikä yleisöä ja palaute ei miellytä. Pitäisi ehkä mieltyä siihen palautteeseen jota saa. Siihenkin kun omat kirjat ohitetaan eivätkä ne herätä vastakaikua. Pitäisi riemuita, ja juhlia sitä suurena taiteellisena voittona. Vaikka omistan muinaisten buddhien suutrat/ olen liian laiska seuraamaan oppi-isien zeniä./ Tuuli ja halla ovat syöneet kaapuni rei'ille/ niukan ruokani kerjään tien varrelta./ Kuutamolla lauleskelen kaiken yötä,/ katselen pilviä enkä muista mennä kotiin./ Sen jälkeen kun lähdin luostarista/minusta tuli vahingossa tällainen typerys. Voi sinua Ryôkan, olit suosittu erakko ja sait lempinimen Suuri hupsu. Tiedän niin hyvin, miltä sinusta tuntui, sillä minäkin olen ollut liian laiska seuraamaan oppi-isien yhtään mitään. Minäkin kerjään niukan ruokani tien varrelta, ja minustakin tuli typerys ihan vahingossa. Mutta kovin suureksi hupsuksi minusta ei valitettavasti ole, hupsuuteni tuskin tulee pitkään resonoimaan maailmassa sen jälkeen kun olen päättänyt liittyä hiljaisiin.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Juuri tuo mielentila (tai sieluntila) on tosi tärkeä, jonka sanoit: minä olen vain minä ja ilmennän minuuttani kaikessa mitä teen. Tämä resonoi kyllä kuule kauan.
Liisa, tärkeä tosiaan ja vaikea muistaa. Ja uskoa, että se myös riittää.
Mielestäni pohdinnastani kuultaa läpi lievä epäusko omaan työhösi. Olisi kiintoisaa kuulla, miksi. Uskon, että moinen kertoo aina jostakin täyttymättä jääneestä toiveesta. Mikä se sinun kohdallasi on?
Mitä toivoisit, tahtoisit, mikä tekisi sinut onnelliseksi?
Kyselykauteni kertoo siitä, että asetan samoja kysymyksiä myös itselleni.
Etenkin nyt kun marraskuu on sullonut valon säkkiinsä ja saa keksiä joka päivä keinoja, millä helpottaa oloaan. Käytössä on ollut nämä: kirjat, musiikki, möllerin tupla, uinti, ystävyys ja käsien käyttö (vrt. käsi-sanan johdannaiset kuten: käsitellä, käsittää, käsitys, käsite, käsin, käsikirjoitus, kätellä, käsintehty, kädestä pitäen, käsikkäin).
Annika, esität vaikeita kysymyksiä:-) Epäusko työhöni... Niin, koen varmaan etten ole tarpeeksi riippumaton ympäristön odotuksista, tai siitä kun ympäristö ei odota mitään. Mietin liikaa ympäristöä;-) Joku toinen on jotenkin syntymästään sinut itsensä kanssa ja hänen polkunsa ainakin minun silmissäni näyttää suoralta, selkeältä. Oma polkuni on niin hupsu ja se harmittaa minua, mutta ymmärrän että minun on hyväksyttävä hupsu polkuni, koska se on minun Tieni. Epäilen, että se mitä löydän itseni tämän tästä toivomasta, ei kuitenkaan tekisi minua onnelliseksi. Minun olisi opittava ihan oikeasti toivomaan oikeita asioita, mutta se on yllättävän vaikeaa. En aio kuitenkaan luopua yrittämästä ja tämä zen-munkki auttoi minua aika paljonkin.
Niin Liisa, jotenkin hän tuntuu johdattavan niin aitojen asioiden äärelle. Ja siellä taidat sinäkin olla, keinoistasi päätellen:-)
Minullakin on hupsu polku, ehdottomasti. Välillä tuntuu, että menen yhä lähemmäs pienen itseni tunteita, että sitä kautta voin kenties paremmin ymmärtää, miksi jotkut tunteet ja ihan luontaisetkin toiveet ovat niin hankalia. "Ympäristön odotukset" voisi koemielessä siirtää oman lapsuuden maisemaan, hyväksynnän kaipuuseen. Tiedän toki, että tässäkin yhtälössä voi mennä metsään, alkaa selittää liikaakin tältä pohjalta...
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Aged care
atlanta local movers
Copiers Tallahassee
Car Insurance Bellevue Ne
I recently came across your blog and have been reading along. I thought I would leave my first comment. I don’t know what to say except that I have enjoyed reading. Nice blog. I will keep visiting this blog very often.It is a appreciable that you are too good to manage your blog because actual meaning of blog dies if irrelevant comments remain for long time.For good post knowledge based comments should be written so that people can learn from this blog