Tuttu tunne. Millähän niitä voisi torjua? Myrkyllä?

Kirjatoukat ainakin pakastetaan. Ehkä se auttaa myös aavejäytäjäiseen.

On tainnut olla liian lämmin lämpötila meillä. Täytyykin vähän säätää asteikkoa.

Aavejäytäjäinen.
Aika viileä nimi. Kuuluu itse asiasta kuultuna vielä vaikutusvaltaisen Lepidoptera-toteemin alle, jossa sukulaisina on mm. tämännimistä porukkaa: villaselkä, paksupää, karvakehrääjä, lattapääkoi, kääpiökoi ja pussikas.

Koko jengi kuulostaa ihmisversioina vähän siltä elokuvista tutulta Appalakien vuoristossa asuvalta serkusavioliittoja, banjonsoittoa ja haulikkoja suosivalta kansanryhmältä.

Onko niitä siis jo netissäkin?

Netissä on aivan kaikkea.

Mutta voi olla että pahin aavejäytäjäinen asuu omien korvien välissä.

En tiedä, onko ihminen ihmiselle susi, mutta aavejäytäjäinen se joskus on. Oliskin susi, se olisi reilu peli, susille on kaatoluvat ja kaikki. Mutta miten torjut aavejäytäjäiset jotka syövät sisältä, huomaamattasi, aaveet ja kummitukset, jotka jäävät jäytämään?

Siis noin niinkun mentaalisesti, se "pikimusta perkele joka sinua öisin likistelee ja nuijiilee" (Kiven Aksu).

Tais sitten niitä joita lapsuudessa muistelen ikkunaa vasten liiskatun?

Tässä on nyt sellaista loistavuutta, että juttu jää suorastaan julkijäytämään. Äsken juttu jäyti minulle molemminpuoleiset hymykuopat.

Joskus jokin keskustelu ei vain ole keskustelua vaan päättymätöntä tuhannen ja yhden postauksen vääntöä. Kenties olisi viisautta vain hyväksyä, että jokaisella on oma hermoratatorakkansa ja aavejäytäjänsä.

"Homo homini gelechioidea" sanoivat jo muinaiset romanialaiset.

Sepä se Helmi. Ja joskus saattaa myös jostakin lähimmäisestä tajuta, että se on jäytäjäisten vallassa, mutta minkäs teet. Ei kai muuta siinä tapauksessa kuin pistää suhteen pakkaseen.

Aivan niin Jenni. Ja on viisautta tunnistaa tämä hermoratatorakat ja aavejäytäjät. Mutta ei se helppoa ole, varsinkaan jos ne mylläävät omienkin korvien välissä.

Etappisialla riittää noita viisauksia. Kyllä romanialaiset tietävät.

Kivoja kommentteja ovat nuo edellä.
Minulle tuli aavejäytiäisestä mieleen raajan amputointi.
Jos vaikka jalka joudutaan katkaisemaan, ihminen saattaa vaikka unisilmin nousta seisomaan, kun ei muista, ettei jalkaa olekaan. Samoten sitä puuttuvaa raajaa voi särkeä kovasti. Sitä sanotaan aavesäryksi.
Jospa tällaiseltä aavejäytiäiseltäkin puuttuu jotain? Itsetunto? Aivot?

Kuinka paljon mukavampi olisikaan, jos alasajon sijaan itse(kin) koettaisi kohentaa ihmisten mielialaa, itsetuntoa. Sanoisi jotain kivaa, kehuisi tukkaa tai autoa. Edes hymyilisi. Ohikulkijankin kanssa voi vaihtaa pari sanaa, jollei muusta, niin säästä. Tulee kummallekin hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Kirsti: sinulla on mielenkiintoinen ja ajattelemaan haastava tapa kirjoittaa. Mukavia unia. ;)
(etappisian blogiin olisin vieraillut, jos sellainen olisi)

Meitä pussikkaita on netinkäyttäjistä muistaakseni jopa yli puolet.

Haamusärkyhän on sitä, kun puuttuva osa tuntuu olevan olemassa, niin kuin Myy pohdiskeli. Voisihan se olla, että aavejäytäjäiseltä puuttuu jäytämiskalusto, eli hampaat. Sitä helposti ajattelee, että no mitäs semmoisesta, ikenillä pureksinta ei missään tunnu vaikka kuinka jauhaisi. Mutta ajatelkaa vain, kuinka kammottavaa olisi, jos joku ikenillä jäytäisi samaa kohtaa vaikka jalasta, loputtomiin. No mössöähän siitä tulisi. Aavejäytäjäiset jäytävät täällä netissä aivoja, joten ei mikään ihme, että semmoisen käsittelyn jälkeen tuntuu kuin aivotkin olisivat ihan muusia.

Tässähän olisi selvästi paikka uudelle lajimääritelmälle, Kirsi. Carl von Linnén jalanjäljillä Blogistanian eliölajeja kartoittamassa, urhea tutkimusmatkailija Kirsi von Ellilä. Näen jo mielessäni uudet oppikirjat. ;) Tai vähintäänkin mehukkaan blogikirjoituksen...

Anteeksi myöhäisillan typoni, Kirsti von E. :) Miksiköhän meinaan aina tipauttaa tuon t:n nimestäsi... Freudilla olisi varmaan sanansa tähän, vaikken yhtään Kirsiä tunnekaan. Ehkä minä vain osaa lukea ja kirjoittaa. ;)

*hekottaa*

Siis: ...en vain osaa lukea ja kirjoittaa. Niinpä niin.

Hehheh Wilhelmiina:) Kirsti on sen verran harvinaisempi kuin Kirsi, että ehkä se Kirsi sieltä sen vuoksi niin helposti tunkee esiin. Tuo vaiva on nimittäin ollut lukuisilla ennen sinua ja lapsena se harmitti kovasti, varsinkin kun koin nimeni vanhanaikaisena.

Myy, neuropsykologian kurssilla kerrottiin joskus kuinka aavejäseniä parannetaan peilin avulla, se oli kiinnostavaa. Auttaisikohan aavejäytäjäiseen.

Jani, niinhän teitä on. Varsinainen Appalakkien vuoristo tämä netti.

*hersyvää naurua*

Ihana sana tuo aavejäytäjäinen ja todella hauskasti kuvasit millainen se voisi olla. Kukaanhan ei varmaan ole nähnyt koskaan sitä?

Aavejäytäjäinen on vähän niin kuin lentävä lautanen. Melkein kaikilla on niistä havaintoja, mutta vaikea todistaa.

Makustelin jo eilen: aavejäytiäinen. : )

Minäkin pidän aavejäytiäinen-sanasta, mutta en siitä tunteesta, jonka se voi joskus herättää korvieni välissä.

Kirjan kimpusta aavejäytiäisen voi häätää varmaankin pakastamalla, mutta omaa päätä ei voi pakastaa :/

Ei kun aave j ä y t ä j ä i n e n : )

Rupesin jo omia nimityksiä sepittelemään.

Minä kävelin eilen torilta Turun linnaan avopäin. Kokeilin josko se yläpää siitä pakastuisi. En tiedä.

Kuis Mannerheimi sit oli siäl?

En vielä pystynyt katsomaan sitä Mannerheim-näyttelyä. Pitää ensin vähän tsempata. Mutta kuulin jutun eräästä toisesta näyttelystä jossa oli ollut Mannerheim-vahanukke. Oli ollut lämmin kesäpäivä ja Mannerheimin pää oli sulanut. Oli sitten pitänyt hankkia jäähdytin että saataisiin Mannerheimin kasvot pelastettua. Jaa tästäkin olisi saanut kyllä oikein päreen.

Vahanuken päätä on ihan paikallaan jäähdytellä, mutta ihmispäälle se ei taida tehdä kovin hyvää. Ei ainakaan kovalla pakkasella.

Mutta ehkä pieni tuulettaminen voi tehdä hyvää, kuten eilen teit. :)

Eilen oli kyllä kirpakka tuuli. Viima kulki toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Apua. Mun kirjat ei mahdu pakastimeen. Pieni pakastin ja liian monta kirjaa.
Mies laittaa minut hullujenhuoneelle, kun kerron, että viikkosiivoukseen sitten kuuluu se, että pakastetaan kirjat.
Kiitos uudesta neuroosista, Kirsti:)(Eikun: enhän mä olen neuroottinen. Sanon tämän varmuuden vuoksi kahteen kertaan. En ole.):)

Ei, et ole neuroottinen. Terve varovaisuus on eri asia kuin neuroottisuus:)

Apua. Mun kirjat ei mahdu pakastimeen. Pieni pakastin ja liian monta kirjaa.2005 Chevrolet Classic AC Compressor Mies laittaa minut hullujenhuoneelle, kun kerron, että viikkosiivoukseen sitten kuuluu se, että pakastetaan kirjat.