Vaikka mielentilallesi ei olekaan nimeä, ainakaan vielä, se kuulostaa sangen positiiviselta mielentilalta: )

Kuulostaa siltä että raha ei rauhoitakaan vaan tekee onnelliseksi.

Olen samaa mieltä kuin Louhi. Kyse on varmaan kehittyneestä tiedostamisesta, olet entistä avoimempi elämälle, entistä rohkeampi.

Kyllä minä ymmärrän tämän mielentilasi. Olet tyhjentänyt työtaakkaasi ja pystyt paremmin käyttämään energiaasi maailman ihmettelyyn. Jos pää on täynnä tekemättömiä töitä, ei siinä pysty havainnoimaan mitään muuta.

Joo, kai tämä on ihan normaalia. Se vaan tuntuu niin epänormaalilta kun minä olen kysymyksessä.

Oletko oivaltanut itsen?

Minusta tuntuu että olen koko elämäni ollut hiukan uskoton itselleni ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Olen hylännyt parhaan ja läheisimmän ystäväni, itseni. Ja kun olen hylännyt itseni, olen tarvinnut minäproteeseja pitämään pystyssä jonkinlaista kulissia muuta maailmaa varten.

Voi, että osaat sanoa kauniisti! Mutta tuota minäkin olen miettinyt. Itsen tehostamisessa menee energiaa elämän todelliselta tiedostamiselta. Tarkkaanottaen jokainen ajatus vie minua johonkin suuntaan: masennukseen, turhautumiseen, intoon, riemuun... Saati teot. Jonkinlainen värähtely kaikesta jää riippumatta siitä, haluanko sitä tiedostaa. Siksi kai ne elämäntaidon gurut paasaavat tässä ja nyt - olemisesta. Siinä huomaa vastuunsa.

Hahmo, en tiedä. Mikä on itse?

Niinpä itte, jokainen ajatus vie johonkin suuntaan joten kannattaa miettiä mitä ajattelee. Sen minä ehkä olen oivaltanut.

En nyt halua olla ilonpilaaja tai jotain... Mutta koska plän Bii on aina järjestyksessä vasta toinen, kannattaa mennä koko koreografia läpi oikealla tavalla, siis ensinnä plän Ei: asioita on syytä lähestyä rationaliteetin näkökulmasta, kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja visusti ja vakavuudella puntaroiden. Tästä syystä minun täytyy kysyä: Olisiko sittenkin kannattanut eilen pitää hattua päässä?

Sitä minäkin olen miettinyt Etappisika. En tosiaan tiedä. Mutta ajan kanssa se varmaan selviää. Luulisin näin.

Vitsi jota täytyy selitellä on aina huono vitsi... sanon nyt varmuuden vuoksi kuitenkin että tuo äskeinen oli vitsiksi tarkoitettu.

Something is happening and you don't know what it is...
Näinhän se meni?

Heh Etappisika, tunnistin kyllä vitsin, älä huolehdi.

Miksi tuo tuntuisi vieraalta ja omituiselta? Minusta tuo kuulostaa kovin kovin tutulta. Ihastuttavan selkeästi sanottuna, sitäpaitsi.

Niinkö? Hauska kuulla Veloena. Tunnen vain olevani niin hämärä koska en tohdi tästä asiasta tehdä näin julkisesti mitään täydellistä sisäisen sankarivainajan ruumiinavausta.

Sanasi oli tällä hetkellä minulle tärkeää kuulla, ne olivat muistutus siitä, mitä olin unohtanut.

Joskus vain herkkä ihminen on sellainen, että hän ikäänkuin olemassa olonsa oikeuden varmistamiseksi pyrkii alistuneena hyvittämään ja näyttämään toisille ihmisille tekojaan tavoilla kuten blogisanomat.

Itsekkyys ja itserakkaus on aina yhteiskunnassamme negatiivinen asia, mutta todellisuudessa itsekunnioitus ja itsenäinen ajattelutapa ovat taas hyväksyttäviä ja tavoiteltavia asioita. Ehkä joiltakin ihmisiltä se on unohtunut. Minä olen sellainen vaikka ehkä ulkopuolisten tai lähimmäisteni ajatuksissa olen hyvinkin itsekäs.

Vaikeita oivalluksia. Yritä nyt seurata alitajuntaasi, se johdattaa sinua paremmin kuin aikoihin. Varo kiusauksia ja lankeamuksia, paluuta entisiin tapoihin. Nauti olostasi, olen aidosti iloinen puolestasi.

Kiitos Ulkopuolinen. Kyllä minusta tuntuu että itsenäinen ajattelutapa on aika moneltakin hukassa. Koska olemme laumaeläimiä, se jotenkin istuu meissä että menemme lauman mukana. Sitä vain ei huomaa.

Minäkään en ole huomannut miten olen mennyt mukaan kaikenlaisiin juttuihin sen vuoksi että tuntuu kuin niin pitäisi tehdä. Luultavasti olen ihan erityisen herkkä toimimaan niin ja siksi minua onkin kaikki laumasieluisuus aina ärsyttänyt. Se on ärsyttänyt koska olen nähnyt laumasieluisuudessa oman kuvani, sen mitä en ole halunnut itsessäni tunnustaa.

Määrätyistä asioista luopuminen on hyvin vapauttavaa, mutta päätöksen tekeminen ole aina helppoa. Hyvä, että olet tehnyt sellaisia luopumispäätöksiä, joista voit aidosti olla iloinen. Lisäenergian määrä on varmasti huima! Frank Pappaa mukaillen Ollan hyviä itsellemme.

Voihan olla myös niinpäin, että jotkut jutut tuntuvat ensin omilta, mutta alkavat pikkuhiljaa kääntyä taakaksi, kun tilanteet muuttuvat ja kiinnostus hiipuu. Silloin pitäisi vain osata luopua, kun se hetki tulee.

Nimenomaan Anu. Mutta yllättävän vaikea tunnistaa sitä oikeaa luopumisen hetkeä, koska toisaalta ei tietysti heti kannata luovuttaa.

Kirsti, tässä asiaa itsen löytämisestä:

http://kiltintytonblogi.blogspot.com/2005/12/olen-oivaltanut-itsen.html

Kuluvan viikon kokemukseni ovat olleet merkillisen samanlaisia. On liikkeellä kaikenlaisia viruksia...

Talviunilta heräilevät ihmiset näyttävät hellyttäviltä ja haurailta, uteliaisuutta herättäviltä. Mutta itsessä riittää niin paljon hämmästelemistä, että yhteys läheisiin ihmisiin (joihin eräässä mielessä lukeutuvat myös blogini lukijat) näyttää käyvän koko lailla kohinaiseksi.

Hahmo, kiitos. Käyn tutustumassa.

Kiinnostava kuulla Timo. Ehkä ilmassa tosiaan liikkuu jotain...

En minä noin negatiivisesti osaa laumasieluisuudesta ajatella. Ei asiat vain ole mustavalkoisia. Se hyvyys mitä sisältään lähtee, halu auttaa ja olla mukana on todella upeaa. Se, että tekee pyynteettömästi toisille ihmisille palveluksia ja auttaa heitä pyytämättä on hieno piirre ihmisessä.

Mutta ero onkin siinä, miksi sen tekee. Ja tekeekö sen omasta tahdosta. Kyllä sitä monesti mopo karkaa kädestä. Olet luvannut pienen asian ja huomaat olevasi kyynärpäitä myöden sekaisin jossain asiassa, joka vie omaa energiaa todella paljon. Harmittaahan se, mutta katson sen olevan enemmänkin meidän omaa kykenemättömyyttä hallita tilannetta. Kultaista tasapainoa tässäkin kaivataan.

Toisaalta, joskus on ihan kivakin ajelehtia lauman mukana, mikä ettei, kunhan ei vain hukuta siihen massaan itseensä.

Totta puhut Ulkopuolinen. Tärkeä näkökulma "laumasieluisuuteen". Minä ajattelin asiaa aika kapeasti. Ajattelin jotenkin sellaista tahdotonta lauman mukana menoa. Erilaisia muoti-ilmiöitä. Vaikka kaipa nekin voi nähdä positiivisesti. Pitääpä miettiä.