Äh. Tietenkin lehtijuttuja saa ja pitääkin kommentoida. Jokuset toimittajat ovat vain niin mustasukkaisia omista jutuistaan, mutta ei sen vuoksi kannata olla sanomatta mielipiteitään.

Itse asiassa on kyllä yleisesti viestinnän ammattilaistenkin tiedossa, että jutut ja uutiset leviävät ihmisten kahvipöytiin, foorumeille ja blogeihin, ja näin pitääkin siis olla! Siten juuri viestimet ja suuret mediatalot saavat ajamalleen asialle hypetystä ja kuohuntaa sekä parhaassa tapauksessa juuri maksimoivat mahdollisen sumuttamisenkin.

Mutta tosiaan, joillekin tämä juttujen leviäminen ja niiden kommentointi on sen yleisyydestä huolimatta kovin vaikea paikka. Näissä tapauksissa alan vaihtoa voi suositella tai ohjata jopa pöytälaatikkokirjoittamistoimintaan noin niin kuin ihan harrastuksena.

Tiedekirjoittaminen kai edellyttääkin tuota lähdeluetteloiden tekoa, kaunokirjallisuudelta ei nyt ole toistaiseksi edellytetty samaa. Mitä mediaan tulee niin kriittinen kannattaa olla, varsinaisia satuilijoitahan siellä on aika paljon. Tuntemuksesi ei ole kovin kaukana totuudesta.

(tämäkin blogi voittaa monen sanomalehden tai muun median sisällöntuotannon)

Jahas, joku kaipaa Kekkosen aikoja, kun lehdistössäkään ei saanut keskustella.

Taannoin Hesarissa kerrottiin, kuinka Vanhanen aikoinaan lyhyen toimittajauransa aikana oli sitä mieltä, että keskeneräisiä asioista ei pidä kirjoittaa. Ymmärrettäväähän tämä olikin, kun Vanhanen oli mainostuloilla ylläpidettävän ilmaisjakelulehden päätoimittaja. - Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. - Tosin Vanhasen omaksuma asenne lehdistöön elää hänessä turhan tiukkana edelleenkin.

Kirsti, tuo saamasi nootti vaikuttaa olevan sukua vanhasmaiselle suhtautumiselle tiedotusväliseisiin. Jotkut ihmiset nyt ovat tosiaankin sitä mieltä, että keskustelu pitää tukahduttaa alkuunsa. En voi hyväksyä tällaista käsitystä. Asioista pitää voida keskustella keskeneräisinä, valmiina, lehtikirjoitusten pohjalta ja alkuperäistekstien pohjalta. Tietenkin lehdissä julkastut jutut ovat toimittajien käsityksiä asioista. Toisinaan toimittajan käsitys asioista vastaa haastateltavan käsityksiä, aika usein ei. Silti lehtikirjoituksia saa ja pitää kommentoida blogissaan.

Blogikirjoittamiselle myöskään ei pidä asettaa samoja vaatimuksia kuin tieteelliselle tekstille.

Johan oli naurettava nootti kerrassaan.

Suomi on vapaa maa ja täällä on ihmisillä myös sananavapaus. Kirjoita blogissasi täsmälleen siitä, mistä olet kiinnostunut, kuten ennenkin. Nootin lähettelijät osallistukoon keskuteluun kommentoijina tai perustakoot omat bloginsa, jossa saavat kertoa käsityksensä elämänmenosta.

Mitenkähän tämän nätisti sanoisi... otatkohan välillä vähän liian herkästi itseesi kohdistuvan kritiikin?

Salla, tämähän on häiriöklinikka. Mistä minä täällä sitten kirjoittaisin, ellen asioista, jotka piikkinä pistävät lihaani. Joskus piikki voi olla ihan pikkuruinen, joskus isompi, mutta olen tulkinnut asian niin että omassa blogissa saan melskata vaatimattomammastakin asiasta. Jos suhtautuisin asioihin budhalaisella tyyneydellä, niin minultahan loppuisi sitten sanottava aika äkkiä. Ja mitä tuo nyt sitten tarkoittaa, että otanko vähän liian herkästi itseeni kohdistuvan kritiikin. Älä kuule mulle ala. ;-)

Celia, olen siis saanut samansuuntaisia viestejä useita. Yleensä aina siinä vaiheessa kun kommentoin lehtijuttua, jossa kirjailija on esittänyt näkemyksiään kirjallisuudesta tai elämästä. Mutta kysymys varmaankin on juuri siitä, miten pitäisi suhtautua blogikirjoituksiin. Ovatko ne painettua sanaa, vai mitä sanaa ne oikeastaan ovat ja mikä painoarvo niille pitäisi siis antaa.

Liisa, sen olen huomannut, että käytännöllisesti katsoen aina kun lehteen päätyy jokin sellainen juttu, josta itse tiedän taustoja, juttu vilisee asiavirheitä. Se jaksaa hämmästyttää.

Saara, en ole tainnut silti saada kommenteita juttujen kirjoittajilta itseltään, vaan yleensä ihmisiltä, joiden mielestä olen jotenkin väärin tulkinnut kirjailijan todellisia tarkoituksia tms. Että lehdessä on ehkä sanottu kiriailijan sanoneen noin, mutta itse asiassa hän ei ole voinut tarkoittaa asiaa niin. Ei siitä ole kauankaan, kun me eräässäkin blogissa yritimme selittää tätä samaa asiaa eräälle kirjailijan puolesta tuohtuneelle ihmiselle.

Tietenkin lehtijuttuja saa ja pitääkin kommentoida. Niin syntyy keskustelu. Blogilla on se etu, että sillä voi reagoida nopeasti, sen sanoma leviää ja mikä erinomaista, se myös säilyy kauan sen jälkeeenkin, kun lehti on jo heitetty paperikeräykseen.

Lisäksi olisi tarpeen kommentoida ja selostaa enemmän myös ulkomaisissa lehdissä olleita juttuja.

On uskomatonta, kuinka hitaasti nimenomaan tärkeät asiat leviävät Suomeen. Täällä pitää tehdä ensin aiheesta suomalainen (!) väitöskirja, ennen kuin siitä kirjoitetaan lehdissä.

Sinä aikana asia on jo vanhentunut muualla maailmassa ja ollaan menossa kaukana edessäpäin. Suomalaiset lehdet laskevat uutta tietoa kansalle tiheän siivilän läpi.

Tuota, minkähän lehtijutun kirjoittamisesta sinua toruttiin?

Lehtijutut ovat mitä ovat - monen toimittajan sekä tietomäärä että sivistystaso ovat nykyään hämmästyttävän alhaisia, suorastaan olemattomia. Niillä ominaisuuksilla on paha kirjoittaa kovin syvällisen todenperäistä juttua. Jotkut toimittajat onnistuvat käännäyttämään nurinperin sellaisiakin asioita, joiden luulisi kuuluvan ihan yleissivistystietämykseen. Haastateltavan sanoistahan ei kauheasti piitatakaan, ne ovat vapaasti omiin tarkoituksiin muljutettavaa kamaa. Olisipa aika hurjaa jos lehtijuttuja ei sitten saisi edes kommentoida!

Toimittajilla on tietenkin oma todellisuutensa ja enitenhän sellaiseen tietoon törmääminen närästää, josta itse tietää enemmän kuin jutuntekijä. Toimittajat käyttävät myös epäluotettavia lähteitä, siis niitä joissa jokin tieto on jo vääristynyt tai värittynyt. Värittyyhän kyllä kaikki tieto jollakin lailla aina kun siitä tehdään Uutinen.

Kyllä ulkomaisiin lehtiin ja mediaan pätee aivan sama kriittinen katse kuin muuhunkin tiedonvälitykseen. Amerikan mantereelta tulevaan media-tietoon luotan vähiten, siellä se oikein tiheä siivilä vasta onkin. Tärkeät uutiset eivät tule sieltä käsin lainkaan ne voivat tulla toisinaan sieltä kolmannesta maailmasta.

Suomessa pullonkaula johtunee yhden päälehden valta-asemasta, jossa kulttuuri uutisointi on heikentynyt kovasti. Mutta muitakin sanomalehtiä on ja niitä kannattaa lukea. Luen säännöllisesti useita vaihtoehtoisia sanomalehtiä. Sekä verkkolehtiäkin kun on aikaa sille.

Palin zon, ongelma tulee juuri siitä, että lehtijutut tehdään tuolla periaatteella kuin sanot, ja sitten joku pönttö kommentoi niitä luottaen tietojen paikkansapitävyyteen.

Tuima, minua ei ole toruttu lehtijutun kirjoittamisesta, vaan kommentoimisesta. Näin äkkipäätä muistan kolme tapausta, yhdessä kommentoin Parnasson juttua eräästä kirjailijasta, toisessa Turun sanomien juttua eräästä kirjailijasta ja kolmannessa lehtijuttua kahdesta kirjailijasta. Erityisesti Parnasson juttu on nyt tullut vastaan jo aika monta kertaa, vaikka kyseinen asiaton lehtijutun kommentointi tapahtui jo pari vuotta sitten.

Blogisisko, tuo olisikin tärkeää varmasti, seurata ja kommentoida ulkomaista mediaa. On hävytöntä, etten ole itse harrastanut sitä lainkaan. Johtuu puhtaasta laiskuudesta.

äh siis Hesarin juttua kahdesta kirjailijasta.

"...en ole tainnut silti saada kommenteita juttujen kirjoittajilta itseltään, vaan yleensä ihmisiltä, joiden mielestä olen jotenkin väärin tulkinnut kirjailijan todellisia tarkoituksia tms. Että lehdessä on ehkä sanottu kiriailijan sanoneen noin, mutta itse asiassa hän ei ole voinut tarkoittaa asiaa niin. Ei siitä ole kauankaan, kun me eräässäkin blogissa yritimme selittää tätä samaa asiaa eräälle kirjailijan puolesta tuohtuneelle ihmiselle."

Nääh, no sittenhän siinä on vain kahden eri ihmisen mielipiteet vastakkain. Miksi sinun mielipiteesi ja oikeutesi sanoa asiasi painaisi tässä vähemmän kuin jonkun toisen, jolla ei ole asiaan varsinaisia kytkyjäkään?

Ihan käsittämätön nootti! Joku pitää sinua typeränä kun kommentoit lehtijuttua! En voi tajuta tuollaista herkkähipiäisyyttä. Totta kai blogeissa keskustellaan yhteiskunnassa esille tulevista asioista. Tiedotusvälineet meille niistä tietoa välittävät. Ja-ja-da-da-yes-yes - eikä muuta!? Ennen uskottiin painettuun sanaan, onneksi enää ei ole niin.

Kun aletaan välttämään turhia keskusteluja, niin selkeintä on, että ei keskustella ennen, kesken eikä jälkeen. Vanhanen oli siis oikeilla jäljillä.

No ei kai se painakaan Saara, mutta aloin vaan miettiä sitä, että pitäisikö vältellä lehtijuttujen kommentointia, koska onhan tuossa tietenkin ongelma. Siis että kommentoi lehtijuttuja, joita jo alunperin itsekin epäilee vähän epäluotettaviksi lähteiksi.

thp, onhan se julkaisukynnys kuitenkin blogeissa erilainen kuin muissa medioissa. Kaikkia se ei ehkä miellytä.

rusina, näin minäkin olen kyllä suomaisen mielipideilmason kokenut. Parasta on kun ei lainkaan keskustella. Mutta onhan se vähän hämärää touhua, kun ajattelee.

Edelleen väitän, että tämä asia palautuu siihen, minkä statuksen me blogijutuille annamme. Ovatko ne painettua sanaa, vai jotain muuta. Koska, jos rehellinen olen, niin en minä haluaisi oikein kirjaan tai lehteen asti painaa näitä omia juttujani. Olen mieltänyt nämä jonkinlaiseksi kulmakapakan kantapöytäjorinoiksi. Olen näiden takana tietysti, niin kuin olen hölinöitteni takana muutenkin. Mutta huomattavasti vakavammin suhtaudun itseeni siinä vaiheessa kun kulutetaan paperia ja painomustetta. Jostain syystä.

Herranjestas, jos lehtijutun virheelliset pohjatiedot aiheuttavat vääränlaista kommentointia, vika on lehtijutun kirjoittajassa, ei kommentoijassa. Sillä jos näinkin hyvä kommentointialusta kuin blogi on olemassa, se on juurikin sitä varten, että sen avulla voi tuoda esiin journalismin vääristymiä.

Kyllä jos siis tänä päivänä ei painettuun sanaan (HS) voi luottaa, niin ei mihinkään voi. Se on huonoa journalismia, jos juttu on epäluotettava, kirjoitettu hataralta pohjalta tai muuten vain mutu-pohjalta. Ja se jos mikä vaatii esiintuloa. Ajatella, että toimittajat kirjoittaisivat mitä huvittaa, eivätkä koskaan jäisi kiinni mistään, koska kukaan ei voisi kommentoida siltä varalta, että siinä jutussa saattaa olla jokin virhe tai vääristymä, joka vaatisi selittämistä. Ehei. Kyl se on niiden omalla vastuulla.

Ilman muuta pitää pystyä kommentoimaan lehtijuttuja murehtimatta siitä, onko sen kirjoittaja aivan ajan tasalla.

No, tottamooses pitää saada jorista ja ottaa esille lehtien kirjoittama. Jos siitä nyt joku vetäisee herneitä nokkaansa ja alkaa ojentamaan keskustelun virittäjää tai keskustelijoita niin kyllä tuohon ojentamiseen pitäisi olla perustelut.

Kyllä painetussa mediassakin kaikenlaista jutuntekijää on, en minä ainakaan kaikkea lukemaani täytenä totena pidä. Keskusteleminenhan se juuri avaa näitä juttuja, asettaa oikeaan valoon.

Antaakohan tämä hs.fi:n uusi aluevaltaus: blogilista sananvapauden kukoistaa vai mitä on tapahtumassa? Kun aikalailla hämärältä puuhailulta tuo nyt vaikuttaa...mitä nyt ainakin Saaran blogistakin sain selville tästä asiasta.

Saara ja Liisa, minulle tämä probleemi nyt entistä selvemmin asettuu siihen kysymykseen, että mitä tämä blogikirjoittaminen oikeastaan on. Onko tämä samanlaista painettua sanaa kuin muukin kirjoittelu, vai jotain muuta. Me ilmeisesti ajattelemme yhtäläisesti, että tämä on jotain muuta. Mutta toisaalta on olemassa suuri ja arvovaltainen ihmisjoukko joka ajattelee, että blogikirjoittamista ja nettikirjoittamista yleensäkin pitää koskea samat lainalaisuudet kuin muutakin kirjoittamista.

Niin-in. Vaikka en ole oikeastaan kirjailija, olen huomannut, että sanomalehtiartikkelit vilisevät asiavirheitä. Silloinhan sen huomaa, kun on jollain tavalla itseä liippaavasta aiheesta kysymys. Niin on ollut sata vuotta sitten ja niin on nyt. Silti en valita, koska sanomalehdet tuoksuvat hyvältä, rapsahtavat postiluukusta anivarhain, sanomalehtien kuvat ovat pehmeitä ja useimmiten taitto on korkeatasoista. No itse kyllä seuraan vain neljää; Hesari, Maaseudun tulevaisuus, TS ja Vaarojen sanomat. On ylellistä, että elämme maassa, jossa on niin korkeatasoisia sanomalehtiä eikä lehtiä ostella vain kioskeista. Katsokaa keskieurooppalaisia! Niissä on uuvuttavan pitkiä artikkeleita ja kuvia ei lain. Suomalaisissa sanomalehdissä saa mielipiteensä julki, ai nin, ei kyllä läheskään aina saa. Mut silti.

Mielestäni blogitus on sillä tavoin vapaata aluetta, ettei sitä koske samat lainalaisuudet kuin painettua sanaa, mutta monet pitävät kuitenkin tiukasti kiinni siitä kuvitelmasta, että niitä samoja lainalaisuuksia olisi blogeissakin noudatettava. Se on sikäli naurettava odotus, sillä bloggareita on kaiken ikäisiä ja toisekseen koulutustaustat ovat ihmisillä aivan erilaisia.

Ei minusta ole oikein vaatia tässä tietoyhteiskunnassa koko kansalta joitakin kirjoittamista edeltäviä pohjatöitä painokelvollista ja ulosantia netissä tai edes blogeissa. Sehän olisi ihan hirveää syrjintää. Muutenkin osa kansasta jää syystä tai toisesta netin ulkopuolelle. Se että joku kalkkipää kehtaa vielä pikkurilli pystyssä vaatia tälle villille ilmaisulle rajoja ja että joku uskoo sitä saa minut kyllä välillä aika kuohuksiin.

Mutta on myös niin, että jokainen asettaa itselleen ne rajat, joiden puitteissa kirjoittaa. Yleisesti ottaen lehtijuttu on kyllä minusta varsin riittävä pohjatyö blogipäreelle. En itse ainakaan odota yhtään enempää keneltäkään. Jos joku kaivaa sitten todisteita toimittajan sanomisia vastaan, se on sitten toinen juttu.

Tämä ongelmahan kulminoituu myös siihen, kuinka paljon painoarvoa kullakin bloggarilla on. Sinun sanomisesi ovat huomattavan paljon painokkaampia kuin esimerkiksi minun, koska minulla ei ole kirjailijan statusta. Eli on aivan sama mitä sanon, sillä ei ole mitään väliä. Siis valitettavasti, Kirsti, sinun blogillasi on sen verran painoarvoa, että joku voi kokea sen uhkana ja sen vuoksi sanomista sitten tulee. Eli nuokin nootit voit siten ottaa lähinnä eräänlaisina kehuina.

No nimenomaan. Kävin jo tästä tuonne Saarankin kommenttilaatikkoon raapaisemassa mielipiteeni. Ajattelen tämän juuri sellaisena vapaana tilana, kaupunkina jossa niinkuin kaikissa kaupungeissa on monenlaista eläjää ja kulkijaa. Erilaisia ihmisiä erilaisia tarpeita ja blogikirjoittaminenkin palvelee eriasioita.

Painettu teksti on mielestäni aivan eriasia kuin mitä tämä vapaa kuljeskelu siellä täällä. Saahan siellä seassa tietenkin olla niitä toimituksellisestikin tehtyjä juttuja, mutta eivät nekään ole sama asia kuin sanomalehteen painettu juttu, koska monilla näyttää olevan myös tämä seurustelun tarve aika iso.

Todennäköisesti harmittaa aivan sama seikka kuin, mistä tässä nyt on ollut puhe.

Aijaa Sinikka, keskieurooppalaisesta perspektiivistä en ole osannutkaan asiaa tarkastella. Joo on totta, että ulkomaan sanomalehdet ovat aika tylsän näköisiä.

Jaa Saara, enpä tiedä, kyllä kai sinunkin päreistäsi on jo aika moni vetänyt herneet, eli eivät ne sinun sanomisesi vailla painoarvoa ole. Mutta siis joo, samaa mieltä tuossa, että blogikirjoittelu ja nettikirjoittelu yleensä pitäisi ymmärtää jotenkin omanlaisenaan kanavana. Yllättävän paljon on kuitenkin ihmisiä, jotka eivät tätä erottelua joko halua tai osaa tehdä. Mielenkiinnolla odotan, mikä linja voittaa.

Liisa, minäkin pidän painettua tekstiä eri asiana kun nettikirjoittelua, mutta jotenkin vaikea määritellä mistä se ero syntyy, kun kummassakin on kysymys kirjoitetusta sanasta. Tässä nettihommelissa on ainakin se kiinnostava piirre, että tässä yhdistyy intiimiys ja toisaalta potentiaalinen julkisuus. Toisin sanoen on mahdollista, että miljoonat ihmiset käyvät lukemassa jonkin jutun. Mutta käytännössä juttuja käy lukemassa tietty pienehkö porukka, joka tietysti ajan saatossa vaihtuu.

Niin, siis minun kirjoituksistani vetävät herneitä toiset samanlaiset. Sillä ei ole yleistä merkitystä.

Minä vähän luulen, että kyse on halusta. Sitkeästi pidetään kiinni niistä vanhoista kaavoista, eikä voida hyväksyä uusia ajattelumalleja. Jouduin tästä samasta aiheesta muuten juuri journalismin kurssillani nenät vastakkain open kanssa. Ihmisten on ihan hirvittävän vaikea hyväksyä sitä, ettei kaikilta blogeilta tai tarkemmin sanottuna bloggareilta voida odottaa kunnianhimoista suhtautumista kirjoittamiseen ja netissä julkaisemiseen. Että jokaiselle on annettava ilmaisunvapaus siihen puuttumatta. Varmaan vaikuttaa mun arvosanaankin, tuli sanottua niin tiukasti :)

Nuoret tulevat perässä, joten eiköhän tämäkin touhu sitten asetu uomiinsa. Nythän ollaan vielä murrosvaiheessa, kun vanhan koulukunnan journalistit, kirjoittajakouluttajat ja useat kirjailijat perässä hiihtäjineen pistävät vielä niin kovasti hanttiin.

Varmaan taustalla on jokin vallanhalun tyyppinen juttu. Siis on olemassa porukka, joka on tottunut päättämään siitä millaiset ja millä tavalla muotoillut kirjoitukset pääsevät julki. Ja se sitten tietysti huolestuttaa, kun alkaa tunkea maailmalle vähän jokanäköistä mölyä ja huonostikin kirjoitetut blogit saavat lukijoita. Toimittajien, kouluttajien, kirjailijoiden jne. arvovalta ropisee kun kuka tahansa saattaakin saada oman viestinsä perille, vaikkei pitäisi.

Tuossa on pointtia, varsinkin siinä, että viesti tuppaa nykyään menemään perille vähemmälläkin nipottamisella.

Ja siis just tietty siinä, että se on kenen tahansa viesti, joka saattaa rynniä arvovaltaisenkin viestin ohi ja päästä perille. Hmm. Kyllä.

Periaatteessa kannatan sanomisen vapautta, mutta välillä huomaa toivovansa jonkun vaikenevan vastaansanomattomin perustein ja vähintään yleisen edun nimissä. Kyllä se niinkin on, että sanominen on normittunutta, kuka saa sanoa mitä, milloin, missä, miten, kenelle ja niin edelleen, niin mediassa kuin blogistaniassa. Sellainen näppituntuma kuitenkin on, että sanomisen vapautta kaivattaisiin lisää, että sanotaan niinkuin asiat on, sen sijaan että yhdessä hymistäisiin. Ehkä suomalainen sanomisen vapaus ei ole erityisen huonoissa kantimissa laajemmin tarkasteltuna, täällä sentään ei kovin helpolla pääse hengestään, vaikka olisikin lörppö. Piireistä voidaan kyllä pullauttaa ulos ja pää voi kolahtaa lasikattoon.

:)

Rusina, tuntemuksesi on tuttu itsellenikin. Kyllä tosiaan monta kertaa toivon että joku jo viimeinkin vaikenisi, mutta mikäs tuomari minä sitten muka olen. Suomalainen sanomisen vapaus ei varmaan ole huonoissa kantimissa, mutta ongelma on siinä että kuka saa viestinsä perille. Siinä on yleensä monta portinvartijaa edessä, tai sitten viestijällä on tarvinnut olla paljon rahaa jolla hän on ostanut sanomalleen näkyvyyttä. Netti murtaa näitä valtasysteemejä, ihmiset voivat tulla kuulluksi ilman kontrolloivia ja ohjaavia välikäsiä. Tämä luonnollisesti huolestuttaa niitä, jotka haluavat päättää mitä maassa puhutaan ja mistä asiasta yleensä ihmisille kerrotaan. Yleensä tällä porukalla onkin sitten rahaa jonka avulla he voivat puuttua peliin ja pyrkiä palauttamaan sanomisen ja kuulluksi tulemisen oikeuden niille joille se heidän mielestään kuuluu. Juuri nyt saamme kokea tätä palautusta kun blogilista vaihtaa omistajaa.

Mun kirjoitusvirhe, tajusin moitteiden tulleen kommentoinnista. Oliskohan huumori ollut este ymmärtämiselle, et mielestäni kirjoita ilkeästi mutta usein huumorin ja suorastaan ironian (hyi hyi) läpi. Se on vaikea juttu se.

Netti tuo lisää sanomisen mahdollisuuksia, mutta suurten yleisöjen tavoittaminen on rajallinen luonnonvara. Nämä on mikroyleisöjä, mitä blogien liepeiltä löytyy, ehkä joitain kymmeniä tai satoja ihmisiä, mutta ei satoja tuhansia, mihin MTV3 tai Hesari pystyy. Eri kanavat kilpailevat ihmisten ajasta, ja toisen saama aika on toiselta pois.

Mielenkiintoista on seurata, miten kakku jatkossa jaetaan. Omalta kohdaltani tiedän, että selvä häviäjä ajan uusjaossa on ollut TV.

Sellainen on tullut joskus mieleen, että miksi Internettiä käsittelevistä lehtijutuista on jäänyt puuttumaan nettilinkkejä. Yksi tekijä voi olla juuri kilpailu ajasta, jos artikkelin lukija seuraa nettilinkkiä, niin tämä on pois lehden ja lehden mainosten lukemisesta.

Olen itse sitä vastaan, että Hesarin tautavoimat tunkevat myös blogimaailmaan, siinä yksi taho jolle on kertynyt enemmän kuin riittävästi sanomisen vapautta.

Yksi uhka sanomisen vapaudelle tulee myös lainsäädännön kautta, voitaisiin esimerkiksi rajata oikeutta keskustella nimimerkillä, edellyttää nimimerkkien rekisteröintiä, edellyttää blogipalveluiden pitäjiltä päätoimittajavastuuta blogien sisällöstä, kaikkea tällaista. Painettun sanan puolella tätä kontrollia on jo.

minä taas luulen, että lukijoita alkaa olla näissä maailmoissa tavattoman paljon. olen myös tyypillinen tänne tulija: tv ei tarjoa enää oikeastaan yhtikäs mitään ja sekin vähä mitä tarjoaa, sen voi katsoa tietokoneelta. digiboksia en aio hankkia, sen hankkimiseen tarvitsisin paljon paremmat perustelut kuin olen saanut.

itseasiassa blogiyhdyskunta tarjoaa nyt jo sisällöllisesti paljon mielenkiintoisempaa ohjelmaa kuin TV. radio ei häviä koskaan kenellekään kun sen kanssa ei tarvitse kilpailla ja sitä voi kuunnella tässä samalla.

HS konsernin astuminen vapaalle kansalaisfoorumille ei tunnu kauhean hyvältä, aika näyttää mitä muuta syntyy.

LiisaE:
"Kyllä ulkomaisiin lehtiin ja mediaan pätee aivan sama kriittinen katse kuin muuhunkin tiedonvälitykseen. Amerikan mantereelta tulevaan media-tietoon luotan vähiten, siellä se oikein tiheä siivilä vasta onkin."

Tietenkin.
Mutta amerikkalaisia lehtiäkään ei voi käsitellä yhtenä ilmiönä kuten ei eurooppalaisiakaan tai edes suomalaisia. Helsingissä asuvana luen yleensä oman paikkakuntani lehteä Hesaria ja kehun ja moitin sitä.

Pohjois-Amerikassa on ainakin yhtä paljon variaatiota lehdistössä kuin Euroopassakin. Sieltä voi tulla aivan yhtä tärkeää tietoa kuin muualtakin (lääketiede, tekniikka, taide, elokuvat, kirjallisuus, uskonnot, kasvatus), mutta usein sieltä tuodaan Suomeen vain kaikkein tyhjänpäiväisintä asiaa.

Liisa E, "lukijoita alkaa olla näissä maailmoissa tavattoman paljon"

Näin on, ja vaikka keskimääräisen blogin lukijamäärä ei olisi kummoinen, niin blogeja on paljon, ja kokonaisuudessaan blogit ovat vastavoima massamedialle ruohonjuurilähtöisyydestään käsin. Lukijat voivat ottaa lukemansa blogipostaukset maailmantulkinnan viitepisteiksi siinä missä virallisemman totuuden. Kokonaisuudessaan blogistania haastaa lehtien pääkirjoitukset ja yleisönosastot.

Raakadatan suhteen voi jatkossakin massamedialla olla etulyöntiasema, mutta mielipiteenmuodostus ja muokkaus monipuolistuu. Tuoreena esimerkkinä eläinten oikeudet vs lihantuotanto, tarjolla on muutakin kuin mitä sedät sanoo televisiossa.

Blogistaniassa on vielä se piirre, että asioista vaikeneminen muuttuu vaikeammaksi. Jos on vain yksi kanava, mikä tukitaan, niin minkäs teet, mutta jos blogistania ottaa jonkun aiheen käsittelyyn, niin media joutuu peräti outoon valoon, jos aihe on tärkeä, ja jos sitä ei oteta julkisen keskustelun piiriin. Sensuurista jää siis helpommin kiinni, eikä siihen siksi ole niin suurta houkutusta.

Vielä kymmenen vuotta sitten olisi voinut käydä niin, että eläinaktivistit olisivat toimittaneet filmirullia lehtien toimituksiin ja ylelle, mutta nämä tahot olisivat päättäneet "asiantuntijoita kuultuaan" jättää uutisen julkaisematta, koska on vain "joitakin yksittäistapauksia" ja "asiat ovat suuressa mittakaavassa kunnossa", ja kertakaikkiaan "uutiskynnys ei ylity", ja tulee harjoittaa muutenkin "vastuullista journalismia".

Eipäs nyt aivan riehaannuta täällä! Suomessa kyllä sananvapaus on aika lailla loukkaamaton arvo, ja siihen liittyy myös mahdollisuus kommentoida kommentointia, eikös vaan?

Nykyään seuraan taajaan ja suurella mielihyvällä Häiriöklinikkaa, mutta pakko sanoa, että aiemmin, vähän kursorisemmalla lukutavalla tästä syntyi vähän sellainen k ä s i t y s , että turkulainen kirjailija siellä moittii kaikkia muita kirjailijoita eikä tykkää mistään muistakaan (laajempaa huomiota tai kiitosta tiedotusvälineissä saaneista) taideteoksista. Ja itsekin, erittäin rakas blogiystäväni Kirsti, moitit säännöllisesti sitä, kuinka toimittajat vääntelevät sanomisiasi niin, ettet voi lopullista juttua allekirjoittaa, viimeiksi näin Hömpän helmien viimeisessä postauksessa. Sallikaamme siis muille se minkä sallimme itsellemme, eller hur?

Ja blogistaniasta vielä, että kun täässä googlettelen, niin joudun harva se viikko jonnekin täysin luokattomiin blogeihin, joissa esim. julistetaan, että Suomessa saisivat asua ainoastaan kymmenennen polven savolaiset, koska muunväriset ihmiset selkeästikin syyllistyvät jatkuvasti rikoksiin tai sitten käytetään energia siihen, että inhotaan porukalla jotakuta, vaikka pääministerin morsmaikuksi julistautunutta, sellaisin ilmauksin ja sanankääntein, että myötähäpeän määrä hipoo huippua. Että onko sananvapaus ilman vastuuta arvo sinällään, kysyn kliseisesti.

rusina:
''Vielä kymmenen vuotta sitten olisi voinut käydä niin, että eläinaktivistit olisivat toimittaneet filmirullia lehtien toimituksiin ja ylelle, mutta nämä tahot olisivat päättäneet "asiantuntijoita kuultuaan" jättää uutisen julkaisematta''.

Ensimmäisenähän Burmassakin ryhdyttiin estämään ihmisten pääsy nettiin. Vaarallista tietoa netissä siis,osallistuin btw tuohon Burma-adressiin, ja eikös vain blogiani ryhdytty sieltä tarkkailemaan (myös kiinasta), Tikkurilan poliisilaitos käy myös välillä tutkimassa blogiani (olen epäilyksen alainen, kenties. paha ihminen,kerta kaikkiaan).

Jaa, ja eikös Youtubeen tuotujen materiaalien kautta ole ainakin kahta pahoinpitelyä ryhdytty selvittämään?

Muskeli-Netta, käsityksesi on ihan oikea, koska älähdän täällä yleensä siinä vaiheessa kun minua ärsyttää. Blogin nimikin tuntuu siihen velvoittavan. Toivon tietysti, etten oikeasti ole aivan niin yksipuolisen negatiivinen, kuin miltä blogini vaikuttaa, mutta voihan olla etten vain itse tajua oman negatiivisuuteni syvyyttä. Välillä sitten yritänkin kirjoittaa jotain neutraalia tai peräti positiivistakin, osallistun esim. runotorstain haasteisiin, joiden yhteydessä en yleensä hauku ketään. Tietenkin ihmisillä on oikeus puolustautua, jos kokevat minun lehtijutun perusteella arvioivan heitä väärin, ei minulla ole siitä pahaa sanaa sanottavana. Niin minäkin tietysti teen, jos osuu omalle kohdalle. Onneksi minusta niin harvoin kukaan mitään kirjoittaa. Sananvapaus on pohjaton suo, joten ehkä en mene siihen nyt.

Liisan ja rusinan kanssa samaa mieltä, netistä on tullut aikamoinen valtiomahti ja vahtikoira.

Kirsti, en kyllä usko, että olet peri-negatiivinen. Ainakin toivon hartaasti ettet oikeasti ole :-) Uskoni perustuu osittain kirjoihisi, ja tietysti on aina vaarallista tulkita tekijää teosten kautta.

Oikeassa olet siinä, että sanavapaus ei ole mikään yksiselitteinen homma. Mutta blogien etu on ainakin se, että sanansa saa läpi nappia painamaalla, ilman että toimituspolitiikka leikkaa väliin ainakaan reaaliajassa. Se on merkittävä juttu.

Muskeli-Netta, "Eipäs nyt aivan riehaannuta täällä! Suomessa kyllä sananvapaus on aika lailla loukkaamaton arvo"

Kun aletaan puhumaan sananvapauden vastuusta, niin siitä puheesta ei sensurointi ole kaukana. Lienee monesti makuasia, kumpaa ilmaisua haluaa käyttää.

Aikoinaan julkisuutta sai seuraava tapaus, teksti wikipediasta:

"Vuonna 1993 Stiller aiheutti kohua Radiomafian juontajana nimitettyään keskustalaista yleisradion alue- ja uutisyksikön johtajaa Tapio Siikalaa "kökkötraktoriksi". Stiller hyllytettiin kolmeksi kuukaudeksi, mutta tuona aikana hän esiintyi kielloista huolimatta suorassa lähetyksessä - minkä seurauksena hänet sanottiin irti Yleisradion palveluksesta."

Esimiehen julkinen kritisointi ja julkisesta vaikenemisesta kieltäytyminen johti työpaikan menettämiseen.

Kirjarovio paloi vuonna 2004, kun Lapin lääninveroviraston entinen verotarkastaja menetti omakustanteensa (koko painoksen) Raahen käräjäoikeuden päätöksellä valtiolle. Kirjassa hän kritisoi verottajan toimintaa. Käsittely pidettiin suljetuin ovin ja asiakirjat salattiin 15 vuodeksi

Hesarin juttu:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135219649622?ref=lahetalinkki

Myöhemmin hovioikeus lievensi päätöstä:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135219649598?ref=lahetalinkki

Jos verottajalla ei ollut mitään salattavaa, niin miksi oikeudenkäynti salattiin? Pahimmassa tapauksessa kirjoittaja oli oikeassa, mutta ei pystynyt sitä todistamaan, syytetyt tekivät väärän valan ja käräjäoikeus antoi siunauksensa salauspäätöksellä.

Päivän lehdet yleensä heitetään pois. Kaikkeen televisio-ohjelmien taltioimiseen eivät riitä runsaatkaan Gigat. Eikä viitseliäisyys.

Blogistanian kirjoitukset ovat kuin dekkari. Jos ei muista jotain yksityiskohtaa, voi palata uudelleen kurkistamaan. Näinkin lyhyellä blogihistorialla olen jo tutustuttuani johonkin ihmiseen palannut hänen aikaisempiin kirjoituksiinsa.Samoin olen jonkun ihmisen kirjoituksista saanut vihjeen lähteä Googlella nettiin seikkailemaan. Tänään viimeksi kävin Ourslerin ja Messagerin kuvia katsomassa.

Tämä on jotakin muuta kuin mikään entinen. En tiedä, mitä. Ehkä tämä on demokratiaa.

Kirsti, taas sait aikaan tällaista keskustelua. Melkoinen klinikka.

Niinpä, rusinan esiin nostamat tapaukset ovat kuvaavia. En silti välttämättä suosittele, että esimiehiä ja muitakaan miehiä, sen paremmin kuin naisiakaan nimitellään rumasti, mutta tietenkin joskus on ruma sana sanottava niin kuin se on.

mm, tuota olen itsekin tolkuttanut. Tämä on jotain muuta kuin mikään entinen. Minä luulen, ettemme me edes ymmärrä tämän muutoksen valtavuutta, se kirkastuu vasta jälkikäteen. Netissä ainakin on demokraattista potentiaalia, mutta tietenkin uhkiakin on. Google on avannut mahdollisuudet saada tietoa ihmisten pään sisällä pyörivistä asioista tavalla, jota ennen vanhaan ei voitu edes kuvitella.

Hui, onpa täällä vuolas keskustelu - ja tosi kiinnostava!

Toimittajana pakko kommentoida, että musta on aivan JÄRKYTTÄVÄÄ, jos jonkun mielestä lehtijuttuja ei sais kommentoida, ilmeisesti siksi, että ne eivät ole se "Lopullinen Totuus" (jos ymmärsin oikein). Mulle itselleni paras palkinto onnistuneesta jutusta on nimenomaan se, että juttu herättää keskustelua, minkälaista hyvänsä, ja uskoakseni useat kollegat jakavat tän mielipiteen.

Ja mitä tulee juttujen asiavirheisiin. Onhan niitä, runsaasti jopa :( Erona männävuosiin on ehkä vain se, että juuri monipuolistunut ja vapautunut julkinen keskustelu paljastaa ne herkemmin, mikä on pelkästään hyvä asia. Itse siis toivoisin, että lehtijuttu joko aloittaa keskustelun tai jatkaa sitä, eikä missään nimessä ole mikään viimeinen sana. Siinä olis jo liikaa vastuuta kelle hyvänsä toimittajalle!

P.S. Lehtien kurottelu verkkoon ja etenkin blogosfääriin kertonee kai siitä, että ääneen halutaan päästää muitakin kuin meitä palkkatoimittajia. Ainakin optimistina haluan uskoa näin :)

Hei Inka! Tosi hauska saada tänne toimittajan näkökulma. Tulkitsen nyt asiaa niin, että toimittajat todennäköisesti ovat vain tyytyväisiä, jos heidän juttunsa herättää keskustelua. Jos joku ulkopuolinen ottaa siitä nokkiinsa, niin se on hänen ongelmansa.

Kyllä tämä keskustelu ainakin minua itseäni auttoi. Päätän, että saan vastedeskin kommentoida lehtijuttuja, mutta toisaalta yritän ehkä hillitä ilkeää luontoani ja kirjoittaa välillä myös neutraalisti tai jopa myönteisesti, etten anna turhan hirviömäistä kuvaa itsestäni.

Aivan näin, Rusina. Sananvapauden rajojen määrittäminen ei ole mitenkään helppoa, jos edes mahdollista.

Muistan kökkötraktoritapauksen, ja minusta YLEn sanktiot Stillerille olivat aivan tyystin ylimitoitettuja. Oli kyseisestä kepulaisesta mitä mieltä tahansa, kökkötraktoriksi kutsuminen valtakunnan kanavalla on kuitenkin paitsi kielellisesti hauska ilmaisu, myös loukkaavaa, etenkin, kun ilmaus kohdistuu yhteen, nimettyyn henkilöön. Oulun tapausta en tunne tarkemmin, mutta linkit ja vähän muutakin kirjoittajasta kävin katsomassa. Juttu julistettiin salaiseksi, ja sellaista ei Suomessa kovin helposti tehdä. Kun verovirastoissa työskentelevät ihmiset saavat jo normaalityössään kohdata uhkailua ja jopa tappouhkauksia, niin saattaa olla, ettei kahta tekstistä tunnistettavaa henkilöä herjanneen kirjan "sensurointivaatimuskaan" ollut aivan tuulesta temmattu. Onhan väite, että toinen näistä henkilöistä oli syyllistynyt tahalliseen väärään valaan kovin vakava väite.

Summa summarum: olen edelleen sitä mieltä, että jos pyörii vain vaikkapa Häiriöklinikan Blogilistoilta löytyvissä osoitteissa, ei saa kovin selkeää kuvaa koko blogistaniasta. Kauhistuttavan paljon löytyy puhtaan rasistisia, muukalais- ja naisvihamielisiä, herjaavia ja jopa väkivaltaan kehottavia blogeja. En todellakaan halua maahan Kiinan tai Burman kaltaista internetvalvontaa, siksi huudankin omavastuun perään. Blogilukutaito on monilla vielä aika kehittymätöntä (varmaan minullakin), ja jos menee siinä suhteessa vellit ja puurot sekaisin, että luulee kaikkea verkosta löytyvää painetun sanan vertaiseksi infoksi, on kusessa, suomeksi sanottuna.

Tuo on totta Muskeli-Netta, blogeista löytyy vaikka mitä plus sitten kaikki keskustelupalstat päälle. Paljon sellaista materiaalia jota lukiessa tekisi mieli vaatia koko internetin sulkemista. Webbilukutaito onneksi kehittyy sitä harjoitettaessa, ainakin näin toivon, omallakin kohdalla.

Muskeli-Netta:
''Kauhistuttavan paljon löytyy puhtaan rasistisia, muukalais- ja naisvihamielisiä, herjaavia ja jopa väkivaltaan kehottavia blogeja.''

Televisiosta tulee kauhistuttavan paljon viihteellistä väkivaltaa ja muuta tylsämielistä ohjelmaa. Väkivalta viihde nyt ei varsinaisesti kehoita ihmistä tekoihin, mutta sisällöltään se on samanlaista kuin tuo Muskeli-Netan mainitsema blogi-sisältö. Ei ihminen miksikään toiseksi muutu, vaikka hän saa tietokoneen ja näppäimistön eteensä.

Vertaan mielelläni tätä blogiyhdyskuntaa kaupunkiin, koska kaupungissa elää monenlaista mönkijää, kulkijaa. Kaupungin kaduilla, kahviloiden vessoissa ja rakennustyömaiden aidoissa on myös kirjoituksia, kuvia ja kannanottoja. Ja samat uskoivaiset, tottuden torvet ja etsijät täällä elävät kuin muuaallakin.

Kuppiloissa on hauska käydä, etenkin kun löytyy kiintoisia puheenaiheita (tämä kirstin keskustelu-kuppila-klinikka on mainio paikka). En kauheasti innostu menemään oikeassakaan elämässä Natural Killer Pubiin tai vastaaviin paikkoihin. Jotkut uskaltavat. Aika vähän kiinnostaa sellaiset blogit, joissa supistaan verhojen tai kulissien takana kolmen neljän ihmisen kanssa, kuin seisoisi kahvilan edessä, jonka ovessa roikkuu nuhruinen lappu: avoinna, mutta älä astu sisään. Lukijasta tehdään pelkkä tirkistelijä.

Viimeisen vuoden aikana olen vasta ymmärtänyt ja tajunnut kuinka mainioita julkisia tiloja, jotkut bloginpitäjät luovat.

tulipa paljon kirotusvihreitä. sitä se kiire teettää.

Hyvä rinnastus Liisa, tuo blogistania ja kaupunki, noinhan se menee.

Pienen julkisen keskustelutilan luominen on ollut tavoitteeni, mukavaa jos se onnistuu niin että jotkut kokevat luontevaksi avata suunsa täällä. Silti tiedän että blogeissa on aina se ongelma, että jotkut kuitenkin kokevat olonsa ulkopuoliseksi ja blogikeskustelun sisäpiirijorinaksi.

Sen kerran kun tällainen maarahvas tekee jotain maininnan arvoista, niin eikö sähläävä toimittaja laita juttuunsa väärät nimet.
Tossa kuukausi sitten vaimoni ja minut palkittiin eräästä esteettisestä "saavutuksesta".
Ensimmäisessä lehtiartikkelissa minä olin vaihtunut kokonaan eri henkilöksi. Toisessa jutussa oli vaimoni etunimi vaihtunut.
Ei sillä, että minä olisin kiiltävän perään, mutta harmitti se kuitenkin ihan vähän : ).

Minä katselin kun Ts Extrassa oli juttu kirjaston Lukunurkkatilaisuudesta. Tekstissä puhuttiin johdonmukaisesti Tuula Sandbergistä lukemassa teostaan Jäälinnun sulka, vaikka valokuvassa oli Virpi Saarinen, jonka käsialaa mainittu teoskin on. Siitähän tulee sellainen tunne, ettei toimittaja piittaa pätkääkään mikä hevon veen kynäilijä siinä nyt on lukemassa, Sanberg vai Saarinen, samapa tuo. Vaikka taustalla ei olisi välinpitämättömyyttä, sellainen luo välinpitämättömän vaikutelman.

Kirsti, juuri sellaisen vaikutelman siitä saa.

Täälläpä keskustellaan jälleen vilkkaasti.
Minusta keskustelu lehtijutuista, samoin kuin blogijutuista, on usein asialle hyödyksi.

Toimittajan työ on jossain määrin yksinkertaistamista. Monipolivisten selitysten lukeminen käy raskaaksi.
Esimerkiksi kaikkia tutkijoiden tekemiä varauksia ja täsmennyksiä ei ole järkevää kirjoittaa juttuihin, vaikka ne olisivat jossain mielessä tärkeitäkin.
Haastattelujen antamiseen kurssitetaan nykyisin ihmisiä. Olen työssäni kohdannut sekä monia hyviä haastateltavia että ihmisiä, jotka eivät kestä nähdä paperilla omia mielipiteitään.

Niin, tuokin on varmaan totta, että oma mielipide saattaa yllättää kun se on paperilla. Samoin kun omasta äänestään yllättyy kun sen kuulee ensimmäisen kerran nauhalta.

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

ferragamo shoes is what a women must have items. Ferragamo shoes sale now. and you can also buy a pair of salvatore ferragamo eyewear for summer.

"Nykyisin kartanolaisten määrä on hyvin pieni, ja he ovat yleensä siirtyneet paikallisten luterilaisten seurakuntien toimintaan"

Meitä nykyäänkin siis todella on, joten kunnioitetaanhan vielä kaikkien meidän uskontoja. Lopussa Kiitos seisoo. Ja lukekaahan Raamatusta Johanneksen Evankeliumi niin ymmärrätte kuinka paljon siinä viitataan juuri tähän Lopunaikaan. Eli aikaan jota juuri me kaikki nyt elämme.Testking BH0-006 // Testking 70-630 // Testking 642-983 // Testking LX0-101 // Testking 646-205 // Testking PMI-001 // Testking 642-832 // Testking 70-515

The blog is quite amazing and wonderful and will help the students to understand the real and correct meaning of the structure, beautiful work.

The blog is quite amazing and wonderful and will help the students to understand the real and correct meaning of the structure, beautiful work.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Great job on the blog, it looks great. I am going to save it and will make sure to visit weekly

Color Copier Mary Esther
Auto Insurance Burnsville

GMC Acadia Power Steering Rack
looks wonderful